Valamon viinipullo ja keltainen kirahvi ikkunalaudalla muodostivat asetelman joitakin vuosia sitten. Ne kertoivat ajasta enemmän kuin viini Valamolle ja leipä kirahville. Jos assosiaatio olisi ollut apinanleipäpuusta, olisi se osattu lukea. Mutta se olikin StoraEnson rahapuusta. Konserni lähti merta edemmäs kalaan. Vihreän viinipullon kyljessä on kultainen kirkko. Pullon kaula kilpailee pituudessa kirahvin kaulan kanssa. Kumpi voittaa lopputuloksessa, sen tiedämme miljarditappioden jälkeen. Kotirannan koivut kasvavat hitaasti pakettipelloilla. Ovat vain kauniita katsella valkoisine runkoineen ja vihreine lehtineen. Kirahvin ravinto on korkealla nopeasti kasvavissa piikkipensaissa. Niistä kaavailtiin nopeasti uusiutuvaa teollisuuden raaka-ainetta. Kaikki on muutettava rahaksi. Eläinten ja ihmisten suojaksi tarkoitettu luontokin.
"Vasta kun viimeinenkin puu on kaadettu,
vasta kun viimeinenkin joki on myrkytetty,
vasta kun viimeinenkin eläin on tapettu,
silloin valkoinen mies ymmärtää,
ettei rahaa voi syödä. (Intiaanien viisaus)
Sitä pitää viljellä ja varjella oman toimeentulonsa turvaamiseksi. Wiljamin koivikko aikanaan päätyy haloiksi. Ei teollisuus tarvitse kotikoivikosta raaka-ainetta, kun tehtaatkin on viety kolmansiin maihin, missä on vielä halpaa työvoimaa ja luonnonvaroja tuhlattavaksi. Käki kukkuu kannon päässä, jos kukkuu. Kehrääjä on jäljellä lintuna, lukkina tai suojakseen kotelon kutovana perhosentoukkana. Ihmisen kehitysvaiheet kulkevat takaperoisessa järjestykseessä.
Ihminen syntyy perhoseksi, kun täyttää keuhkonsa ensikerran ilmalla. Muuttuu vähitellen ahneeksi toukaksi ja koteloi itsensä kaiken maallisen rihkaman keskelle. Viimeisen vaiheen ajatukset heräsivät opetustilanteessa ruumiin ympärillä. En halunnut tietää, kuka vainaja oli. Ruumis oli vain tyhjä kuori, joita olin joskus nähnyt hylättynä, kun perhonen oli vapautunut kotelostaan. Kuoressa ei ollut mitään mielenkiintoa. Kalmanhaju seurasi nenässä vielä illanistujaisiin, josta jäi kaikumaan korviin "Voihan juma".
Guru kertoi, kuinka hän viimeistelee naiset hieronnan lopuksi. Samat ihmetyksen sanat toisti nuori nainen, kun hän kulki mustan miehen kanssa torilla. Työkaverit eivät olleet uskoa silmiään ja siitä tämä repliikki "Voihan juma". Vanhasta sivistyksestä on monta merkkiä maailmalla. Sanallisena on intiaanipäällikön puhe "Äiti maa, veljemme virta".
Hillitäkseni pääkallonmetsästysviettiä valmistan käsityönä intiaanipäähineen. Jokainen hakkaa itse naulat omaan arkkuunsa ryöstöretkillään, kun antaa ahneudelle vallan. Onhan se työtä sekin, kun työtä tekemään oppineen ihmisen työ on laissa määritelty. Yrittäjän, maatalousyrittäjän, omaishoitajan ja perhehoitajan tekemä työ ei kartuta työhistoriaa. Olemme käsityöläisinä luusereita, kun taas valtion avustuksella aikaansaatu työ palkitaan optioilla ja palkansaajat joutavat työvoimatoimistoon harjoittelemaan, kuinka työtä haetaan tehtaan lopettamisen jälkeen. Siinä on pureskeltavaa kerrakseen märehtimiseen asti.
Siksi ihailen Linkolaa kalastajana japanilaisen perinteen mukaisesti, kun ei ymmärtänyt lehmän ruuansulatusta. Missä järjestyksessä on satakerta, juoksutusmaha ja pötsi. On vain suolen umpipussitauti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti