perjantai 29. kesäkuuta 2007

Rento akankaali ja ruusuton juhannus

Juhannus on lähellä takana ja kaukana edessä ensi vuonna. Jo seitsemäs kaupunkijuhannus, erilainen kuin ennen johtuu elämän syklistä. Jotakin vanhaa, jotakin uutta, jotakin lainattua ja jotakin sinistä kuin juhannusmorsiamella. Talousmamsellin paikka avautui, kun heinäpouta suosi heinähattuja ja vilttitossuja. Pistot polvista olivat poissa, nyt lihaskuntoa harjoittelemaan. Paalien kantamisen välillä harjoittelin oikeata kävelyrytmiä. Jalkojen alla joustavaa maata ja kädet vapaana heilahtamaan niin sanotulla ristiryömintä-tyylillä. 

Yritin unohtaa pyörätuolintyöntämisen, lääkärin painostuksen tekonivelleikkaukseen, lähetteen psykiatriseen hoitoon, "mihinkäs vaaput"-kysymykset yhteisen koulutuspäivän jälkeen. Mukana ollut diakonissa porhalsi ohitseni kehuen kiirettään. "Kotiinhan minä"- vastaukseni ei häntä enää tavoittanut. Hän kertoi aikaisemmasta työssä loppuunpalamisestaan ja arveli ehkä selvinneensä siitä katsoen minun vaivalloista vaellustani, mihinkä se johtaa. Nyt voin sanoa päässeeni perille, enkä ole enää tientukkona. Annan kiireen mennä ohi. 

Kaikkea olen ehtinyt tehdä, kun maapallo tulee kierretyksi 80 päivässä. Maailma järjestää esteitä, luo metropoleja ja huippuyliopistoja. Ketä varten? Poliittisten pärinöiden jälkeen savusaunapuhtaana ajatus kirkastui. Olen valmis varhennettujen vanhusten yhteisöasumiseen. Minusta ei ole enää rahankerääjäksi vaalityöhön. Olen kuitenkin muuttanut rahaksi vaalityöni tuloksen. Ammattityötä yksi tunti äänestäjää kohti. Ääniä läpimenemiseen tarvitaan n. 4 000. En ole kenenkään palkkalistoilla, mutta tuntihinta oli 20 €, kun työlläni itseni elätin. Nyt saan eläkkeen, josta en ollut varma maksetaanko sitä, kun olen eläkkeensaaja. Luulin joutuvani vielä luudalla lakaisemaan katuja puhtaaksi saadakseni leipäni eläkeikäisenä. 
Eläkkeistä tehdyt leikkaukset johtavat vähitellen tähän suuntaan. 

Onneksi eläkepommi ei lauennut v. 2006, joten raha siirtyy sähköisesti tililleni, kun pankki lakkasi ottamasta vastaan käteisenä keräämääni rahaa. Hiiteen koko rahasta puhuminen. Kun sitä on riittävästi, siitä ei tarvitse puhua. Raha on hygieniatekijä. Sitä pitää olla, mutta sen hankkiminen ei ole elämäntarkoitus. Minun vaalirahoitusosuus on 80 000 €, josta en ole kenellekään tilivelvollinen. Tämä on viestini poliittisille päätöksentekijöille pienen ihmisen puolesta. Mikä on musiikin vaikutus politiikkaan hyväntekeväisyyskonserttien kautta. Samaan tulokseen pääsi Äiti Teresa sanoutuessaa irti politiikasta. Minun kohderyhmäni on 4 000 äänestäjää, jotka yhdessä valitsevat puolestapuhujansa. Pois se minusta, että saisin siitä etua itselleni tai että seuranpuutteessa vielä haluan hieroa. Tämä on lyhytkestoinen sukupolvenvaihdos politiikassa, kun esteeksi tulee ikä ja laki. 

Eduskuntaa vahvistetaan suojavalliksi ja ylpeitten aaltojen rajaksi äänestäjien ja lainlaatijoiden välille. Mikä on ilmaisen hierontasetelin vaikutus politiikkaan kaiken muun maksullisen kuponkikaupan rinnalla, jää nähtäväksi.

tiistai 19. kesäkuuta 2007

Rökäletappio

Yhteiskunta kuohuu kuin suopapata. Siansuolista lipeän kanssa keitettynä tuli saippuaa tai suopaa kuten äitini sanavarastoon kuuului mäntysuopa. Pataa piti tarkasti vahtia, ettei se kuohahda yli. Yhteiskunta kiehahti ylitse tai paloi pohjaan (karahti kiville), kun vaaleissa haasteeseen ei vastattu vallassaolleitten mielikuvien mukaan. Äänestäjänä olen hämmästynyt. Kantani on muuttumaton, kenelle ääneni annan. Pahvi-Saulin halaamisen sijasta yritin ja yritän uudelleen löytää äänestäjät ehdokkaani taakse. Pahvi-Saulin takaa paljastui ihailtava ihminen. Kiitoskirjeen kirjoittamistaito on tallella. Mitä sain vastineeksi taisteluparin tukijoukoilta. 

He kutoivat punaista kaulaliinaa ja miettivät strategioita rahastaakseen äänestäjiä voitonjuhlia varten. Minulla ei ole mitään syytä juhlimiseen. Hyvinvoinnissa pyöriskelevät ovat unohtaneet juurensa. Heidän oikeutensa rahastaa on tullut minulle kalliiksi. Tieni on nostettu pystyyn laatimalla ontuvia lakeja, jotka ovat ristiriidassa 10:n käskyn kanssa. Omaishoidosta tuli elämyskokemus minulle. Ei siihen kukaan pakottanut. 

Venäjällä turhautuneet uusrikkaat ostavat yrityksiltä kalliisti elämyksiä. He naamioituvat kerjäläisiksi, asunnottomiksi, työttömiksi, prostituoiduiksi jne. ja soluttautuvat kohderyhmäänsä. Se on kannattavaa yritystoimintaa. Halusin olla vanhempieni auttaja heidän vanhuudessaan, mutta laki tulkitsee sen elämykseksi, joka ei ole työtä. Siksi siitä pitää maksaa ja tuottaa säästöä yhteiskunnalle. 

Äiti Teresa sanoutui irti politiikasta eikä käyttänyt budjetoituja rahoja. Samoin hän näki turhaksi toiminnan ympärille värväytyneet bisnesmiehet, jotka ohjasivat rahankäyttöä. Tuli palkituksi Nobel-palkinnolla. Ihmiset eivät käyttäydy odotetulla tavalla, vaan elämässä on vaihtoehtoja. Samaistuin Kärsimysnäytelmän kulkueessa syyttömästi tuomitun oikeudenkäyntiin. Minäkin olen ollut sellaisissa, mutta tuomiostani olen aina selvinnyt rahalla. Tehtäväni jatkuu, mutta ei enää maksajanroolissa yhteiskunnan isännöimässä luksuslive-roolipelissä. Minulla on oma tieni kulkea kamelina neulansilmän läpi.

sunnuntai 17. kesäkuuta 2007

Väijytys

Olen lähdössä kaupungille. Ilmaisjakelulehden jakaja kiirehtii kohti avautunutta ovea. Ovi paukahtaa kiinni heti jälkeeni. Jakaja pahoittelee oven ulkopuolella. Palaan takaisin avaamaan avaimella oven. Jakaja sanoo painavansa kaikki summerit läpi eikä ovi aukea. Sanoi ihmisten olevan vihaisia vastatessaan ovipuhelimeen. Lupaan avata hänelle aina oven, kun hän on jakokierroksella. Kyseinen lehti välitti maksetun mainokseni työaikana. Siksi muistutin jakamisesta, jos lehteä ei kuulunut. Sitten se menetti mielenkiintonsa. 

Terveysmessut järjestettiin 1. kerran vaihtoehtohoidoista. Luin päätoimittajan kirjoituksen uudennimisistä uskomushoidoista. Ne oli toimittajan ajatusmaailman tuote kohdistuen navan alapuolella oleviin nimityksiin. Olin kuunnellut lääkärin luennon hieronnasta kivunhoidossa. Rohkeasti puolustin meidän omaa kansanparannustaitoa, jota erikoisesti urheilijatkin tarvitsevat lihashuollossa. Kun tulokset eivät voi enää parantua, tuli hemohessistä toivottu apu, mutta suomalaisilta urheilijoilta meni maine. Samaa on yritetty kohdallani menemällä henkilökohtaisuuksiin ja vertaamalla naishierojaa katuhuoraan. Mutta sekin on sanojan korvienvälistä lähtöisin. 

Kaikki sanomiset ja kirjoitukset hieronnasta ja hierojasta olen kirjannut YEAT:n näyttökansioon. Suoritin tutkinnon hyväksytyllä arvosanalla tutkinnon kummassakin osassa. Toimittaja palkittiin ansiomitallilla yhteiskunnallisena vaikuttajana. Englantilaisella huumorilla suhtaudun tähänkin asiaan. Järjestetään pökkäyskisa. Asetun sillankaiteelle keppi kädessä puolustamaan työntekemisoikeuttani. Vastapuoli on tunkeutunut vieraalle reviirille halventaessaan ammattitutkintoon perustuvaa työtä. Suutarit pysyköön lestissään, olen löytänyt tieteellisen näytön ja myötätunnon maailmalta, kun hierojan ympärillä lääkärit ja edunvalvojat ovat bisneshakuisia. 
Hautaustoimiston pyörittäminen englantilaisittain on kannattavaa. Jos haudattavat loppuu, tuotetaan itse ruumiita. Lehdestä ei ole väliä, mutta autan lehdenjakajaa suoriutumaan saamastaan työtehtävästä ilman suomalaista pottuilua.

torstai 14. kesäkuuta 2007

Pesänryöstäjät

Luonnossa on käynnissä kova taistelu siitä, kuka saa lisääntyä ja pitää maata elävänä ja asuttuna. On monta tapaa puolustaa reviiriään. Ne ovat geeneissä kulkevia kirjoittamattomia viettiä ja vaistoja, että tasapaino säilyy. 
Ihminen on ainoa, joka laatii lakeja enemmistön suojaksi ja vähemmistöön kuuluva ottaa tietämättään riskin, kun pesänryöstäjät iskevät. Heitä sanotaan nurkanvaltaajiksi. Monen kohdalla ahneus on tuottanut odotetun lopputuloksen. Hyvä veli - järjestelmä jättää kuitenkin leivättömän pöydän ääressä tuomitsematta, kun sillä voi varmistaa oman palkkionsa. 

Katson omaa työhistoriaani ja ympäristöä inventaaria tehdessäni, huomaan olevani kuin Anne Franck'in isä. Ympärillä on rauha, mutta Fellmanninpelto- kokemukset geeneissä seuraavat minua loppuelämän ajan. Muistolaatta on valmis, odottaa matkaa synnyinseudulleni ja isovanhempieni haudalle. Sedälleni on nyt nimellinen hautapaikka. 
Oliko tapulin takana oleva tietty koivu hautapaikan merkkinä vain todeksi muuttunut muistelupaikka ja joukkohauta kuitenkin lopullinen leposija? Siellä jossakin joka tapauksessa. 

Minun tuhkaa ei tarvitse lähteä Himalajalle viemään. Siitä olen antanut tiedon ja ehkä kirjoitan sen vielä papereihini muistutukseksi. Täältä tullaan maailma, vaikka netin kautta yhteistyö ja verkottuminen on alkutekijöissään. Minulle se antaa mahdollisuuden kirjoittaa ja tallentaa paperitta. Projektikoulutuksissa sain vähän esimakua siitä, mitä kaikkea olisi mahdollista tehdä tietokoneen kautta, mutta 5 mappia/projekti tuotti 20 mappia 1095 yön uurastuksesta. SWOT-analyysin 4 kuvaa kertoo kuitenkin kaiken omaishoidon kautta sukupolvenvaihdoksesta. Nurkanvaltaajien mielestä se ei ole kuitenkaan mahdollista tämän päivän Suomessa. Kaikkesta pitää luopua. Jos omistamansa lahjoittaisi, se ei kelpaa. Kiinnipitäminen lain mukaan käy kalliiksi, menettää omaisuutensa ja maksaa vielä oikeudenkäyntikulut. 

Minulla on vielä henkikulta tallella, vaikka sitä on arvioitu, onko minulla elinkelpoisuutta 29 ikävuoden jälkeen. Sedälläni ei ollut, isälläni ei ollut sodassa kansalaiskuntoisuutta, kun oli torpparinpoika ja isoisäkin oli tappouhkauksen alla. Tämä muistuttaa jo kukkotappelun vastakkainasettelua.

torstai 7. kesäkuuta 2007

Muuttuuko ihminen ja mihin suuntaan

Kertaus on opintojen äiti. Jos olen asian kerran tai kaksi käynyt läpi, tulee minusta konkari. Elämänkokemuksella ei tämän päivän yhteiskunnassa ole mitään arvoa. Ah ja oih, kuinka ihanaa muotia piikkikärjet ja neulakorot kengissä, mutta sopiiko ne kävelyyn mukulakivikadulla tai nurmikolla. Minulla on ollut mahdollisuus valita nuoruudesta lähtien aina keväisin viimeinen suuntaus kesäkretonkiin ja kenkiin. Nyt tarve on muuttunut.

Tässä välillä kävin soittamassa 112:een apua naapurilleni, kun hän niin arasti pyysi käymään. Ambulanssipojat lupasivat pitää hänestä hyvää huolta.

Aika on muuttunut, kaupat kuolleet asukkaiden myötä. Jäljelle jääneissä on yhdenkoon tavaroita. Lomalle lähtiessä tein kuolemanvaravakuutuksen. Tytär kysyi matkatavaroiden turvaa. Sanoin hänelle: Kaikki kirpputorivaatteet otin mukaan ilman vakuutusta. Jos ne häviää, sitten voin hankkia uudet. Ei hävinneet, kuljen vanhoissa vaatteissa. Seuraan englantilaisella huumorilla poliitikkojen pukeutumista. Pilke silmäkulmassa kuuntelen niin "kireästä hameesta, että silmätkin pullistuvat päästä" ja katson naisellista pukeutumista, jossa rinnat eivät mahdu liiveihin. Pukeutumisen tarkoitus on peittää, nyt ollaan enemmän paljastelun puolella. Mitä niistä keisarin uusista vaatteista kerrottiin. Mitä tekemistä on korkeinta lainsäädäntävaltaa käyttävien pukeutumisella ja yksityiselämällä itse asioiden hoitamisen kanssa. 

Pitää osata hoitaa ensiksi omat asiat kuntoon ja sitten ryhtyä hoitamaan yhteisiä asioita. Johtamisessa on pysyttävä "ulkoisen minän alueella" ja keskusteltava menemättä henkilökohtaisuuksiin. Sensuuri on vielä olemassa. Saudeihin lähetettävä kortti kaupungintalonpuiston vapauden patsaasta oli töhritty jalkovälistä. Pidin sitä törkeänä pilana, mutta se olikin tosiasia kortin perillemenon varmistamiseksi. Se siitä paljastelusta ääripäästä toiseen.

maanantai 4. kesäkuuta 2007

Pendelöintiä

Päivä tänään 4.6.07, aina ja ikuisesti on isänmaanpäivä. 15 vuotta on kulunut äitini kuolemasta. Sain nämä päivät ja vuodet, kun pyysin vain paria päivää itselleni omaishoitoajan jälkeen. En ole päässyt Fellmannin pellolta pois, mutta kelpaahan tämä hyvinvointivaltion kaatopaikaksi. Odotan vain milloin saksalaisyhteyksistä tullaan hakemaan kokoomaleirille. Tie valitsi minut, kun tänne tulin, täältä lähdin ja palasin uudelleen. Henkilöhistoriaan vaikuttaneista tapahtumista on kulunut ensi vuonna 90 vuotta. Sotaa käydään markkinavoimien ehdoilla niin maailmassa ihmisten ja aatteiden kesken kuin perheessä sukupuolten ja sukupolvien kesken. 

Tästä sodasta kirjoitan tosiasioiden pohjalta kaupungin katolla. Nyt näen kaupunginpuiston vihreyttä 30 sentin sirpaleesta, kun katselen oikeasta kulmasta. Aamulla olin kuitenkin äidin kanssa verkonnostossa Kokkosaaren apajalla. Saalis oli hopeakylkisiä solakoita salakoita, muutama kipeäsilmäinen särki ja kukkoahven. 
Parasta kaikesta oli kuitenkin postikorttimaisema, vedenliplatus häikäisevässä auringonpaisteessa, lintujen konsertti lajille tyypillisinä sooloina. 

Syntyperästä kertova oranssi tähti otsassa ja "varhennettu vanhus"- tatuointitunniste ovat tämän päivän kestoleima rotuhygienian ylläpitämisestä. Sydämen usko ja sivistys ovat myötäsyntyisiä. Itse itsensä korottaneet ovat ymmärtäneet valtansa väärin. Kuka leikistä suuttuu, se mustaksi muuttuu eikä tule muuksi, vaikka voissa paistaisi. Kenelle on paljon annettu, häneltä paljon vaaditaan. Vallan säilymistä surmatut lajitoverit eivät takaa, vaan hirttosilmukka voi katkaista kaulan irtipoikki, eikä sen kiinnittäminen suomalaisella hoitotekniikalla ole minulle edes vitsi. Vitsit on vähissä, kun ollaan Haagissa. Meillä naureskellaan vielä politiikan nahkurinorsilla.

perjantai 1. kesäkuuta 2007

Petit fleur

Soitto on suruista tehty. Nostalginen klarinetin sävelkulku saa ihon reagoimaan surullisista muistoista. Opittuaan soittamaan poika valitsi kohteensa, kenelle halusi esittää taidonnäytteensä tunteella. Hetkessä kaikki muuttui. Mopolla ajaessaan hän joutui kuolemaan johtaneeseen liikenneonnettomuuteen. Hänestä tuli syyllinen. Pojan iho muuttui harmaaksi, hartiat painuivat kasaan. Ilo olemuksesta oli poissa. En kuullut enää klarinetin valittavaa ääntä. En tiedä, kuinka hän selvisi syyllisyydestään.

Vuosia myöhemmin olemme olleet viikon yhteisellä kurssilla. Session jälkeen mies vaikertaa kuulemastaan syyttämisestä. Sinä tapoit äidin. Eihän se niin ollut, pieni tytär purki vain ikäväänsä menetettyään äitinsä. Mies oli yhtä hätääntynyt. Sessio tuotti kuitenkin tuloksen. 

Vuoden kuluttua mies oli muuttunut. Hänet nähdessäni mieleen tulvi kiitollisuus: Hoosianna Daavidin poika. Oliko tämä sama tuskassa pyöriskelevä mies. Hänelle kuuluu kaikkea hyvää, mitä elämä voi antaa menetyksen kautta. Viimeiset tuskassa pyöriskelyt olen yrittänyt itse voittaa hoitelemalla paratiisini puita. Hyvienpäivienpuut kasvavat omalla voimallaan. Pahaojenpäivienpuita pitää tarkkailla, kuinka selvitään syyttömästi tuomittujen rangaistusajasta. Ensiksi asia pitää (pitäisi päivitetty 9.7.07) tutkia, sitten vasta hutkia. Mitä on opittu tähän päivään tultaessa. 

Oikeuslaitokset tukehtuvat juttuihin, kiirehtiessään vahingon sattuessa asiankäsittelyä, huomaakin olevansa ankarasti rangaistava rikollinen, vaikka toinen osapuoli ei edes vaadi rangaistusta. Yhteiskunta vaatii syyttömiä tilille. Poliisivaltiossa sanotaan varkaudenkohteeksi joutuneelle. "Sinulta saa ottaa, kun et osaa pitää huolta rahoistasi." Rahat olivat pankissa, pankkikirja puvuntaskussa. Ovela varas oli tutkinut toisen taskuja, löysi pankkikirjan, nosti tilin tyhjäksi ja palautti pankkikirjan paikalleen. 

Asia käsitellään viimeisellä tuomiolla, jokainen saa tekojensa mukaan. Uhrilta varastetaan elämä, että pitkäkyntiset saavat toteuttaa taipumuksiaan ja meitä hyväuskoisia varten laaditaan täsmälakeja, että jymäyttämisestä tulee laillista politiikkaa. Lainkirjain on vienyt minulta rahat, joten jäljellä enää henki. Nämä pitää erottaa toisistaan. Session opetus, käsissä tuntuva energia pitää minut loitolla toisten omasta, mutta voiko näin sähköisillä käsillä hieroa. Se onkin toinen juttu.