Juhannus on lähellä takana ja kaukana edessä ensi vuonna. Jo seitsemäs kaupunkijuhannus, erilainen kuin ennen johtuu elämän syklistä. Jotakin vanhaa, jotakin uutta, jotakin lainattua ja jotakin sinistä kuin juhannusmorsiamella. Talousmamsellin paikka avautui, kun heinäpouta suosi heinähattuja ja vilttitossuja. Pistot polvista olivat poissa, nyt lihaskuntoa harjoittelemaan. Paalien kantamisen välillä harjoittelin oikeata kävelyrytmiä. Jalkojen alla joustavaa maata ja kädet vapaana heilahtamaan niin sanotulla ristiryömintä-tyylillä.
Yritin unohtaa pyörätuolintyöntämisen, lääkärin painostuksen tekonivelleikkaukseen, lähetteen psykiatriseen hoitoon, "mihinkäs vaaput"-kysymykset yhteisen koulutuspäivän jälkeen. Mukana ollut diakonissa porhalsi ohitseni kehuen kiirettään. "Kotiinhan minä"- vastaukseni ei häntä enää tavoittanut. Hän kertoi aikaisemmasta työssä loppuunpalamisestaan ja arveli ehkä selvinneensä siitä katsoen minun vaivalloista vaellustani, mihinkä se johtaa. Nyt voin sanoa päässeeni perille, enkä ole enää tientukkona. Annan kiireen mennä ohi.
Kaikkea olen ehtinyt tehdä, kun maapallo tulee kierretyksi 80 päivässä. Maailma järjestää esteitä, luo metropoleja ja huippuyliopistoja. Ketä varten? Poliittisten pärinöiden jälkeen savusaunapuhtaana ajatus kirkastui. Olen valmis varhennettujen vanhusten yhteisöasumiseen. Minusta ei ole enää rahankerääjäksi vaalityöhön. Olen kuitenkin muuttanut rahaksi vaalityöni tuloksen. Ammattityötä yksi tunti äänestäjää kohti. Ääniä läpimenemiseen tarvitaan n. 4 000. En ole kenenkään palkkalistoilla, mutta tuntihinta oli 20 €, kun työlläni itseni elätin. Nyt saan eläkkeen, josta en ollut varma maksetaanko sitä, kun olen eläkkeensaaja. Luulin joutuvani vielä luudalla lakaisemaan katuja puhtaaksi saadakseni leipäni eläkeikäisenä.
Eläkkeistä tehdyt leikkaukset johtavat vähitellen tähän suuntaan.
Onneksi eläkepommi ei lauennut v. 2006, joten raha siirtyy sähköisesti tililleni, kun pankki lakkasi ottamasta vastaan käteisenä keräämääni rahaa. Hiiteen koko rahasta puhuminen. Kun sitä on riittävästi, siitä ei tarvitse puhua. Raha on hygieniatekijä. Sitä pitää olla, mutta sen hankkiminen ei ole elämäntarkoitus. Minun vaalirahoitusosuus on 80 000 €, josta en ole kenellekään tilivelvollinen. Tämä on viestini poliittisille päätöksentekijöille pienen ihmisen puolesta. Mikä on musiikin vaikutus politiikkaan hyväntekeväisyyskonserttien kautta. Samaan tulokseen pääsi Äiti Teresa sanoutuessaa irti politiikasta. Minun kohderyhmäni on 4 000 äänestäjää, jotka yhdessä valitsevat puolestapuhujansa. Pois se minusta, että saisin siitä etua itselleni tai että seuranpuutteessa vielä haluan hieroa. Tämä on lyhytkestoinen sukupolvenvaihdos politiikassa, kun esteeksi tulee ikä ja laki.
Eduskuntaa vahvistetaan suojavalliksi ja ylpeitten aaltojen rajaksi äänestäjien ja lainlaatijoiden välille. Mikä on ilmaisen hierontasetelin vaikutus politiikkaan kaiken muun maksullisen kuponkikaupan rinnalla, jää nähtäväksi.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti