Jumalainen heinäkuu

Mikä on punaisen, pakållisen ja jumalaisen yhteinen tekijä. Siitähän muistaa, millaiset teemat heinäkuita hallitsevat. Ystävän laulu venäjäksi jäi mieleen punaisesta laulajasta. Turhat tuttavat ovat kaikonneet ympäriltäni. 
Pakållisesta kuusta muistan naapurimaan Ruotsin, joka otti vastaan sotalapset. Hoidettavat odottavat "ei tarvitse palauttaa"- laput kaulassa loppusijoituspaikkaa, kun naapurissa vielä on hoitajille työtä ja saavat työstä palkkaa elääkseen. Meillä päättäjät ovat kahmineet rahaa jakaakseen sitä perheilleen. Oman maan päähänpotkituille sanotaan: Minulla on, mistähän saataisi sullekin. Eläkevirat ovat tarpeellisia, että elintaso säilyy. Jumalainen heinäkuu on alkanut. En voi juhlia syntymäpäivääni rapulapsena. Ravustus alkaa, kun näin heinäkuun ensimmäisen kerran. Olin alamittainen, liian pehmeä kuoreltani, että elämästäni on tullut amerikkalaista oikeudenkäyntiä muistuttava prosessi. Sain punaisen geenin verenperintönä. Nyt olen sen selvittänyt, mutta se on sanojan korvien välistä, miten minua arvioidaan. 

Jumalainen heinäkuu on minun 66. kuuni. Jumala ei kiellä suuria ajattelemasta, vaan antaa mahdollisuuden toteuttaa sen, minkä parhaaksi näkee. Lapsuuskotini seinällä on valokuva "mun isän' oli sotamies, nuori kauniskin". 12-vuotiaana hän sai nähdä, kun veli vietiin punaisten vankileirille. Näitä muistoja hän kantoi mielessään ja siirsi puhumatta meille 8:lle lapselle. Toinen tallennettu muisto seinällä on sisareni rippikoulutodistus. 
Rippikoulun käyminen oli 50-luvulla koulujen koulu. Uskontoon hurahtaneiden mielestä kaikki oli syntiä. Tästä sain riipaisevan kokemuksen. Olin kesätyössä Ruotsissa. Paluumatkalla poikkesin Sisaren kautta, nukuin yöni sisareni luona ja tulin kotiin. Muutaman päivän kuluttua isä sai kirjeen Sisarelta. 
Hän kehitteli tarinan, kuinka me olimme huoranneet tietämättäni yönaikana. Isä suuttui silmittömästi, istui veneessä järvellä ja huusi. Olin tuottanut häpeän vanhemmilleni ja uhkasi hukuttautua. 

Tämän episoodin kirjoitin raiskauskriisikeskuksen kirjeeseen. Näin rankasti Jumalan puolella oleminen paransi maailmaa silloin ja parantaa tänä päivänä. On kasvettu herran kurissa ja nuhteessa. Saman herran, jonka pelko on tämän päivän viisauden alku. Jumala oli varjellut askeleeni vieraalla maalla. Sisar kirkontyöntekijänä oli joutunut kiusauksen valtaan kuin Jeesus erämaassa paastottuaan 40 päivää eikä voinut vastustaa kiusausta.