Vainajien sanansaattaja

Kattoteatterin kolmiokuliisin kärkeen lennähtää varis. On eteläisimmässä päätepisteessä. Istuu levähtämään, höyhenet pörhössä. Pitkä matka on takana. Tunnistan sen oikeitten immeisten maasta tutuksi tulleista eläinnaapureista. Harakat puhuivat venäjää. Toistin ääneen ärrän muodostumista kurkussa: "krah". Sen osaavat harakat siellä kotona. Yhdyn itsekin sujuvasti vuoropuheluun. Yksinäisellä variksella on viestintuojan tehtävä. Mistä tiesi osoitteeni? 
Siellä ollessani 10 vuotta ihmisnaapurit kokoontuivat yhtiökokouksiin tivaamaan, missä minä asun. Muutettuani pois sain osakkeenomistajana viimeisen kirjatun kirjeen ruohonleikkuuvuoroista ja pankkisiirron maksaa postituskulut. Nyt riittää. Käännyin poliisin puoleen, että tulisivat järkiinsä. Poliisi kehotti antamaan vastuun asioiden hoidosta Wiljamille, jonka mielenterveyttä epäilivät ääneen ja paljastivat ahneutensa aiheettomilla laskuilla. Hänen käsittelynsä olisi heille helpompi nakki. 
15 000 mummonmarkkaa meni kenkkulankaivoon puolustaessani perheen oikeutta asua rivitalossa omassa osakkeessa. Enemmistöpäätöksillä on taivaallinen voima helvetissäkin. Variksen nähdessäni luen viestin; Vainajien sanansaattaja. Kohta soi puhelin ja saan tiedon viikatemiehen vierailusta. Painajainen on päättynyt. 
Tänä aamuna ovikello soi. Postipoika tuo lähetyksen, joka ei mahdu luukusta sisälle. Luen leiman "Deutsche Post". Se näyttää vihreätä valoa suuntaan, jonne olen menossa. Elämäni alun ja lopun välille mahtuu huikea seikkailu, jonka jaan kirjoittamalla lapsenlasten kanssa. Puolustan reviiriäni ilmoituksella: Minusta kasvissyöjä-virtahevosta on tullut krokotiilin kitaan joutuvan hukkuneen seepran syöjä. Siinä maailmassa unohdan syntisenlaulunmaan ihmiset. 
Minulle puhuu enemmän mummon orava, lokit, punatulkut, venäjää osaavat harakat ja varikset, vainajien sanansaattajat. kuin lakipykäliä paukuttava enemmistö yhteisöissä. Tyhjät tynnyrit eniten kolisevat. Kolisuttajat ovat tehneet omat henkilökohtaiset ratkaisunsa niin kuin minäkin. Tästä alkoi omaishoitoasian valtakunnallinen järjestäminen. Veijo Meri kertoi juuri, mistä sanonnasta sai alkunsa Tampereella työmarkkinoiden kehittyminen. Yhteistä näille aluille oli: Mitä teen, kun urakka on valmis? 
Mitä tulisi tehdä, kun omaishoitamisessa ei urakasta selviä? Välikäden silloin antama ohje on saapunut oikeaan osoitteeseen, jossa ohjetta on aika työstää paremman puutteessa. Yks'yhteenveto on kadulla taskujaan kaiveleva höpelö, joka näyttää kourassa olevia kolikoita ja pyytää niitä vaihtamaan suurempaan rahaan. Samaa tekevät päättäjät korottaessaan omia ja sisäpiirin palkkoja, meille rovoilla toimeentuleville tarjotaan leikkauksia. Puen ylleni sinisen karjakontakin. Otan luudan ja lakaisen kaikki jämät kadulta talteen, etteivät malkana silmissä aiheuta näköhäiriöitä.