Mummojen joulu

Tarinatarha: Tarinatarha: Vanha juttu
Santeri Ivalo: Vanha juttu - kertomus kokoelmasta Iltapuhteeksi. Lukijana Maaria Holma. Toimittajana Jouni Kenttämies. 

Ohjelman musiikit:
1) O. Merikanto: Idylli (Tapani Valsta, piano).
2) Kuula: Lied op.2/5 (Eriikka Nylund, alttoviulu, ja Niina Uggeldahl, piano).
3) Kuula: Satu illasta (Jäniksen sävellys) (Eriikka Nylund, alttoviulu, ja Niina Uggeldahl, piano).
4) O. Merikanto: Nuorisolle, pianosarja (Folke Gräsbeck).

Lapsuuden laulut

Lapsuuden laulut: Niin kaunis on maa

Lapsuuden laulut -ohjelmassa kuullaan toivemusiikkia sekä kuuntelijoiden omia muistikuvia ja tarinoita.
Ohjelman toivemusiikit:
1) Rydman: Niin kaunis on maa (Sinivarpuset).
2) Tuntematon (sov. I. Kuusisto): Mua siipeis suojaan kätke (Sinfonia Lahti/Osmo Vänskä).

Musiikkimuistot elävät vahvoina läpi elämän - kerro meille lapsuutesi laulu

 

Kuusi kuvaa

Kuusi kuvaa professori ja ortodoksimunkki Serafim Seppälän elämästä

Professori ja pappismunkki Serafim Seppälä opettaa, tutkii ja kirjoittaa kirjoja. Hän hallitsee arabiaa, hepreaa, arameaa sekä syyriaa, joita jokaista kirjoitetaan omalla aakkostollaan. Armenia ja armenialaiset ovat lähellä hänen sydäntään. Toimittaja Lisa Enckell tapasi Serafim Seppälän työhuoneellaan Itä-Suomen yliopistossa Joensuussa. 

Professori ja pappismunkki Serafim Seppälä: Yhteisö antaa yksilölle juuret ja tulevaisuuden

Toistaiseksi katsottavissa

Matti Salminen | Itse asiassa kuultuna | TV | Areena | yle.fi

Laulaja Matti Salmisen ura oopperan huipulla on kestänyt jo puoli vuosisataa. MIten työläiskodin kasvatti on selviytynyt kovassa kansainvälisessä seurassa? Entä kuka on Esa Pasa? Haastattelijana Juho-Pekka Rantala.

Linkit ja artikkelit:  Itse asiassa kuultuna: Matti Salminen

Jouluksi välirauha

Joulurauha

Porvoossa joulurauha julistetaan vuosittain jouluaattona kello 16 Vanhan Raatihuoneen portailta. Yleisölle esiintyy myös paikallinen soittokunta ja mieskuoro joululauluilla. Porvoon ja Suomenkylän Soittokunta aloittaa Joulun soiton perinteisellä Joulu musiikilla.

Joulurauhan julistaminen on osa vanhaa Ruotsin vallan aikaista perinnettä, jolloin tapa oli kaupungeissa yleinen. Joulurauha oli voimassa 20 vuorokautta alkaen jouluaatosta ja päättyen nuutinpäivään. Vanhoista keskiajan kaupungeista perinne jatkuu Turussa, Porvoossa, Raumalla ja Naantalissa.
Porvoossa historiallisen julistuksen teksti on kirjattu vuonna 1663. Nykyinen julistusteksti vastaa Turussa luettua ja 1800-luvulla uudistettua tekstiä.

Huomenna, jos Jumala suo,on meidän Herramme ja Vapahtajamme armorikas syntymäjuhla,ja julistetaan siis täten yleinen joulurauha kehoittamalla kaikkia tätä juhlaa asiaankuuluvalla hartaudella viettämään sekä muutoin hiljaisesti ja rauhallisesti käyttäytymään,sillä se, joka tämän rauhan rikkoo ja joulujuhlaa jollakin laittomalla taikka sopimattomalla käytöksellä häiritsee, on raskauttavien asianhaarain vallitessa syypää siihen rangaistukseen, jonka laki ja asetukset kustakin rikoksesta ja rikkomuksesta erikseen säätävät.Lopuksi toivotetaan kaupungin kaikille asukkaille riemullista joulujuhlaa.

Vuoden toiseksi viimeinen

Iltahartaus 28.12.2018 johtava diakoniatyöntekijä Saara Huhanantti, Vantaa
Johtava diakoniatyöntekijä Saara Huhanantti, Vantaa
Virsi 338 alkaa sanoin "Päivä vain ja hetki kerrallansa". Es. Samuli Edelmann.

Kahvikupit jaossa

Aamuhartaus 27.12.2018 kirkkoherra Aulikki Mäkinen, Kuopio
Apostoli Johanneksen päivän aamuhartaus
Kirkkoherra Aulikki Mäkinen, Kuopio
Virsi 936:1, 7-9. Virsi alkaa sanoin "Tulvii riemu sydämeeni". Kamarikuoro Kaamos, Visa Yrjölä (joht.), Katri Vanhamäki (urut).

Lapsuuden laulut

Oravan pesä
Hannikainen: Oravan pesä (Irma Tapio, Maija Hapuoja, Annikki Metsäketo)
Hannikainen: Joulupukki (Peipposet ja lapset /Mikko von Deringer)
Puhtila: Pöllö huu huu huu (Esa Saario).

Perjantai

---

Aamuhartaus

21.12.2018

Eero Huovinen

Tänään on perjantai. Jouluun on aikaa enää kolme päivää.
Enkeli taivaan -virsi on joka joulu mielessäni. Odotan, että saan joulukirkossa veisata sen alusta loppuun. Minusta tuntuu, etten kyllästy siihen milloinkaan, niin rikas se on ja niin paljon se antaa.
Alun perin tässä Martti Lutherin virressä oli 15 säkeistöä. Viisi vuotta sanojen kirjoittamisen jälkeen Luther laati virrelle uudet nuotit, joita nykyäänkin seurataan kautta maailman. Sävelmä alkaa ylhäältä ja päättyy oktaavia alemmas. Sekä sanat että sävel kertovat pääviestin: Taivaan enkeli tulee meidän luoksemme, Jumala tulee ihmiseksi, alas meidän kaltaiseksi.
Minua viehättää virren havainnollisuus ja kaunis yksinkertaisuus. Joku on sanonut, että Enkeli taivaan -virteen sisältyy kaikki se, mitä meidän tulee kristillisestä uskosta tietää. Lapsille kirjoitettu ja sävelletty laulu kelpaa myös aikuisille. Jeesus-lapsi on syntynyt, taivaan kuningas tuli halpaan seimeen, hän minun Herrani, hän ei hylkää, hän haluaa tulla meidän sydämeemme, hän haluaa vahvistaa meitä ja hän tekee meidät iloisiksi ja kiitollisiksi.
Lutherin virsi päättyy säkeistöön, jonka aikana jokainen suomalainen nousee seisomaan. Nyt on aihetta kiittää Jumalaa ja kunnioittaa häntä. Taivaan Isä on antanut oman Poikansa koko maailman Vapahtajaksi. On siis aihetta olla iloinen. Samaan kiitoskuoroon yhtyvät kaikki taivaan enkelit, niin myös mekin, jo tänään.

Torstai

Aamuhartaus

20.12.2018

Eero Huovinen

Tänään on torstai. Jouluun on aikaa enää neljä päivää. Juhla lähenee.
Enkeli taivaan -virressä on kaksi säkeistöä, jotka ensi kuulemalta tuntuvat vain ohuesti liittyvän jouluun. Kahdeksannessa ja yhdeksännessä säkeistössä ei puhuta seimestä, ei enkeleistä eikä heinistä. 
Mutta Jeesus-lapsi on kuitenkin edelleen virren keskuksessa. Kaiken Luoja on nyt tullut niin lähelle, että virren laulaja alkaa puhutella häntä tuttavallisesti. ”Ah Herrani, mun Jeesuksein.” Taivaan kuningas on niin likellä, että laulaja uskaltaa pitää häntä omanaan. Kun enkeli aiemmin virressä oli luvannut, että seimen lapsi on ”sun Herras”, niin nyt laulaja uskoo tämän ja rohkenee sanoa ”Ah Herrani”, siis minun Herrani.
Koska Martti Luther kirjoitti virren lasten näytelmäksi, hän alkaa käyttää Jeesus-lapsesta hellittelynimiä. Jeesus oli hänelle ”Jeesulainen” tai ”Jeesuinen”. Meidän nykykäännöksemmekin tavoittaa ilmapiirin, kun se sanoo ”mun Jeesuksein”, siis minun pikku-Jeesukseni. Pienennysmuoto ilmaisee kiintymystä, hellittelyä ja rakkautta.
Pieni Jeesus-lapsi kuuluu lasten kaltaisille ja lapsenmielisille. Luther valitsi sanat omille lapsilleen. Virrestä tuli kuin kahdenkeskinen rakkauslaulu, jossa rakastunut tunnustaa kaikkein henkilökohtaisimmat tunteensa. ”Ah, sydämelleni rakas Jeesuiseni.”
Lutherin alkuperäinen virsi oli täynnä erilaisia pienennysmuotoja ja hellittelysanoja. Vuosisatojen kuluessa myös monet virren suomentajat ovat halunneet säilyttää nämä muodot. Hemminki Maskulaiselle Jeesus oli ”lapsucainen” ja ”herrainen”, Elias Lönnrotille ”pienoinen” ja ”armahainen”, joka makasi ”kapaloisissaan”. Karl Isak Nordlundille Jeesus-lapsi oli ”piskuinen”, ”poikainen”, ”kultaiseni”.
Laulajan läheisyyttä pieneen lapseen ilmentävät myös kahdeksannen ja yhdeksännen säkeistön ah-huudahdukset. ”Ah Herrani, mun Jeesuksein” ja ”Ah iloni jos sinuss’ ois”. Tällaiset ah-huudahdukset ilmentävät ihmettelyä ja rakkautta. Jotain onnellista ja iloista on edessä. Niinhän mekin saatamme huudahtaa: Ah, armaani.
Virsi puhuttelee Jeesus-lasta tuttavallisesti ja toivoo, että hän tulisi asumaan laulajan sydämeen. ”Ah Herrani, mun Jeesuksein, tee asunnokses sydämein.” Luther oli vielä havainnollisempi ja pyysi, että Jeesus-lapsi ”tekisi itselleen puhtaan ja pehmeän pikku vuoteen” ihmisen sydämeen.
Sydän on rakkauden ja uskon paikka. Sydämen kuvia piirretään silloin kun on rakastuttu. Sydän on ihmisen sisimmän keskus. Jos pidämme jotakin asiaa sydämen asiana, silloin se on meille ykkösasia.
Vanha kristillinen kuvakieli puhuu usein siitä, että Jumala voi ottaa ihmisen sydämen omaksi asunnokseen, siis tulla elämämme keskukseen, jäädä pysyvästi meidän luoksemme. Kuva Jumalan asunnosta ihmisen sydämessä on aika huikea. Kaikkivaltias ei tule vain meidän vierellemme, vaan hän tulee meidän sisimpäämme.
Enkeli taivaan -virsi on tarkka siitä, miten Jumalan muuttoliike ihmisen sydämeen toteutuu. Virsi pyytää, että Jumala itse tekisi ja valmistaisi asunnon. Jumala ei ole meidän vallassamme. Me emme tee hänelle asuntoa, vaan hän itse tulee ja tekee asunnon. ”Tee asunnokses sydämein.”
Virsi panee muutenkin kaiken toivon sen varaan, mitä Jumala voi tehdä. Sen vuoksi se kohdistaa pyynnöt Jeesukselle. Ihminen tietää, ettei hän itse selviä tuskistaan ja että hänen oma uskonsa on heikko. Sen vuoksi hän kääntyy Jumalan ja Jeesus-lapsen puoleen. ”Mua älä hylkää tuskassa, vaan vahvista aina uskossa.”
Minua juuri nämä pyynnöt ovat aina koskettaneet. Ne kertovat, mitä eniten kaipaan ja mitä joulun lapsi haluaa minulle antaa. En virttä veisatessani luettele tuskiani, mutta tunnen kyllä niiden todellisuuden ja toivon, etten jäisi niiden kanssa yksin. ”Mua älä hylkää tuskassa, vaan vahvista aina uskossa.”
Samalla nämä pyynnöt tuovat rauhan ja ilon sydämeen. Vaikka tuskia riittää ja vaikka usko on heikko,  Jeesus-lapsi, ”mun Jeesuksein” huolehtii siitä, että joulu on iloinen juhla. Siirtymä seuraavaan säkeistöön onkin luonteva.
”Ah, iloni jos sinuss’ ois, en unhottaa sua koskaan vois. Suo siihen apus armosta, niin kiitän aina riemulla.”
Tehköön Jeesus-lapsi meidän päivästämme ja joulustamme iloisen..

Keskiviikko

---

Aamuhartaus
19.12.2018
Eero Huovinen
Tänään on keskiviikko. Jouluun on aikaa viisi päivää, yksi vähemmän kuin eilen.

Enkeli taivaan -virrestä lauletaan usein vain ensimmäinen, toinen ja kymmenes säkeistö. Välisäkeistöissä on kuitenkin paljon viisautta. Mieleni tekee aina veisata koko virsi alusta loppuun.
Virren pääviesti on: Jumala tulee ylhäältä alas, siis: Jumala tulee ylhäältä alas. Mutta ennen kuin Jumala tulee alas, hän on ylhäällä.
Koko virsi alkaa ylhäältä, taivaan enkelillä, siis hahmolla, joka on tätä maallista maailmaa korkeammalla. Enkeli ei ole ihmisen oman mielenmaailman luomus, vaan hän on jotakin paljon enemmän kuin tämä arkinen meno. Enkelin kuvan voi piirtää ja lapset voivat pukeutua enkeleiksi. Silti enkeli on enemmän kuin mitä me ymmärrämme. Hän on taivaan enkeli.
Martti Lutherille oli tärkeää, että enkeli tulee ylhäältä. ”Ylhäältä taivaasta minä tulen.” Myös virren viides, kuudes ja seitsemäs säkeistö muistuttavat siitä, että Jumala on kaikkein korkein, kaikkea inhimillistä todellisuutta ylempänä. Uskonnollisesti ujo ihminen saattaa puhua yläkerrasta silloin kun hän tarkoittaa taivasta. Ja kun Jumalan nimeä ei oikein kehtaa lausua, niin silloin puhutaan Korkeimmasta.
Virren viides säkeistö kohottaa seimessä syntyneen lapsen korkealle. ”Ah, Herra, joka kaikki loit.” Käsittämätön ajatus. Jo maailman luomisessa Jeesus oli mukana. Kuudes säkeistö antaa vastasyntyneelle korkean valta-aseman. ”Oi Herra, taivaan kuningas”. Eivät edes kultavaatteet ole hänen valtansa arvoisia. Jo aiemmin virressä Jeesus-lapsi oli saanut nimen ”rikkahin”, kaikkein rikkain.
Korkeita ja ylhäisiä ovat nämä Jeesus-lapselle annetut nimet. On pakko kysyä: Eivätkö sanat kaiken Luojasta ja taivaan kuninkaasta ole meidän tavallisten ihmisten kannalta aivan liian suuria ja mahtavia? Kuka uskaltaa lähestyä näin kunnianarvoisaa valtiasta?
Keskellä virttä Luther kääntää kaiken ympäri ja alkaa katsoa Jeesus-lasta aivan toisesta näkökulmasta. Virressä on suuri käänne, suuri mutta, suuri vaikka, suuri kuitenkin. Kaiken Luoja ja taivaan kuningas ottaa aivan uuden ja toisen roolin. Jumala tulee lapseksi. Jumala tulee ihmiseksi. Jumala tulee ylhäältä alas.
Virsi itsekin hämmästelee ja aloittaa viidennen säkeistön sanalla ”ah”, nykysuomessa aika harvinaisella, yllätystä ilmaisevalla huudahduksella. ”Ah Herra, joka kaikki loit, kuin alentaa noin itses voit ja tulla halpaan seimehen heinille härkäin juhtien!” Suomalainen virsikirja liittää Jumalan alas tulemisen ihmeeseen huutomerkin. On siis erityisiä syitä kiinnittää huomiota siihen, että kaikkein korkein alentaa itsensä kaikkein alimmaksi.
Luther osaa kertoa kuin lasten kuvakirjan avulla, millä tavalla kaiken Luoja ja taivaan kuningas tulee alas. Virren laulaja on keskellä näyttämöä. ”Vain heinät on sun vuoteenas, oi Herra taivaan kuningas, vaikkeivät kultavaattehet sun oisi valtas arvoiset.”
Jumalan alas tulemisen ihme on siinä, että Jeesus-lapsi syntyy meidän arkisen ja tavallisen elämämme keskelle. Ei Jumalaan uskominen tarkoita sitä, että ihminen alkaisi tavoitella korkeuksia, ei sitä, että me tulisimme paremmiksi, ei sitä, että me kohentaisimme hurskauttamme.
Joulu ei ole meidän pyrkimistämme ylöspäin. Joulu on sitä, että kaiken Luoja tulee alas, meidän luoksemme. Joulu ei ole sitä, että me tavoittelisimme taivaita, vaan sitä, että taivaan kuningas tulee alas meidän kaltaiseksemme, ihmiseksi. Tämän vuoksi halpa seimi, heinät, härät, juhdat ovat jouluna niin tärkeitä. Ne kertovat siitä, että Jumala on tullut keskelle meidän arkeamme, alas, tänne.
Vaikka meidän osamme on vain katsella ja ihmetellä, niin jotain virsi jättää meidänkin tehtäväksemme. Niin kuin Jumala on laskeutunut alas korkeudestaan, niin meidänkin tulee varoa kunniaa, valtaa, kultaa ja rikkautta. Meidän on elettävä niin kuin Jumala itse eli. ”Näin näytät esimerkilläs, ettei sun kelpaa edessäs ei kunnia, ei korkeus, ei valta, kulta rikkaus.”
Joulu on siis sekä lahja että tehtävä. Siunatkoon Jumala meidän joulumme ja ohjatkoon hän meidän elämäämme.

Tiistaina

---

Aamuhartaus 
18.12.2018
 Eero Huovinen  
Tänään on tiistai. Jouluun on aikaa vajaa viikko, kuusi päivää.

Tartun tämän viikon hartauksissa lempivirteeni, Enkeli taivaan. Jo pikkupojasta alkaen olen sitä laulanut. Kävin aikoinaan saksalaista koulua ja osasin virren kahdella kielellä.
Jo varhain panin merkille, että Lutherin omat alkusanat kertovat siitä, että joku ”minä” tulee taivaasta, Vom Himmel hoch da komm ich her, ylhäältä taivaasta minä tulen. Me suomalaiset olemme halunneet varmistaa, että kuulija heti tietää, että luoksemme tulee ”enkeli taivaan”.
Virren kaksi ensimmäistä säkeistöä ovat enkelin viesti meille. ”Mä suuren ilon ilmoitan”. Kolmannessa säkeistössä äänessä on ihminen, enkelin ilmoituksen kuulija. Roolit vaihtuvat, niin kuin Lutherin kirjoittamaan lastenlauluun sopiikin.
Erikoista kolmannessa säkeistössä on, että siinä ihminen alkaa puhua omalle sielulleen. ”Jo riennä, katso sieluni.”
Kuka meistä on puhunut omalle sielulleen? Itsekseen voi puhua, vaikkapa suihkussa ja tai ruokaa laittaessa. Mutta miten puhua omalle sielulleen?
Oman sielun kanssa ja toisten sielun kanssa pitää olla kohtelias ja varovainen. Sielu on henkilökohtainen ja arka ”elin”, ei tietenkään mikään ruumiinosa, vaan ihmisen sisimmän nimi, omin minä. Sielua ei voi paikantaa, mutta se on silti olemassa ja totta. Sielullaan ihminen kuuntelee ja omaksuu Jumalan salaisuuksia. Kun siis ihminen seurustelee sielunsa kanssa, hän herkistyy sille, mitä Jumala hänelle puhuu.
Virren kolmas säkeistö on kuitenkin myös rohkea. ”Jo riennä, katso sieluni.” Katsominen ja kiirehtiminen kuuluvat yhteen. Se, minkä aavistaa tärkeäksi, on nähtävä pian. Olennaisten asioiden kanssa ei pidä viivytellä. On riennettävä ja katsottava.
Katsominen on toinen nimi uskomiselle. Katse kohdistuu ensin seimen ulkonaiseen muotoon ja sitten siihen, mikä on seimen salaisuus. Käsin rakennettuun seimeen voi katsoa jokainen, jolla on ruumiilliset silmät. Mutta miten nähdä se, että seimessä on jotakin Jumalan valmistamaa?
Hengellinen näkökyky ei ole ihmisen luontainen ominaisuus, vaan Jumalan antama lahja, jonka me  voimme vain vastaanottaa. Meidän osamme on katsoa, Jumala antaa selityksen. Kun katsomme seimeen, voi vähitellen käydä niin, että seimi alkaa omalla voimallaan puhua, vaikuttaa ja valaista meidän sieluamme. Seimi ja Jumala voivat avata muuten sokeat silmämme.
Meidän ihmisten osa on katsoa seimeen ja ihmetellä. ”Jo riennä, katso sieluni, ken seimessä nyt makaapi.” On kiirehdittävä seimen luo, mutta on myös maltettava odottaa, että ihme avautuu. Seimelle voi rientää, mutta Jumalan salaisuuksien kanssa hitaus on tarpeen. Samalla tavalla kuin lapsilla on oltava riittävästi aikaa omien oivallusten tekemiseen, samalla tavalla myös aikuisille on tarpeen antaa vapautta syventyä Jumalan salaisuuksiin.
Kun katsomme seimeen, salaisuus alkaa vähitellen avautua. Ihminen oivaltaa sen, minkä enkeli on jo edellä sanonut. Seimessä makaava lapsi on ”sun Herras, Kristukses, Jumalan Poika, Jeesukses”.
Virsi tuo Jumalan ja Kristuksen lähelle, meidän omaksemme. Jeesus-lapsen nimiin lisätyt omistusliitteet kertovat, että Kristus on sinun omasi. ”Hän on sun Herras, Kristukses, Jumalan Poika, Jeesukses.” Kaikkivaltias ja tutkimaton Jumalan on tullut sinun Herraksesi. Jeesus ei ole jäänyt etäälle, hän on sinun Jeesuksesi.
Ei sen vuoksi ole ihme, että virren neljäs säkeistö riemastuu, ”oi terve, tänne tultuas”. Läheinen ja rakas toivotetaan tervetulleeksi. Alkuun kuuluu vielä huudahduskin, ”oi”! Tuntuu kuin sielu oikein innostuisi ja sanoisi: ”Voi, että on iloinen asia, kun olet tullut minun luokseni.”
Joulun suuri ilo on siinä, että Jumala on minun Jumalani, sinun Jumalasi, meidän Jumalamme, kaikkien ja koko maailman Jumala. Siunatkoon hän meidän päivämme ja meidän joulumme.

Enkeli taivaan maanantaina

---

Aamuhartaus

17.12.2018

Eero Huovinen

Tänään on maanantai. Jouluun on aikaa yksi viikko, seitsemän päivää.
Monenlaisia joululauluja on jo ehditty laulaa. Yksi laulu on kuitenkin sellainen, jonka paras aika ainakin minun mielestäni on jouluaattona. Silti tämä laulu pyörii mielessäni jo kauan ennen aattoa. Niinpä tänä aamuna ja muinakin tämän viikon aamuina tartun tähän lauluun jo etukäteen.
Tämä laulu on Enkeli taivaan, virsikirjan numero 21. Nimitän tätä virttä lauluksi, koska Martti Luther teki sen omalle perheelleen lastenlauluksi ja joulunäytelmäksi.
Käthe-äidillä ja Martti-isällä oli tuolloin jo viisi lasta. Hannu oli vanhin, 8-vuotias, Leena 5-vuotias, isänsä kaima Martti 3-vuotias, Pauli vajaan kahden ikäinen. Vain viikkoa ennen joulua oli syntynyt kuopus Margareta.
Tälle katraalle Luther halusi kirjoittaa sellaisen joululaulun, jonka lapsikin voisi omaksua. Viidenkymmenen ikäinen mies halusi ja osasi olla isä. Luther oli oppinut teologi, mutta myös leikillinen ja hauska.
Isä jakoi roolit lapsilleen. Vanhin, Hannu, sai enkelin osan ja hän aloitti kertomalla, että ”minä tulen ylhäältä taivaasta”.
Luther halusi ylläpitää jännitystä eikä sen vuoksi heti ilmaissut, kuka on se ”minä”, joka tulee taivaasta. Monet virren erikieliset käännökset seuraavat Lutherin sanoja eivätkä aluksi paljasta salaisuutta. Meidän suomalaisessa virsikirjassamme laulun näytelmällisyys on jäänyt vähän taustalle ja sen vuoksi kerromme heti, kuka laulun minä on. ”Enkeli taivaan”.
Vastasyntyneelle Margaretalle isä antoi Jeesus-lapsen osan. Kun Hannu-enkeli arvuutteli, ”ken seimessä nyt makaapi”, muut lapset, jotka näyttelivät paimenia, kokoontuivat pikkusiskon luo, kehdon ympärille.
Näytelmässä on monta osaa. Hannun lisäksi myös vanhin paimen, Magdalena, kehottaa katsomaan, ”kuka on tuo kaunis lapsonen”. Pian isä ja äiti liittyvät paimenten joukkoon. Kaikki ovat Lutherin sanojen mukaan iloisia. Alkaa iloinen tanssi kehdon ympärillä. Lopuksi koko perhe laulaa yhdessä viimeisen säkeistön.
Luther osasi jakaa roolit niin, että koko perhe oli mukana. Jokaisella oli tehtävä, myös kapaloissa makaavalla Margaretalla.
Erikoista näytelmässä on, että vastasyntynyt vauva on pääosassa. Erikoista on, että näytelmän päähenkilö ei sano yhtään sanaa. Hän vain on, makaa. Toinen säkeistö sanoo: ”ja tää on teille merkiksi, seimessä lapsi makaapi”.
Yleensä näytelmien päähenkilöt ovat aktiivisia, he tekevät ja puhuvat ja liikkuvat. Päähenkilön sanoista, ilmeistä ja asennoista käy ilmi, millaisen viestin hän haluaa katselijoille antaa. Seimessä makaava Margareta on erilainen päähenkilö. Hänestä ei Lutherin virsi kerro edes sitä, nukkuiko vai itkikö hän. Pieni vauva vain on.
Joulun yksi suuri salaisuus on siinä, että Jumalan Poika on, on olemassa, on meidän keskellämme, on meidän joulumme päähenkilö.
Jo silloin, kun Jeesus oli vastasyntynyt, kaikki tärkeä Jumalan ja ihmisen välillä oli tapahtunut. Jumala oli tullut ihmiseksi, meidän kaltaiseksemme. Jo ennen kuin Jeesus ehtii sanoa yhtään sanaa, hän on.
Maailman suurin salaisuus on se, että Jumala on. Jumalan varhaisin nimi Raamatussa on: ”minä olen se, mikä minä olen”. Vanhassa testamentissa tämä Jumala, joka on, on vielä arvoituksellinen. Uusi testamentti on selkeämpi. Jeesus käytti usein itsestään nimitystä ”minä olen”. ”Minä olen maailman valo.” ”Minä olen elämän leipä.”
Enkeli taivaan -virsi kutsuu meitä näytelmän katsojiksi. Meidän osamme on ihmetellä häntä, joka on. Virsi kertoo meille säkeistö säkeistöltä, kuka tämä päähenkilö on.
Tänään maanantaina laulamme kaksi säkeistöä. Ensimmäinen kertoo enkelin ilmoituksen. ”Mä suuren ilon ilmoitan” ja toinen sanoo, kuka joulun päähenkilö on: ”Herramme Kristus teille nyt on tänään tänne syntynyt.”
Kaikkivaltias ja armollinen Jumala siunatkoon tämän päivän ja tulevan joulun.

On metsä autio lauluton

Linnunlaulujen toivekonsertti 0203-17600
Linnunlaulujen toivekonsertissa kuuntelijat voivat toivoa omia suosikkilintujaan. Laulajan ei välttämättä tarvitse olla laulutaidoiltaan hyvä tai höyhenpuvultaan kaunis, riittää, että se on tehnyt vaikutuksen kuulijaan. Kerro miksi jokin laji sinua miellyttää. Kuuntelijoiden kanssa suorassa lähetyksessä keskustelevat Asko Hauta-aho, Juha Laaksonen ja Juha Blomberg. 

Läheisen muistisairaus mullisti elämän

Flinkkilä & Tastula
Puolison muistisairaus mullisti elämän https://areena.yle.fi/1-4219295?fbclid=IwAR0SjTnA5M4yR_kL_GEmzR0M0D78QP6DEwvtQwJ0o9v35Ugx0PVYBj3ut4k

Pienen mökin laittaja

Lapsuuden laulut: Lapsuuden laulut

Lapsuuden laulut -ohjelmassa kuullaan toivemusiikkia sekä kuuntelijoiden omia muistikuvia ja tarinoita. Ohejlman laulut:
1) Hannikainen: Mökin laittaja (Radion lapsikuoro)
2) Kansansävelmä:Kotini (Pakilan musiikkiluokan lapset)
3) Kärki: Laulava sydän (Tauno Palo)

Joulun kellot

Joulun Sävel on vapaa

Juontajina musiikkitoimittaja Anu Jaantila ja tietokirjailija Pekka Hako. Ohjelman suunnittelusta vastaa Timo Asikainen.

Ohjelmassa soitetut kappaleet: 

Ranskalainen kansanlaulu - Ilkka Kuusisto: Heinillä härkien kaukalon
Esko Airikka, laulu
Ilkka Kuusisto, urut
Einari Marvia: Synnyintähti
Jorma Hynninen, baritoni
Kalevi Kiviniemi, urut

• Martti Hela: Jouluihme
  Oulaisten Nuorisokuoro/Tapani Tirilä
  Lily-Marlene, Puusepp, harppu
• Konsta Jylhä - Kaisa Alasaarela: Joululaulu
  Lauluyhtye A-Men/Mikko Peltokorpi
  Tuomas Perkkiö, sello
  Antti Heikkilä
• Jouko Linjama: Jouluilta
  Eteläsuomalaisen osakunnan laulajat/Heikki Halme
• Franz Schubert: Der Lindenbaum sarjasta Der Winterreise
  Dietrich Fischer-Dieskau, baritoni
  Gerald Moore, piano
• Englantilainen kansansävelmä - David Willcocks: The First Nowell
  Cambridgen King's Collegen kuoro/Stephen Cleobury
  David Briggs, urut
• Oskar Merikanto: Joulukuusi
  Hannu Jurmu, tenori
  Lohjan kaupunginorkesteri/Juha Nikkola
• Franz Gruber - Eero Koskimies: Jouluyö, juhlayö
  Ulla Katajavuori, kantele
• Pekka Simojoki - Jarmo Kukkonen: Tulkoon joulu
  Sauli Tiilikainen, baritoni
  Pentti Kotiranta
• Ranskalainen kansansävelmä - Einar Englund: Kuului laulu enkelten
  Nuorisokuoro Sympaatti/Pekka Nikula
• Ahti Sonninen - Ilkka Kuusisto: Jouluhymni
  Soile Isokoski, sopraano
  Lapin Kamariorkesteri/John Storgårds
  Georg Friedrich Händel: For unto us a child is born
  St. Martin-in-the-Fields -kuoro/Neville Marriner
• Carola Häggvist - Jukka Nykänen: Taivas sylissäni
  Aarne Pelkonen, baritoni
  Juho Alakärppä, piano
• Erkki Melartin - Yrjö Hjelt: Kristuslapsen kehtolaulu
  Lilli Paasikivi, mezzosopraano
  Jyväskylä Sinfonia/Ulf Södenblom
• William James Kirkpatrick - Rogier van Otterloo: Away in a manger
  Haga Cantare -kuoro
  Alankomaiden jousiorkesteri
  Thijs van Leer, huilu
  Amsterdamin kamariorkesteri
  Louis van Dijk, piano, cembalo
• Katalonialainen kansanlaulu: El Cant dels ocells
  Montserrat Caballe, sopraano
  Lorenzo Martinez Palomo, piano
  Jörg-Peter Kuschel, sello
• Adolphe Adam: O helga natt
  Jussi Björling, tenori
  Tukholman kuninkaallisen oopperan orkesteri/Nils Grevillius
• Otto Kotilainen - Ilkka Kuusisto: Varpunen jouluaamuna
  Karita Mattila, sopraano
  Turun filharmoninen orkesteri/Pertti Pekkanen
• Karl Collan - Jussi Lampela: Sylvian joululaulu
  Waltteri Torikka, baritoni
  Jyväskylä Sinfonia/Ville Matvejeff
• Jean Sibelius - Ilkka Kuusisto: En etsi valtaa, loistoa
  Pia Freund, sopraano
  Keski-Pohjanmaan Kamariorkesteri/Juha Kangas

Ykkösaamu

Ykkösaamu la 8.12.2018

Lapsuuden laulut

Kaksi Ruusua

Lapsuuden laulut -ohjelmassa kuullaan toivemusiikkia sekä kuuntelijoiden omia muistikuvia ja tarinoita. Ohjelman musiikit:
1) Deringer: Metsässä (Hannele Kumpulainen).
2) Louiguy: Kaksi ruusua (Olavi Virta).

Kutsuvierasjumalanpalvelus

Jumalanpalvelus to 6.12.2018

Suomen itsenäisyyspäivän ekumeeninen juhlajumalanpalvelus Helsingin tuomiokirkossa. Saarna Arkkipiispa Tapio Luoma, kanttori Risto Pulkamo, kuoro Helsingin filharmoninen kuoro, johtaa Jonas Rannila.

Arkihuolesi kaikki heitä

Jouluinen yhteislauluilta Musiikkitalossa
Yleisöä laulattaa Yleisradion vuoden nuorisokuoro eli Oulaisten nuorisokuoro johtajanaan Tapani Tirilä. Juontajana Inari Tilli. Suora lähetys Musiikkitalosta.

Päivän mietelause peilaa nyky-yhteiskuntaa

Näin omaishoitajaviikon päätteeksi on minulle esitetty kysymyksiä omaishoidosta, joilla peilaan, kuinka kaikki tapahtui. Olenko ollut omaishoitaja syntymäkunnassani? Sieltä muutettuani takaisin jatkamaan yrittäjyyttä minut siirrettiin paikalliseen yhdistykseen kysymättä, halusinko siihen liittyä. Selvisihän omaishoitajastatukseni selitettynä parhain päin.
- Et ole enää omaishoitaja etkä ole ollutkaan tällä rahoitusalueella. Olisit saanut pinssin, jos olisit pysynyt yhdistyksessä maksavana jäsenenä. 
Jäihän minulle yhdistykseksi  KympinLapset ja Isovanhemmat, seurakunnaksi
Deutsche ev.-luth. Gemeinde in Finnland ja tilastoissa samana pysyvä, mutta kasvava närståendevårdare-joukko.
Sain isältäni puhelinsoiton, johon vastasi.
- Minä tulen.
Kaikkitietävät ystävät levittivät huhua lähdöstäni.
- Sehän lähti syöpään kuolemaan tai joutui lataamoon.

Nyt on ollut aika vaieta kaikesta menneestä ja pitää kirjoitustaukoa. Syöpä tuli jälkijunassa ja onnistuneella leikkauksella olen siitä toipumassa. Suvun vanhin sairastui alzheimeriin ja koko sisarusparven puolesta olen ilmoittanut, ettei kukaan meistä ryhdy omaishoitajaksi. Sai pitkäaikaispaikan palvelukeskuksesta, mutta henkilökohtaisiin syihin vedoten ollaan häntä siirtämässä asunnotomien yömajaan selviämään omatoimisesti.

Ote Hédi Friedin Kysymyksiä joita minulle on esitetty keskitysleiristä -kirjasta
Uskotko kaiken kokemasi jälkeen Jumalaan? 

Ote Hédi Friedin Kysymyksiä joita minulle on esitetty keskitysleiristä -kirjasta
Kansanmurha voi tapahtua uudelleen, jos kukaan ei selviä kertomaan tapahtuneesta. 

Ote Hédi Friedin Kysymyksiä joita minulle on esitetty keskitysleiristä -kirjasta
Millaista oli elää keskitysleirillä? 

Ote Hédi Friedin Kysymyksiä joita minulle on esitetty keskitysleiristä -kirjasta
Mitä muistat tulosta Auschwitz:iin?

Ote Hédi Friedin Kysymyksiä joita minulle on esitetty keskitysleiristä -kirjasta

Ote Hédi Friedin Kysymyksiä joita minulle on esitetty keskitysleiristä -kirjasta. Suom. Pirkko Talvio-Jaatinen. (Nemo 2018)
Kuuluttaja Tuija Kurvinen.

Miksi Hitler vihasi juutalaisia?
Hitler vihasi juutalaisia, koska he olivat juutalaisia. (ihmisroskan poisto)

Elämän koulu on paras koulu, mutta kansanopisto vie vähemmän aikaa

Aamuhartaus 28.11.2018 professori Kyllikki Tiensuu, Nurmes
Keskiviikon aamuhartauksissa muistellaan omaa elämää kristittynä.
Professori Kyllikki Tiensuu, Nurmes
Hartuauden musiikkina "Leivästä enkelten" (säv. Cesar Franck, alkup. sanat Tuomas Akvinolainen). Mauno Kuusisto (laulu).

Valtakunnallinen omaishoitajien kirkkopyhä 25.11.2018

Jumalanpalvelus Tapiolan kirkosta Espoosta
Saarnaajana kirkkoherra Päivi Linnoinen. Liturgina Ossi Tervonen. Avustava pastori: Marianne Tiihonen, esirukouksessa mukana Christer Jokela ja Marja-Leena Sarjala. Kanttorina ja urkurina Liisa Malkamäki. Avustavana kanttorina Elina Jokivuori. Tekstinlukijoina Sami Kuitunen ja Liisa Nevalainen. Kuoro: Tapiolan seurakunnan kamarikuoro, joht. Liisa Malkamäki. Virret: 901:4; 158:1-3,5, 8; 217:1; 416:1,3,4; 397; 901:2. Kuoron laulut: Tuomiosunnuntain psalmi "Herra hallitsee ikuisesti" (säv. Petri Koivusalo, san.psalmista 9 ja 143), "Läpi elämän ja kuolemankin", kuorosovitus virren 217 viidennestä säkeistöstä: Liisa Malkamäki, "Minä laulan kaikille kansoille sinun kiitostasi" (säv. Olli Kortekangas, san. psalmista 57). Muu musiikki: Messussa kuullaan osia Urkusarjasta "Glory and Peace" (säv. Dan Locklair): alkusoittona alkuosa urkusarjan Preludista "Kunnian Kuningas, rauhan kuningas", vastausmusiikkina (I lukukappaleelle) preludin loppuosa, ehtoollisen aikana urkusarjan Aaria "Minä rakastan Sinua", päätössoittona urkusarjan Finaali "Jopa iankaikkisuus on liian lyhyt Sinun ylistämiseesi!".

Valtakunnallinen omaishoitajien viikko - Omaishoitajaliitto ... 

Kaamos alkaa (24.11.2018 - 18.01.2019)

Lapsuuden laulut: Lapsuuden laulut

Lapsuuden laulut -ohjelmassa kuullaan toivemusiikkia sekä kuuntelijoiden omia muistikuvia ja tarinoita.
Ohjelman musiikit:
1) Linzer - Randell: A Lover's concerto (Sarah Vaughan).
2) Nyberg: Pikku Inkerin laulu tilhille (Nuorisokuoro Laurus). Pikku Inkerin laulu tilhelle
3) Kullervo: Kaikkien meidän Kalle (Twisters).

 

87301 Ikääntyneiden palveluasuminen

Olen lukenut vanhuspalvelulakia, jota on toteutettu pitkäaikaispaikan järjestämisessä. Pitkäaikainen laitoshoito  1.1.2015 voimaan tullut vanhuspalvelulain muutos täsmentää laitoshoidon kriteereitä siten, että se entistä paremmin toteuttaa lain tavoitetta kotiin annettavien palveluiden ensisijaisuudesta.  Toimenpiteellä parannetaan palveluiden asiakaslähtöisyyttä.  Rakennemuutos vähentää kustannusten kasvua.  Laitoshoidon (terveyskeskuksen vuodeosasto, vanhainkoti/palvelukeskus) kriteerit: – lääketieteelliset perusteet – asiakas- ja potilasturvallisuus – ennen laitoshoitopäätöksen tekemistä on selvitettävä muut palveluiden järjestämismahdollisuudet – laitoshoitoa koskeva ratkaisu tulee perustella.

Pitkäaikaispaikan saanutta muistisairasta ollaan siirtämässä Vanhustenkotiyhdistyksen vuokra-asuntoon

Tuusniemen Vanhustenkotiyhdistys ry | Aatteellinen yhdistys

Perustiedot

• Y-tunnus:
  0173132-3 (YTJ)
• Yhtiömuoto:
  Aatteellinen yhdistys (YTJ)
• Toimiala:
  Ikääntyneiden palveluasuminen (87301) (YTJ)
• Kotipaikka:
  TUUSNIEMI
• Yrityksen kieli:
  suomi (YTJ)
• Postiosoite:
  TUUSNIEMI, 71200 TUUSNIEMI (YTJ)

 87301 Ikääntyneiden palveluasuminen

Tähän kuuluvat ikääntyneille tarkoitetut ryhmäasumiseen perustuvat asumispalvelut ja palvelutalot, joissa asukkaat asuvat yleensä vakinaisesti. Tähän kuuluu myös tehostettu palveluasuminen.
Tähän ei kuulu:
- vanhainkodit ja laitosperiaatteella toimivat ikääntyneiden hoivakodit (87101)
- vanhusten vuokratalot (68201)

Huoneen esittelijä mainitsi, ettei tämä ole tarkoitettu muistisairaille eikä johtajan taholta ole kerrottu, millä periaatteella toiminta on järjestetty. Tämä on tulos, kun laitospaikkoja on purettu eikä avopalvelujen järjestämisestä ole huolehdittu. Eletään pidempään vanhusten määrän lisääntyessä ja harva 100-vuotias pystyy enää yksin huolehtimaan omasta elämästään.

Tee meistä rauhasi välikappaleita

Aamuhartaus 22.11.2018 kappalainen Tuomas Vaura, Turku

Aamuhartaus

22.11.2018

Tuomas Vaura

Kristuksen tahto 

Matteuksen evankeliumin luvusta 26 Hän meni vähän kauemmaksi, heittäytyi kasvoilleen maahan ja rukoili: »Isä, jos se on mahdollista, niin menköön tämä malja minun ohitseni. Mutta ei niin kuin minä tahdon, vaan niin kuin sinä.
Olen huomannut, että lapsiperheen arkea, yhteiskunnallista keskustelua ja edellä lukemaani raamatunkohtaa yhdistää se, että niihin kaikkiin kuuluu erilaisten tahtomusten välinen jännite.
Vanhemmuuden yksi hienoista puolista on, että lapsen kautta pääsee elämän perusasioiden äärelle. Elämän perusasioita voi oppia myös uhmaikäisen lapsen seurassa.
Uhmaikäisen lapsen kanssa arkea värittää kahden tahdon välinen taistelu siitä, kenen tahto lopulta määrää, miten toimitaan. Esimerkiksi aamulla päiväkotiin lähtiessä saatetaan taistella siitä, pitääkö kengät laittaa jalkaan vai voiko päiväkotiin lähteä ilman kenkiä.
Tällaisissa tilanteissa lapsen tahto jää usein toiseksi. Kun hänen tahtonsa ei toteudu, se harmittaa ja seurauksena on itkua ja huutoa.
Vaikka nämä hetket ovat kaikille osapuolille ikäviä, niissä lapsi oppii tärkeitä asioita elämästä. Hän oppii, huomaamaan, että ihmiset voivat tahtoa asioita, joita hän ei tahdo, ja että aina oma tahto ei toteudu.
Kirkkoisä Augustinuksen mukaan ihmiselämän onnettomuuden yksi syy on, että läheskään aina asiat eivät mene tahtomallamme tavalla, mikä saa meissä aikaan surua ja harmia. Ja sen vuoksi kukaan ei voi olla täysin onnellinen tässä elämässä.
Tämän, elämän nurjan puolen joudumme kohtaamaan jo pieninä lapsina, viimeistään uhmaikään tultaessa, kun huomaamme, että emme saa kaikkea tahtomaamme.
Tahtojen taistoa ei kuitenkaan käydä vain aamuisin lapsiperheiden eteisissä. Samanlainen kamppailu on alati käynnissä yhteiselämässä laajemminkin. Milloin esimerkiksi työpaikalla, harrasteryhmässä tai poliittisessa elämässä yksi haluaa yhtä ja toinen toista. Kenen tahto saa määrätä sen, miten lopulta toimitaan? Kenen vuoro on pettyä, kun oma tahto ei toteudukaan?
Vaikka erilaiset tahtomukset ovat aina käyneet keskinäistä kamppailua, on sanottu, että viime aikoina yhteiskuntamme on jakautuneempi kuin aikoihin. Tahdomme eri asioita ja sanat toinen toisistamme ovat koventuneet, kun kamppailemme siitä, kenen tahto on lopulta vaikutusvaltaisin.
Myös Kristus tunsi omakohtaisesti, mitä oli tahtojen välinen jännite. Hänen tahtomuksena eivät asettuneet poikkiteloin vain muiden ihmisten kanssa. Kristuksessa tahtomusten välinen jännite oli myös sisäistä.
Tuo edellä lukemani Matteuksen evankeliumin kohta kertoo tästä Kristuksen sisäisestä jännitteestä. Matteus kuvaa, miten Kristus rukoilee Getsemanessa. Rukouksessa Kristus ilmaisee tahtovansa samanaikaisesti vastakkaisia asioita: hän tahtoo elää ja hän tahtoo kuolla.
Kristuksen sisäisessä sielunelämässä oli siis sama jännite, joka on tuttu lapsiperheissä ja yhteiskunnassa laajemmin: yksi haluaa yhtä ja toinen toista.
Kirkon perinteessä on kuitenkin ajateltu, että vaikka Kristus samanaikaisesti tahtoi elää ja kuolla, nämä vastakkaiset tahtomukset eivät taistelleet keskenään, vaan elivät rintarinnan sovussa.
Tahtomukset elivät rauhassa, koska ne eivät pyrkineet nujertamaan toisiaan, vaan sallivat toinen toistensa olemassa olon. Ja lopulta hyväksyivät sen, että vain toinen tahtomuksista toteutui toisen jäädessä toteutumatta. Kuolemaan suuntautunut tahtomus toteutui, mutta elämään suuntautunut tahto jäi toteutumatta, mistä seurasi, että Kristus tunsi surua omasta kuolemastaan.
Kristus siis tuntee omakohtaisesti sen tahtojen välisen jännitteen, jonka kanssa me joudumme joka päivä elämään: kun yksi haluaa yhtä ja toinen toista.
Kristuksesta voimme kuitenkin oppia, että erilaiset tahtomukset voivat elää rauhallisesti rinnakkain.
Siinä missä lapsuudessa opettelemme elämään sen tosiasian kanssa, että erilaiset ihmiset voivat tahtoa eri asioita ja aina omat tahtomuksemme eivät toteudu, aikuisina voimme opetella elämään Kristuksen esimerkin mukaisesti. Vaikka me tahdomme eri asioita, tästä ei aina tarvitse seurata riitoja ja taisteluja.
Vaikka tahtoisimmekin eri asioita ilman suurempia riitoja, samaan aikaan on selvää, että yhden tahto toteutuu, kun toisen taas jää toteutumatta. Tästä luonnollisesti seuraa pettymyksiä.
Tällaiset pettymykset kuuluvat osaksi elämää, eikä kukaan voi niitä elämänsä aikana välttää. Tämän me saamme oppia jo pieninä. Kristus joutui oppimaan sen viimeistään ristillä, kun hänen elämään suuntautunut tahtomuksena jäi toteutumatta.
Rukoilkaamme.
Rakas taivaallinen Isämme.
Aamu on peittynyt vielä pimeyden harsoon,
mutta ei kauaakaan, kun aurinko jo sarastaa.
Anna meidän mielemme tänäänkin kääntyä pimeydestä valon sarastukseen niin, että meistä tulisi rauhasi välikappaleita ja toisimme sopua sinne, missä on riitaa.
Kuule meitä Herramme Jeesuksen Kristuksen tähden.
Aamen.

Eriarvoisuudesta

Jani Kaaron kolumni: Merkintöjä lasten syöpäosastolta

Aamuhartaus 21.11.2018 opetusneuvos Reijo Takamaa, Lapua
Keskiviikon aamuhartauksissa muistellaan omaa elämää kristittynä.
Opetusneuvos Reijo Takamaa, Lapua
Hartauden musiikkina "Aikaan auringonnousun" (säv. Asko Peltola, san. Reijo Takamaa). Es. Asko Peltola ja Reijo Takamaa.

Kuuntelen myöhemmin

Roman Schatzin Maamme-kirja: Roman Schatzin Maamme-kirja: Pienten sukukieltemme kohtalo

Punainen syksy 
Syksy 1918 oli vaikeaa aikaa suomalaisille. Sisällisota oli päättynyt keväällä, mutta maassa oli edelleen vaikea elintarvikepula. Kaupungeissa ja taajamissa ihmisten aika kului ruuan jonottamiseen.
Vaikeinta oli tappion kokeneen punaisen puolen perheissä. Kun isä oli vankileirillä tai kuollut, äidin piti yksin yrittää pitää perhettä pystyssä. Joissakin perheissa puute oli niin suurta, että lapset jouduttiin lähettämään lastenkotiin tai sijaiskoteihin Pohjanmaalle.
Ohjelmassa haastateltavina ovat dosentti Samu Nyström, yliopiston lehtori Mervi Kaarninen ja tutkija Oona Ilmolahti. Ääninäytteet lukevat Maija Kaipainen, Minna Korhonen, Heidi Brucker, Jaana Selin, Nooa Vehkaoja ja Otto Brenner.
Ohjelman toimittaa Virpi Väisänen.
Kuva: Kansan Arkisto
 

Sibeliuksen 6. sinfonia

Kaikkien kapellimestarien isä

Shanghai... Sofia... Pariisi... Budapest... "Ja Kuopio!" huikkaa väliin kapellimestari Jorma Panula käydessämme läpi hänen syyskuista aikatauluaan. Reissut eivät 88-vuotiasta maestroa rasita, ja viikot täyttyvät ulkomaisista ja kotimaisista mestarikursseista, kapellimestarikilpailujen tuomarin tehtävistä ja yksityisoppilaista - sekä tietysti kapukeikoista.
Seitsemäs kansainvälinen Jorma Panula -kapellimestarikilpailu on juuri käynnissä Vaasassa, ja sitä varten on maestro itse ahkeroinut sekä esiraadissa että tuomaristossa. Tänä vuonna osanotto on erityisen suurta Espanjasta, josta toiselle kierrokselle pääsi kolmisenkymmentä kilpailijaa. Huippuja on kuitenkin harvassa, ja ohjelmassa Panula kertoo mitä kaikkea orkesteria johtavilta kiintotähdiltä vaaditaan. Suomen tällä hetkellä maailmalla menestyvä kapellimestaripolvi on hänen kouluttamansa. Erityisen mullistava on ollut Panulan käyttöön ottama oppituntien ja harjoitusten videointi, joka viimeistään paljastaa opiskelijan heikot kohdat.
Vapaahetkinään Panula isännöi Piiparilassa, pohjalaiseksi konstruoidussa hirsitalossa, joka on aikanaan siirretty Lopelta kilometrin päähän Panulan nykyisestä kodista. Siellä harjoitetaan taidetta konserttien, taidenäyttelyjen ja kurssien muodossa, ja sinne kokoontuvat kapuluokan nykyiset ammattilaiset kesäisin eri puolilta maailmaa nauttimaan oman henkisen kotinsa perinnöstä. Toimittajana Anu Jaantila.
Jorma Panulan musiikkivalinnat:
Toivo Kuula, san. Eino Leino, sov. Kalevi Olli: Syystunnelma; yksinlaulu op. 2/1
Jorma Hynninen, baritoni, ja Tampere Filharmonia, joht. Ulf Söderblom
Modest Musorgski, orkestrointi Leo Funtek: Näyttelykuvia, osat "Kananpoikien tanssi munankuorissa" ja "Limozh - Limogesin tori, eukkojen riita markkinoilla"
Helsingin kaupunginorkesteri, joht. Leo Funtek
Uuno Klami: Kalevala-sarja, osa Sammon taonta
Helsingin kaupunginorkesteri, joht. Jorma Panula
Jean Sibelius: Sinfonia nro 6 d-molli op. 104, 2. osa Allegretto moderato
Helsingin Kaupunginorkesteri, joht. Dean Dixon
Gustav Mahler: Sinfonia nro 1 D-duuri, "Titaani", 2. osa "Kräftig bewegt, doch nicht zu schnell" Chicagon sinfoniaorkesteri, joht. Claudio Abbado
Igor Stravinsky: Kevään pyhitys (baletti), katkelma viimeisestä kohtauksesta
Columbia Symphony Orchestra, joht. Igor Stravinsky
Jorma Panula, sanat Valtteri Virmajoki: Porlammin iltalaulu
Tapiolan Kuoro, joht. Erkki Pohjola

Murhelintu

Aamuhartaus 17.11.2018 lehtori Jorma Pollari, Pelastusarmeija, Jyväskylä
Lehtori Jorma Pollari, Pelastusarmeija, Jyväskylä
Hartauden musiikkina "Kottarainen" (säv. Oskar Merikanto, san. J. H. Erkko). Soile Isokoski (sopraano), Marita Viitasalo (piano).

Lapsuuden laulut: Kimalaisen lento

Lapsuuden laulut -ohjelmassa kuullaan toivemusiikkia sekä kuuntelijoiden omia muistikuvia ja tarinoita. Ohjelma on koottu juhannuksena lähetetyn Lapsuuden laulut -teemaohjelman toiveista.
Nyt voit esittää myös uusia toiveita - Kerro lapsuudestasi mieleen jäänyt laulu ja siihen liittyvä tarina Radio 1:n verkosivuilla (osoitteessa yleradio1.fi). Tai lähetä toiveesi postitse osoitteeseen:
Lapsuuden laulut
PL8
00024 Yleisradio
Ohjelman musiikit:
1) Pacius: Laps' Suomen Rautavaara (Radion nuorisokuoro/Heinz Hofmann).
2) Jylhä: Vaiennut viulu (Kaustisen Purppuripelimannit sekä Konsta Jylhä).
3) Rimski-Korsakov: Kimalaisen lento (Nathan Milstein, viulu, ja Leon Pommers, piano). - Kimalaisen lento viime kesältä. Flight of the Bumblebee pidempi versio 

Vahuspalvelulaki

Vanhuspalvelut

Perjantai missä asut huomenna? 

Esa A. Luukkainen Jokainen tapaus on omansa, olen huomannut. Eikä laki tavoita yksilökohtaisia tilanteita. Taannoin kohdille osuneessa konsultaatiossa ohjasin omaisia myymään vanhuksen asunnon pois, ettei pakkokotiutus olisi enää mahdollinen. Tuossa tapauksessa puolikuollut, kuuro 90-vuotias, kolmea lopun ajan kroonista sairautta poteva liikuntakyvytön olisi roudattu hissittömään taloon. Variaatioita on lukuisia! Käytännön pääsääntöhän on se että virkamiehen päätös tuo organisaatiolle myös vastuun. Toisin sanoen omaisten on syytä kirjallisesti ilmoittaa kyvyttömyytensä epäviralliseenkin omaishoitoon. Tällöin viranomainen tietää heitteillepanon rajan, ja ottaa pakkovastuun. Paperi on merkityksellinen siinä tapauksessa että käy huonosti.

Pitkäaikainen laitoshoito

1.1.2015 voimaan tullut vanhuspalvelulain muutos
täsmentää laitoshoidon kriteereitä siten, että se
entistä paremmin toteuttaa lain tavoitetta kotiin
annettavien palveluiden ensisijaisuudesta.

Toimenpiteellä parannetaan palveluiden
asiakaslähtöisyyttä.

Rakennemuutos vähentää kustannusten kasvua.

Laitoshoidon (terveyskeskuksen vuodeosasto,
vanhainkoti) kriteerit:
–
lääketieteelliset perusteet
–
asiakas- ja potilasturvallisuus
–
ennen laitoshoitopäätöksen tekemistä on selvitettävä muut
palveluiden järjestämismahdollisuudet
–
laitoshoitoa koskeva ratkaisu tulee perustella

Päivän mietelauseita

Erno Paasilinnan aforismeja teoksesta Lausui alustaja, joka korosti

Ylpeys käy lankeemuksen edellä

Tuusniemellä halutaan etsiä grafiittia jo tulevana talvena – "Kyllä minä ...
Johtajat ovat leuhkineet aikanaan velattomalla kunnalla. Rannat on myyty, Juojärvi on juomakelvoton. Loppu viedään grafiittirippusina rikastuttamaan ulkolaisia maankaivajia. Onko siellä enää mitään puolustettavaa?
Asbestikaivoksen jäljiltä Tuusniemen miehet ovat mustakeuhkoisia, vaikka eivät olleet työskennelleet kaivoksessa. Näin sanoi kunnanlääkäri vanhalle isälleni lääkärikäynnillä. Onneksi vanhempani ovat kuolleet, etteivät ole näkemässä kunnan alennustilaa.

Seurakuntavaalit

Aamuhartaus 13.11.2018 kampanjapäällikkö Hanna Piira, Helsinki
Tiistain aamuhartauksissa käsitellään syksyn seurakuntavaalien teemoja.
Kampanjapäällikkö Hanna Piira, Helsinki
Virsi 454 alkaa sanoin "Liekkejä on monta". Psallamus-kuoro, Ilmo Riihimäki (joht.), Jukka Helin (kitara). 

Piispan vihkimys

Jumalanpalvelus su 11.11.2018

Piispa Jukka Keskitalon virkaan vihkimysmessu Oulun tuomiokirkossa sunnuntai 11.11.2018 klo 10

 

Sininen uni pelottaa

Toivokaa pelon ja kauhun runoja. Tämän runon haluaisin kuulla -ohjelma toteuttaa runotoiveita la 10.11.2018
Pelko ja kauhu ovat yksi voimakkaimmista tunteista, joita runo voi herättää. Tämän runon haluaisin kuulla -lähetyksessä kuullaan runoja, jotka karmivat selkäpiitä, aiheuttavat unettomia öitä ja myös puhdistavat ilmaa kaikesta pelottavasta. Runoja tulkitsevat näyttelijät Mirjami Heikkinen ja Ville Tiihonen. Ohjelman juontavat Pietari Kylmälä ja Kaisa Pulakka. 

Poikkitaiteellinen perhe

"Ylermi oli sellainen lapsi, jolla oli toinen käsivarsi pitempi kuin toinen. Niin innokkaasti häntä vedettiin musiikkiopistoon", virnistää Lassi Rajamaa siteeratessaan kollegansa Esa Helasvuon keksimää mielikuvaa. Sellonsoittoa kestikin kymmenisen vuotta, ja musiikkiopistossa saatua oppia Ylermi käyttää omassa musiikintekemisessään ja bändityössään. Hänestä tuli myös näyttelijä, ja ensi helmikuussa hänet nähdään mm. uusimmassa Risto Räppääjä -musiikkielokuvassa Lennart Lindbergin roolissa. Helmikuuhun asti hän on DJ Mysli Juha Jokelan kirjoittamassa ja ohjaamassa Espoon Kaupunginteatterin Esitystalous 3 Radio -näytelmässä.
Lassi Rajamaa on seurannut kolmen poikansa ammatillista suuntautumista täysin eri aloille, ja itse hän on Sibelius-Akatemian rehtorin virasta eläkkeelle jäätyään jatkanut kuvataideharrastustaan ja tekstinikkarointia. Jo vuosia hän on piristänyt Rondo-lehden lukijoita musiikkiaiheisilla kielellä leikittelevillä pilapiirroksillaan, ja tänä syksynä häneltä julkaistiin proosarunoja ja taitavan viivan henkilökuvapiirroksia sisältävä teos.
Isä ja poika valitsivat musiikkia listalle vuorotellen, mutta ensimmäinen kappale on kummallekin yhtä mieluisa. Siihen kiteytyvät Ylermin rakkaus omaan ensimmäiseen soittimeen ja Lassi Rajamaan hyvät ja jännittävätkin muistot yhteisistä työvuosista sellotaiteilija Erkki Raution kanssa.
Lassi ja Ylermi Rajamaan musiikkivalinnat:
J.S. Bach: Preludi soolosellosarjasta nro 1 G-duuri
Erkki Rautio, sello
Pablo de Sarasate: Zigeunerweisen - Mustalaislauluja op. 20/1 viululle ja orkesterille, katkelma
Itzhak Perlman, viulu, ja The Abbey Road Ensemble, joht. Lawrence Foster
Juice Leskinen: 3.30
Juice Leskinen, laulu ja yhtye, Mikko Alatalo, taustalaulu
J.S. Bach: Fantasia g-molli BWV542
Markku Ketola, Porvoon tuomiokirkon urut
Vesa Lattunen, san. Vesa Lehtinen: Köyhän pojan kerjäys
Haikara
Einojuhani Rautavaara: Cantus Arcticus, 2. osa Melankolia
Radion sinfoniaorkesteri, joht. Jukka-Pekka Saraste
Ville Nissinen, san. M. Salo: Aurinkolainen
Polkuharmonix
Paavo Heininen: Preludi (katkelma) teoksesta ...Preludes - Etudes - Poemes... pianolle op. 32/b
Jouko Laivuori, piano
Björk: Hyperballad
Björk ja Brodsky-jousikvartetti

 

Kotihoito

Vanhuspalvelut

Perjantai missä asut huomenna?  
Esa A. Luukkainen Jokainen tapaus on omansa, olen huomannut. Eikä laki tavoita yksilökohtaisia tilanteita. Taannoin kohdille osuneessa konsultaatiossa ohjasin omaisia myymään vanhuksen asunnon pois, ettei pakkokotiutus olisi enää mahdollinen. Tuossa tapauksessa puolikuollut, kuuro 90-vuotias, kolmea lopun ajan kroonista sairautta poteva liikuntakyvytön olisi roudattu hissittömään taloon. Variaatioita on lukuisia! Käytännön pääsääntöhän on se että virkamiehen päätös tuo organisaatiolle myös vastuun. Toisin sanoen omaisten on syytä kirjallisesti ilmoittaa kyvyttömyytensä epäviralliseenkin omaishoitoon. Tällöin viranomainen tietää heitteillepanon rajan, ja ottaa pakkovastuun. Paperi on merkityksellinen siinä tapauksessa että käy huonosti.

Lapsuuden laulut

Lapsuuden laulut: Lapsuuden laulut: Polle on miehen paras ystävä
Lapsuuden laulut -ohjelmassa kuullaan toivemusiikkia sekä kuuntelijoiden omia muistikuvia ja tarinoita. Ohjelman musiikit: Trad: Juokse sinä humma (Tapio Rautavaara). Robison: Vanha riimu (Tapio Rautavaara ja Triola-yhtye).

Tulevaisuus antaa toivoa

Maanantai 5. marraskuuta 2007 Lupa sytyttää

Aamuhartaus 9.11.2018 pastori Visa Viljamaa, Helsinki
Virsi 249:1-2. Virsi alkaa sanoin "Pois kirkas suvi kulkee". Radion kamarikuoro, Timo Nuoranne (joht.), Harri Viitanen (urut).

80 vuotta sitten (Lähde: Wikipedia)

 

1938: Kristalliyö ("Kristallnacht"): natsi-Saksan ensimmäiset suurisuuntaiset juutalaisvastaiset väkivallanteot alkoivat.

Aamun Ajatus
Jokaisen isän pitäisi muistaa,
että eräänä päivänä hänen lapsensa
seuraavat hänen esimerkkiään,
ei hänen ohjeitaan.





Isän 112. -vuotissyntymäpäivä saa arvoisensa otsikot.

Käsikirjoitus mukailtu juhlapuheesta "On opittava uudestaan" Anna-Maija Raittila
Paratiisini puut Runoja.

Olen oppinut uudestaan painamaan korvan maata vasten,
kuuntelemaan tämän maakunnan kalliopohjaa,
sen suurten soiden hengitystä,
herännyt huomaamaan, että ne ovat hengissä,
hongikkojen pihka, koivujen mahla,
niittyvillanhohto ja kaiken sen,
mikä kasvaa matalalla.
Olen kiivennyt takaisin vaarojen laelle
ja katsonut kauas, nähnyt miten vihreä vaihtuu
siniseksi, ja sininen harmaaksi,
seurannut pohjoisesta etelään liukuvien saarien liikettä,
mennyt mukaan, luottanut liikkeen suuntaan
pohjoisesta etelään, ja etelästä pohjoiseen.

Aukaisen oven isäni aittaan, laaritko tyhjät?
Kierrän karjapihan kautta, onko yhtään elävää?
Menen veljeni ruispellolle, missä kuhilaat?
Aukaisen oven äitini äidin aittaan, orret notkuvat
veripunaisia tähtiä valkeilla pellavaliinoilla!

Menen uudestaan vanhalle kotimäelle, tartun ovenkahvaan,
sivelen hitaasti hopeaksi muuttunutta hirttä, kuuntelen,
se helähtää.
Valmistan tilaa sen soitolle,
luon laajan kaikupohjan, minun on se tehtävä,
valmistan sydämeni salin avaraksi
pohjoisen Karjalan paluujuhlalle!

Vaiennan sydämeni kuuntelemaan. Mitään muuta ei tarvita.
Kaikki on valmiina nousemaan liikkeelle
pitkästä parantavasta unesta.
Ja se kaikki on minun. Mikään ei täällä ole kuollut.
Ruohonkorret helisevät tyhjissä kylissä,
lahdenpoukamat kimaltavat.
Tämä ihmeellinen maakunta on nukkunut
yli raiskaajien, teloittajien vuosikymmenen.
Ja kaikki sen kalleudet ovat tallella.
Sen kainous huomaamatta. Sen pyhyys koskematta.
Äitiemme veripunaiset kukat sykkivät mustaa vasten,
heidän rukouslaulujensa tähtikirjailut valkoista vasten
Ja meidän on ne herätettävä.
Joensuun Yhteiskoulun 90-vuotisjuhlaan 4.10.1997 (Anneli kuoli)
Päivitetty 9.11.2006 Isän syntymästä 100 vuotta