Kaikuli, kaikuli

Illallinen yhdelle katettuna poissaoleville ystäville syödään yhdessä hovimestarin kanssa. Tosin hovimestari ei ehdi istumaan pöytään hoitaessaan tarjoilun ja skoolaamisen kaikkien poissaolevien puolesta. 
Kohta on 2010 ja 2020, jolloin taikurina pitäisi nähdä ongelmien omaishoidossa ratkenneen. Tässä käy kuin vitamiinikokeilussa vanhainkodissa. Sokkotestinä toinen ryhmä sai vitamiinia ja toinen kalkkitablettia. Vitamiinia saaneet tulivat eloisammiksi, iloisemmiksi. Kokeilun toteuttajat raportoivat tuloksista. Päättäjille jäi päätöksenteko kysymyksenä: 
- Mutta mitä me teemme vanhainkodissa iloisilla, elämänhaluisilla vanhuksilla? 
Kyse on asumismuodosta elämän eri vaiheissa. Työn perässä muuttaessani raskaana ollessa haimme vuokra-asuntoa. Rouva vuokranantaja katsoi minua kuin halpaa makkaraa ja paksuksi paukahtaminen oli häpeä, kuinka lapsiperheenä voimme edes tulla katsomaan asuntoa. Siksi joulu on koettu niin omakohtaisesti, ettei ole ollut tilaa tässä majatalossa, jota hyvinvointivaltioksi mainostetaan. 

Omaishoitajana otin paikkani vanhempieni luona, vaikka asuimmekin ahtaasti. Toivoin olevani pieni palvelija, joka nukkuisi matolla oven edessä. Tähän en kuitenkaan asettunut kävijöiden ylikulkemista varten. Aina muistutin arvokkaimmasta asemasta olla nimilistassa viimeisenä. Päättäjien päänvaiva on, mikä osa on valittu omaishoitajalle (miestyövuosi x 5,4) työrupeaman loputtua. Kaamos on Vintilänkairassa. Päivä pitenee, mutta omaishoito-ongelma lomailee päättäjien levätessä raskaasta työstä täysistunnossa signeerattujen joulukorttien matkatessa äänestäjille. 

Ensimmäinen joulu takana omaishoitajana 18 vuotta sitten. Yritän tehdä kuluneesta työvuodesta yhteenvetoa kirjanpitäjälle. Se keskeytyy monta kertaa päivän ruuanlaiton ja hoitamisen ajaksi. Paperit kasaan keittiönpöydältä, että voidaan syödä ja juoda kahvia ajallaan. Aikaa ei ollut kuin hetki kerrallaan muistaa vuoden kulku täysinä työpäivinä. Siihen isäkin toi omia veropapereita katsottavaksi. Vei ne alistuneena pois, kun en voinut paneutua kahteen veroilmoitukseen yhtä aikaa. Sitten tuli veroilmoitusten tarkistus. Kirjanpitäjä oli ollut verottajan puolella, jättänyt suuret sairauskulut ilmoittamatta, kun vähennys oli poistunut. Pyysin veronmaksukyvynalentumisvähennystä ja sain isälleni veronpalautusta. Virkansa puolesta jokainen maksatti vanhemmillani lakisääteisiä maksuja kalleimman mukaan, kun he itse eivät ymmärtäneet asioita oikaista. Tämä jatkui vielä minun ottaessa vastuun. Kun oikaisin olemattomia laskuja, laskuttajan oli pakko osoittaa itseään ja jokainen on saanut tekojensa mukaan opetuksensa, jos on ymmärtänyt ottaa opikseen. 

Seuraavat joulut oli nopeasti ohitettu. Ainoa odotettu elonmerkki tuli joulukorttina. Sen osoite oli muistissa, kaikki muut olivat osoittautuneet turhiksi tuttaviksi. Mistä tunnet sä ystävän, onko vierelläs vielä hän. Ajat ankeimmat selvittää, kuka vierelles jää. Omaishoitoaikani oli turhille tuttaville ankeaa ja siksi pääsin heistä eroon. Minulle se on osoittautunut ajaksi, jolloin sain mielenrauhan, kutsumukselleni merkityksen "zu Hause Pflegen" ja "Hilfe für die Helfer". Ennen syntymääni olleisiin tapahtumiin minulla ei ole ollut osaa eikä arpaa. Eikä syntymänikään aiheuttanut sotaa eikä joukkomurhia, joten kuopankaivajat löytyvät jostakin muualta kuin n. 300 000 omaishoitajan joukosta. Kalliit ovat olleet laulujen lunnaat.

Jotakin vanhaa, uutta, lainattua ja sinistä

Elin viime vuosisadan kävijälaskurin näyttäessä vuosien vaihtumisen yhdessä hujauksessa. Kuitenkin aika on pysähtynyt. Uusia juonia punotaan, kuinka tästä sotkusta selvitään. Historia kirjoitetaan uusiksi. Maailma on mennyttä. Voin vain todeta maisemaa katsellessani, olen siellä joskus ollut minäkin. Silloin oli kaikki hyvin, turvallista, työntäyteistä aikaa. Ei oltu Vihtaniemen venepakolaisia. Ulapan takana häämöttävä valkea piste, meijerinranta, oli veneidemme rantautumispaikka. Soukassa kävimme ihmettelemässä Soukankoukkeloksi nimitettyä luonnon muovaamaa kiviluolaa. Rohkenimme ajatella yöpymistä siellä, mutta nyt ei rohkeus riittäisi edes ajatteluun. Sodan aikana oli ollut rintamalta paenneen piileskelypaikkana. Siellä näin ensikerran vanamoita kukassa. Marjaretkellä otettu kuva on Kumpusaaresta. Sieltä on mieleen painuneimmat muistot. Kunnalliskoti oli Pahkasalon saaressa. Syksyisin Tuula-moottorivene kiersi saarissa puolukkareissuilla. Kaikki kynnellekykenevät pääsivät mukaan. 

Voi niitä aikoja! Ei tarvittu kesäharjoittelijoita vanhuksia hoitamaan. Kesälomilla oli työtä kotona. Sitten mansikankeruuta ja vihdoin kesä Sabbatsbergin hoitokodissa Ruotsissa. Siitä alkoi tekemisteni vahtiminen, joka muistuttaa Anjuskan mielenterveydenhoitamista luostarissa kovalla kurilla. Hoitoa en tarvinnut kuitenkaan minä, vaan hoitajat. On pitänyt oppia puolustautumaan. Edunvalvojia on löytynyt joka lähtöön. Todelliset ystävät kauempaa ja viheliäisimmät virkansa perusteella vielä tänäänkin pyöriskelevät valheiden verkossa. Uutta edustaa kirjoittaminen verkossa. Pakon sanelema taito, etteivät kirjurit ja tulkit ajatuksiani pysty muuttamaan.

I lugn och ro, året 2008

Ketjukirje kakkonen sai Elinalta saatesanat.

Liiti lintu alla taivon,
kyyhky kultainen kujersi
Lensi pitkin, lensi poikin,
viestin virkeän visersi.

Katos kyyhky kesken lennon,
joutui vieraille vesille.
Mihin mahtoi viestin viedä,
koskaan päässyt ei perille.

Ketjukirjeristeily oli alkanut lupaavasti poiketen ympäri Suomea kirjoittajien astuessa laivaan kotisatamissaan. Napapiirille ehdittyään palasi sieltä lähtösatamaan. Toisen kierroksen aikataulun ja poikkeamispaikat uskoin toteutuvan onnistuneen alun tuomalla varmuudella, ettei ketään jätettäisi rannalle. Vuoden kuluttua aloin jo huolestua. Sain Raijalta kortin, jonka postitti samana päivänä minulle ja ketjukirjeen Elinalle. Kortissa säilyy Ellen Niit'in säkeet.
Käsissäs kannat linnun unelmaa.
Se savena on kämmenelläs vasta,
vaan kerran möhkäleestä karkeasta
se pääskysenä nousee, sielun saa.

 Ketjukirjeen posti hukkasi. Kyselyistä huolimatta se on pysynyt piilossa. Kenellekään siitä ei ole rahallista hyötyä kuin Mette Maritista uhmakkailta vuosilta kuvatusta videosta. Tehtyä ei saa tekemättömäksi ja siitä huolimatta prinssin rakkaus muutti hänet prinsessaksi. Tänä aamuna kuulin Nadjan huoneessa, kuka on Ellen Niit ja hänen puolisonsa Jaan Kross. Siinä on selviämistarinaa kerrakseen. 
Niin meilläkin ketjukirjeenkirjoittajilla omaishoitajina on tarinamme. Nyt on juhlan aika. Vietän sitä kotona osallistuen Norjan kuningasparin 70-vuotisjuhlaan. Poliittisesti olen elänyt ajan virolaisen kirjailijan elämäkerrassa. Todellisuudessa kuitenkin samastun norjalaisiin jylhien maisemien ja tiettömän taipaleen takana asumiseen. Kulttuuri yhdistää ja politiikka erottaa. Vieläkö tänä päivänä joku lupaa minulle taivasosuuden omaishoitajana tekemästäni työstä. Siitä kunniasta kieltäydyn. Se ei ollut motiivini. Politiikan pelottelu Siperialla ja ammattini perusteella joutumisesta EU:n naiskaupan uhrina katuhuoraksi ei minua hätkäytä. Se kertoo vain Volvo-Markkasen tielle joutumisesta vanhempien opastamana. Luntata saa, mutta kiinnijoutumisesta rangaistaan. 

Meidän poliittinen ilmapiiri on rankaiseva, kun omaishoitajat ovat huomanneet henkisen/sosiaalisen pääomansa hyväksikäytön ja valumisen epärehellisten kukkaronvartijoiden taskuun. Sisarukset myivät minut kunnan virkamiehille, uskotuille miehille ja maanmittaustoimiston tuomarinvirkaa hoitavalle insinöörille. Korvissa soi uhkaus: 
- Maaoikeushan sen viimekädessä päättää. 
He muodostavat tästä eteenpäin Räikkö Räähkien heimon. Onko minulla jotakin hävettävää, peitettävää ja julkitulemista pelättävää. Sen tulen selvittämään tuntien juuri nyt pohjatonta tyhjyyttä kaikesta tapahtuneesta 1900-luvulta lähtien. Kaikki paitsi omaishoitaminen on turhaa, silloin kun on sen aika. Ottaako vai jättääkö? Sävel rakkauden, pikkulintuna lentää. Luokses laskeutuu, ikkunalles jää.

Sinun joulusi

Jouluaamuna herään ilman kellonsoittoa katsomaan TV:n jumalanpalvelusta. Ruutuun avautuu uutisikkuna. Taustalta kuuluu ääni kirkosta. Ohjelman mukaan kirkko elää omaa aikaansa. Ehdin ajatella yhtä ja toista nykyajan tekniikan ihmettä katsoessani mukavasti "kotona" joulukirkkoa. Puoli kahdeksan kirkko alkaa. Se oli jo ohi mennyt tunne istua joulukirkossa. Sen loputtua sineen ilmestyy teksti: Sinun joulusi. Sovitaan niin, että tänä vuonna joulu oli sinun joulusi, olitpa sitten joulunviettäjänä kuka tahansa, missä tahansa ja miten tahansa.
Minun joulua ei ole ulkoistettu. Siitä ei voi uskottavasti kertoa tämän päivän ihmisille. Lapsuuden joulut aina kotona uskonkonsultin jyristessä maailmanloppua ja valittujen siirtymistä kuolematta tästä elämästä. Myöhemmin yksi joulu paastoten. Ensimmäisistä joulutortuista olin sairastunut ja se pakotti minut palaamaan päiväjärjestykseen. Kotijoulut vanhempieni omaishoitajana olivat jo luopumisen aikaa. Olen tullut täysi-ikäiseksi, kun 18. joulu on takana. On aika siirtää "likainen sukka" lattialta pyykkikoriin ja myöntää itselleen uupuminen unenpuutteesta. Sitä eivät päättäjät salli omaishoitajille hilluessaan yökaudet kuka missäkin ja kenenkin kanssa. 

Prinsessasatu on toteutunut Norjassa, mutta siihen on tarvittu keskusteluja papin, psykologin ja itsensä kanssa. Minua on auttanut toinen omaishoitaja, joka on käynyt saman tilanteen läpi. Verkkokirjoitustaidon oppiminen on ollut yhtä mahtava kokemus kuin autistiselle tytölle, joka 13-vuotiaana ilmaisi kirjoittamalla, että osaa lukea. Ei olla tyhmiä kumpikaan, vaikka se on loukannut meitä verisesti, kun lukeneet ammatti-ihmiset ovat meitä väärinymmärtäneet. Se ei ole meidän vikamme, jos meidän ymmärtämisemme ymmärretään väärin ja tungetaan liian liki. He joutavat kukkapenkkiin.

Jouluostokset apteekissa

Viime hetken jouluehkäisyksi poikkesin apteekissa. Jouluallergiaan cortisonia, joulunärästykseen rennietä. Tänä jouluna en hanki raskaustestiä. Minua on valistettu: Jeesuksen syntymäjuhla ei ole jouluna. 
Olin tullut kotiin joululomalle. Kohta vääntyi iso, latomainen uskonkonsultti meille kotiin saarnaamaan pakanallisista menoista. Kukaan ei estänyt silloin, olihan hän naapuri. Hänellä ei ollut puhtaat jauhot pussissa. Siitä kertoi virkayskä vaatien kurkunselvitystä kurahtelemalla. Hän oli sen ajan kummisetä kylällä. Vähemmistöllä on vapaus uskoa, mitä itse haluaa. Minun käännyttämiseen enemmistöön kuuluvana ei ole mitään aihetta eikä edes lupaa. Minä uskon, miten minulle on uskoa annettu eikä sitä voi kukaan ottaa pois. Vietän riemullista joulujuhlaa.

Joulun lapsi

Marianne-raidoitus yöpaidassa soittelee tyttö joulun kelloja. Jouluna kellot kajahtaa kirkontornissa. Pienet kellot kilisee kuin kulkuset. Aisakellot helkkää. Kynttilät soittelevat lämmöllään enkelikelloa. Pieni rumpalipoika on kulkueen paras tahdittaja. Sinivuorten yö siellä uuras työ, se on päättynyt, jo on juhla nyt. Lala lallallaa, helikellot soi, tulla tonttuset voi ilomielin. Kun maass' on hanki ja järvet jäässä, ja silmä sammunut auringon, kun pääsky pitkän on matkan päässä, ja metsä autio, lauluton, käy lämmin henkäys talvisäässä: Kun joulu on. 

Ilmastonmuutos on tosiasia. Pohjolaan kuuluva talvi antaa odottaa itseään ja sen kustannuksella tapahtuva joulumyynti romahtaa. Miksi Joosef ja Maria lähtivät Betlehemiin. Tämän päivän yksinjätetyn lapsen tieto tapahtumasta. 
Vanhemmat sanoivat menevänsä hakemaan veronpalautuksia. Kun rahat on törsätty paluumatkalla turhuuteen, tunteeko kukaan enää lämmintä henkäystä ja muistaa: Valoa vaikk' en näekään, sen tiedän loistavan. On kaksi pysyvää. Kirkasvalohoito ja joulu.

Viimeinen joulu häkissä 2007

Valmistelin adventtia muistaen Sylvian joululaulua. Kolme vihreää oliiviöljypulloa ja yksi Valamon viinipullo saavat uusiokäyttöä toimia punaisten kynttilöiden kynttilänjalkoina parvekkeella. 

Ajatuksissani olen kaukana oliivipuiden maassa. Laulan "Jingle bells'iä" kuulokkeet korvilla. Lapsuuteen kuuluvat rekiajelut ovat menneen talven lumia. Tiekunta tuli rantaan vaatimaan rannan ottamista talvitieltä maihinnousua varten. (Muistot Normandian maihinnoususta) Se ei voi tapahtua muistuttamatta, ettenkö esittäisi vastalausetta. Puolustan yli 100-vuotiasta perinnettä omistajan oikeudella, jossa Jumala on puolellani antaessaan ilmastonmuutoksen, ettei talvitietä enää tule. 

No, sitten ajetaan kirkonkylästä yli 30 km huvijahti auton perässä ja vaaditaan, että meidän rantaan laitetaan kunnan pienellä ja EU:n suurella rahalla veneiden vesillelaskua varten veneluiska. Sekin hanke kaatui, mutta siihen tarvittiin jo seuraavan sukupolven apua puolustamaan perintöoikeuttaan eläkeikäisiä, siirtosydämellä viimeisiä vuosiansa eläviä kunnanukkoja vastaan. 

Nyt on se viimeinen villitys, joka on pahempi kuin ensimmäinen. Selvisi "Itäsen Ihmisen" syntymäpäivillä. Olin ainoa pikkuserkku sukumme puolelta. Sain ohjeen ottaa iltalääkkeet mukaan, että jaksan olla juhlissa loppuun asti. Ei huolta, sain terveen paperit parantajalääkäriltäni virallisten laboratoriokokeiden jälkeen. Näin tulee kumotuksi vaihe vaiheelta väärät diagnoosit, laillistettuun ammattiin ja omaishoitamiseen kohdistuvat epäilyt. Toteutuu murrerunoilija Heli Laaksosen runo ilman seksiä ja savukkeita, joihin ihmiset ovat jo paenneet Gazassa.

ITÄSE IHMISE

Itäse ihmise,

kui he ollenka mailmas pärjävä?

Hee jättävä syrämen avame kynnysmato al,

nii et tiäl saak näkky.

Ei hee murhetu

ei hee hualetu

ei hee pelkkä;

sanova vaa:

Ee kun hyvvee matkoo vuan.

Oot kuun valon kanssa kulun piällä.

Mikä heit vaiva.

Ei mee krymppy ottas syntyne oiken käsitet,

et jolla o ain valop pääl. Heli Laaksonen

Tämän runon antamalla ymmärryksellä lähden suureen ääntenkalasteluun kuin Hursti tarjotessaan jouluruokaa linnan juhliin kutsumattomille. Meille on isänmaa ja äidinkieli säilyttämisen arvoisia asioita. Ehkä vielä rakkaampia meille kuin ulkomaan matkoilla sukkuloiville edustajillemme käyttäessään suruttomasti meidän verorahoja. "Mä oksalla ylimmällä" olin 1953 ja uudelleen 1986. "Ken murheita muistaa vois laulajan", jos niistä ei muistelemalla vapaudu. 

Radiopsykiatrini sanoo: On nostettava kissa pöydälle ja kynittävä. Savossa kanat kynitään ja kissaa silitetään myötäkarvaan. Ja sen minä teen sukulaissielun puolesta ferrarinpunaisena. Äänet sinä tarvitset voidaksesi puhua meidän kielensä kadottaneiden puolesta.

Peikkoloihen joulu

Upsala on vanha kirjoitustapa Uppsalalle, joka pyytää anteeksi suomenkielen käyttökieltoa virastoissaan. On kieliriitaa monella rintamalla. Opetin lapsia lukemaan susirajalla 1960-luvulla. Otsikko "Peik-ko-jen jou-lu" sujui tavu tavulta, mutta tulkattuna omalle kielelle siitä tuli "Peikkoloihen joulu", kuinka opettaja sitä ei heti huomannut. Ne ajat olivat oivaltamisen kulta-aikaa lasten kyvystä ja halusta keskittyä oppimaan uutta. 

Aikuiset, lasten vanhempina olivat sotajalalla toisiaan ja opettajaa vastaan. Niskavuori kalpenee Sentraali Santroineen, mitä syntisenlaulunmaassa haluttiin puhua ja sana kulki kulovalkean nopeudella. Lapset toivat kotoa terveiset koulupäivään. Otto oppi si-tavun, kun se kuulosti mukavalta. Veti tyttöä tukasta, että kourallinen hiuksia oli tytön mannavellilautasella. Oli tosi kyseessä. Otti lusikan käteen, söi tytön vellilautasen tyhjäksi. Tämän jälkeen sai tyttö olla rauhassa. 

Veli-Matti osasi Raamatun kertomukset ulkoa. Mummo oli opettanut. Mustimmatkin pilvet ovat saaneet hopeareunukset. Minun puhumiskielto on näiltä vuosilta. "Älä tule meitä opettamaan", oli kielto isäni asunto-osakeyhtiössä, kun osallistuin yhtiökokoukseen. Koko hallitus meni sekaisin, kun asioidenhoito oli hunningolla. Nyt on näennäinen rauha, vaikka oikeuksien puolustaminen maksoi 15 000 mummonmarkkaa. Menetin oikeudet, mutta kaikki Räikkö Räähkät ovat jättäneet taloyhtiön. Omaishoitoajan jälkeen tulee uusi kielto omaishoidontukien hoitajalta, kun yritin käynnistää vertaistukiryhmää. "Älä puhu omaishoitamisesta, kun sinulla ei ole enää hoidettavaa eikä tällä rahoitusalueella ole ollutkaan. Kaikkia omaishoitajia ei tarvitse informoida, kun ei ole rahaa jakaa kaikille omaishoidontukeen." Saman koin seurakunnan ja virallisen organisaation taholta. Mene hoidettavien potilasjärjestöön. Minulle ei kuulu tuntea kaikkia hoidettavien potilasjärjestöjä. Omaishoitajana selvisi, että "savolaiset" on vammaisjärjestö. Hullun ilo on halpaa ja vapauttavaa. Järjestössä "sairaan hyvät"- yhteisvastuukeräyksen kohderyhmä ei ollut selvillä. Kukaan ei halua olla vanha. No, miksi heitä sitten pitäisi kutsua. Kela tuli avuksi. 

Kun omaishoitaja tulee tiettyyn ikään, 63 v, jäädessään eläkkeelle. Hänestä tulee "Varhennettu Vanhus". On arvonimi osamaksulla, joka pidätetään omaishoidontuesta kertyneestä eläkkeestä varhennusvähennyksenä loppuiän. Kuullessani, ettei se vähennys suuri ole, minua nauratti mittasuhteet. Ei se pienestä eläkkeestä voi suuri ollakaan. Näin pieninä palasina on hyvinvointivaltion pesämunat. Omaishoitajan sosiaalinen/henkinen pääoma on kupattu kuiviin tuotettuna säästönä yhteiskunnalle työstä, joka ei ole työtä ollutkaan lain mukaan. Pää on tullut vetäjän käteen. Tämä pitää etsiä viimeksi lukemistani kirjoista, joissa kirjailijat ihmettelevät, mitä käteen jäi. Minua inhottaa kuin kalkkivedessä kelluva alaston taiteilija, kun katsoja ei tiedä, onko ammeessa lilluva kuollut vai elossa. Odotan joulurauhanjulistusta 2007.

I tallskogen

Blogin kävijämäärän siirtyessä 1800- ja 1900-luvulle alkavat vuosiluvut kertoa suvuntarinaa perinnemetsässä. On saatu aikaan sisällissota alueista. Tiettömän taipaleen taakse on tungosta. Männyn takana kurkistelee tonttu joulun edellä, tuleeko joka syksyinen kelirikko tai rospuutto, niin kuin siellä asuvat sitä nimittivät. Lumi pysyi jo maassa, mutta pakkasta ei riittänyt vielä kantavaa jäätä kylmämään. 

Niemen asukkaat puuhasivat 7 km pitkän tien päästäkseen maitse asioilleen. Se oli yhteisesti rahoitettu hanke. Minun osuuteni päättyi isän jälkeen pyytämääni tietoimitukseen. Lähi-idässä siitä käytetään nimeä "Tiekartta Länsirannalla". Aika on puolellani. Meidän uimaranta tarvitaan kunnan uusrikkaiden mökkiläisten trailerilla auton perässä vedettyjen veneiden vesillelaskua varten. Sitä ennen UPM:n metsäkoneiden säilytyspaikaksi. Pelastustoimen opettaja halusi siihen pelastusoperaatioiden harjoittelupaikan. 

Ensimmäinen ja ainoa yhteys kirkonkylään oli lähteä jäätä pitkin 7 km talvitietä tai umpihankea. Nyt olisi se välttämättömyys kunnan mökkiläisille. Siihen taitaa tulla ilmastonmuutos tuekseni, ettei jäätietä ole odotettavissa. Laskettelurinteissäkin on jo jouduttu turvautumaan tykkilumeen. Sekään ei onnistu, jos lämpömittari on plussan puolella. En osannut odottaa näin suurta mullistusta maailmassa, että voisin siirtää perinnemetsää seuraavalle sukupolvelle.

Katson talvisia valokuvia, joissa tontun jäljet lumeen jäi. Siellä on aina ollut tonttuja, joiden oikeutta on loukattu julistamalla: Maaoikeushan sen viimekädessä päättää. Kuka rantoja ja teitä käyttää, kun ilman teitä ja mukavuuksia elämäntyönsä tehnyt vanheneva väestö muutti kirkonkylään. Kansakoulut vapautuivat kunnan todellisten mökkiläisten asunnoiksi pois asuinkelvottomista kunnanmökeistä. Tuliko niistäkin lomakiinteistöjä rakennustarkastusrekisteriin jäädessään ilman asukkaita? Näistä tunnoista kertoi kotinsa Karjalaan jättänyt nainen, kun kysyin paikannimeä kantavasta, meidän avustuskohteena olevasta lastenkodista. 

Nyt on näennäinen rauha, mutta ihmisiltä hyvä tahto puuttuu. Meiltä on köyhyys kadonnut, kun otetaan niiltä, joilla ei ole ja annetaan niille, jotka tarvitsevat rahallensa lisää tuottoa. Sama on työpaikkojen vieminen ulkomaille. Jätetään omat ilman työtä. Liikaa työkaluja, sanoi heimolainen, kun sirpin ja vasaran lipussa näki. 

Työni teki tyhjäksi turhautunut metsäjätin työntekijä puuhatessani metsäsuunnitelmaa ja muita palveluja verkkoon. Ei sitä kaikkia kesämökkitontteja verkkoon hyväksytä. Se siitä yrittämisestä tietoyhteiskuntaan siirtymisessä. Olenkin seuraavassa vaiheessa tarinayhteiskunnassa.

Uusi lumi, vanhan surma

Innostuksen hulluus on mielestäni parempaa kuin viisauden välinpitämättömyys (Anatole France). 
Tämän lainatun aamun ajatuksen viesti on ollut minussa piilevänä elämäni ensimmäiset 50 vuotta. En ollut koskaan arvostellut vanhempieni ratkaisuja "ollako vai eikö olla" -tyyliin. He aina toimivat sen mukaan, mitä missäkin elämänvaiheessa tuli eteen. Me kaikki lapset, 6 tyttöä ja 2 poikaa, saimme kuitenkin samat elämän eväät, riippuen siitä, mitkä geenit olivat meissä vahvoja. 
Ihmettelin tyttärelleni meidän erilaisia päämääriä vanhempieni tarvitessa apua. Hän järjesti meidät eteensä riviin. Minä, hänen äitinsä, olin rivin toisessa päässä ja jollekin jäi rivin toinen pää. Kaikissa meissä hän näki heikkoutemme ja vahvuutemme. Lopullinen tarkoitus on selvinnyt, kun kulutusluotto on maksettu loppuun. Tyttäreni ovat itse pitäneet huolta omista asioistaan. Minulle on jäänyt mummon rooli perinteen siirtäjänä lapsenlapsille. Viisaat välinpitämättömyydessään ovat antaneet ohjeita saadakseen etua itselleen. 

Kaikella on ollut tarkoituksensa henkilökohtaisesti, jopa WTC-tornien sortumisella. Esittelihän tunisialainen nuori mies minut äidikseen Amerikasta, kun turistit olivat saudien rakentamista lomakohteista hävinneet. Tästä näen, etteivät ihmiset pelkää toisiaan, jos he eivät julistaudu julkisesti sotaisiksi vihollisiksi. 
Itämaan tietäjät eivät palanneet kuninkaalle kertomaan, mistä löysivät vastasyntyneen. Saman uskon tapahtuvan tänä päivänä. Kell' onni on, se onnen kätkeköön. Ei pidä kertoa surujaan iloksi eikä ilojaan suruksi kateellisille, viisaille välinpitämättömille. Tämä on politiikkaa, kuinka maaseutua ruvettiin autioittamaan ennen EU:ta. Nyt se on jo elinkelpoisten tilojen ja tuotantoeläinten kohdalla. 
Pyydetyn kirjoituksen lähettäminen Joulu-lehteen ei tule koskaan julkaistuksi, koska sen sisältö poikkeaa lehdentoimittajan näkökannasta. En ole punainen enkä valkoinen polittisesti, olen ferrarinpunainen. Hyydyin kuin Kimi Räikkönen lähtöruutuun uudessa tallissa ja itse istuessani tietokoneen ääreen ilman verkkokirjoitustaitoa. Kuinka kävi Kimin linnanjuhlissa. Hän ei saanut olla kutsuttuna vieraana, vaan jotkut pyysivät nimikirjoituksia. Siinä on kirousta kerrakseen. 

Itselläni miellyttävä muisto viikonlopusta parantajapapin vieraillessa Suomessa. Hän antoi meille luvan koskettaa toista. Istui itse lepäämään. Mikä minua veti hänen luoksensa. Hän otti silmälasit pois päästä ja minä toteutin hänelle sen, mitä hän oli opettanut meitä tekemään toisillemme. Lääkäripula on totta. Mutta kuinka voi tehdä työtänsä, jos palkanmaksaja määrää työtahdin. Tähän hullunmyllyyn en ole lähtenyt mukaan. Se sopii pikasuutarille, pikapanolle ja kaikille pikajuoksijoille. Turhan saa pyytämättä, jos olemme vain nimmarinkirjoittajia aikamme. Aika tekee tehtävänsä. Olin 5-kymppinen aikuinen ottaessani vastuun, sisarukset olivat ajatuksiltaan vielä uhmaikäisiä ja kymmenessä vuodessa jo dementiaoireisia. Eivät tunnista minua sisarekseen, vaan olen pesänryöstäjä, vaikka saivat velattomat osuudet pesästä, josta oli tullut miljonääri-isän perintö. Minulle omaishoitajana 54 miestyövuotta. Mieletöntä matematiikkaa, viisaat välinpitämättömät lainlaatijat. 

Metsänhoitajan arvosana metsänhoidosta: Höh. Joulupossun kiitokset Veikon puheopetuksesta ja kesän yli kasvattamisesta: Nöf, nöf. Näillä arvosanoilla possu on kinkkuna halpamyynnissä. Itse uudessa leirissä, jossa puhutaan käsin, jos ei ymmärretä kieltä. Suuri joukko äänestää jaloillaan asioidensa puolesta. Isä Juntunen on tuotteeni oppi-isä, vaikka nuori lääkärihieroja yritti vallankaappausta. Suoritti ruumiinavauksen, josta totesin: Sinun jäljeltä en kehtaisi kotia mennä. Yhdistyksen budjetin loppusummaa vertasit kuukausipalkkaasi. Huomautin, että emme olleet sitä varten koolla. Kaiken huippu oli stipendimatka Englantiin. Tultuasi sieltä kerroit pudonneesi pois koulutuksesta. Syy oli kuitenkin ennen lähtöä alkunsa saaneessa koti-ikävässä. Kerran vielä pääsit näyttämään tyhmyytesi Terveysmessujen luennoitsijana. Käytin puheenvuoron hieronnan puolesta. Johon vastasit: Sinähän kehut itseäsi. Se oli spontaani esitys omalta puoleltani, joka oli nappiin osunut ilman koulutuksen tuomaa tietämystä. 
Livenä sama. Olen messuilla ulkomailla. Haluan lyhyessä ajassa tehdä tuotteeni tunnetuksi. Kerron, kuka olen ja mistä minut tavoittaa. Se oli yrittäjäkoulutuksen antama opetus. Suutarit pysykööt lestissään, pitää paikkansa vielä tänään. Fysioterapian liikehoito-osuudesta on tullut kuin laihialaista ryhmäseksiä: Halataan peilin edessä. Sitä tukee kelakorvaus vuodessa 3 kertaa 15 käynninsarjana. Ollaan poissa vain joulu- ja juhannusviikko. Olen tehnyt huonoa työtä, jos kolmannen kerran jälkeen et tunne saaneesi mitään apua. Silloin ohjaan sinut jo aivopesupuolelle, missä toiset kertovat, mikä sinua vaivaa ja millä lääkityksellä pysyt nahoissasi, jos pysyt. Valinta on sinun. Siitä kertoo mielenterveyshoidon tarpeen lisääntyminen melkein vauvasta vaariin. Mihin ovat vanhemmat ja aikuiset lapset kadonneet? Missä, missä kukat on sodan jälkeen? Rauhan aikana eduskunta on otanta ongelmaisista ihmisistä. He hoitavat meidän asioiden hoidon kustannuksella omia ongelmiaan, joista saadaan lukea päivänlehdistä ja kuulla uutisista syytteisiin johtaneista töppäyksistä. Minä kun luulin, että voin lähteä ehdokkaaksi esimerkillisenä ihmisenä hoitaessani omat asiat hyvin, jotta minulle voi uskoa yhteisten asioiden hoidon. 
Julistetaan maansuru rattiin nukahtajille, ei kuolleille ja avioerojen jälkeen laihtuneille ja kuihtuneille. Suruliputusta neljä vuotta kerrallaan. Tästä vehtaamisesta ei Jumalakaan tykkää, kun kirkko toppuutteli leskeksi jäänyttä vanhaa naista makaamaan leskensänkyä riittävän pitkään. Poikkesi kuitenkin sulhonsa puolelle odottaessaan vihkilupaa. Pääsivät vanhustentalossa yhdessä asumaan vihkimisen jälkeen. Kansanedustajat laulavat itkuvirsiä itkijänaisina, ulina ylittää uutiskynnyksen. Tämäkö on sitä luvattua itkua ja hammastenkiristystä.

Daniel ja kiljuva jalopeura.

Kuningas Dareios määräsi Danielin suljettavaksi leijonien luolaan, kun hän palveli Jumalaansa. Minulle on tämä tuttua noudattaessani isän kutsua omaishoitajaksi. Suomen symboli tuli tutuksi postimerkeissä, olihan se ainoa leijona. Muita vaihtoehtoja ei ollut. Palasin omalta maalta v. 2000 pääsiäisenä. Kolme vuorokautta vierähti, kun joulupostimerkit olivat kansiossa. En pukenut, en syönyt enkä nukkunut. Ne olivat löytöjä, kun vanhempieni kirjeistä irroitin merkit liottamalla. Pienet taideteokset ovat tallessa.

Olen vahva kohtaamaan omaishoitajia yhdistyksessä. Siirto tähän leiriin tapahtui osoitteen muuttumisen myötä. Itse en ollut siirtoa pyytänyt. Invakeskuksen kurssitarjonta tuli tutuksi. Mitä tekoa minulla oli sen leirin kanssa. Osallistuin toiminnan syntymäpäiväjuhlaan kutsuttuna. Oli vaikeavammaisten kurssinaloitusjuhla. Henkilökunta tanssitteli pyörätuolipotilaita musiikin tahdissa. Kurssilaiset tunsivat varmaankin olevansa seitsemännessä taivaassa. Eihän kotona ollut tilaa eikä tanssikaveria. Se kuului vain kurssijuhliin. Omaishoitajuus minusta haluttiin kitkeä pois vaientamalla. Rahankerääjäksi yhdistyksen jäsenenä kuitenkin kelpasin. Nastahampaan irtominen juhlapäivänä oli merkki. Yhdistys ei ole minun paikkani. Lähetetyt arvat kysyivät viimeisen tuomion kysymykset: Milloin näin avuntarvetta, nälkäisiä, sairaita kotona apuaodottavia. Annoinko heille tarvitsemaansa apua. Sitä ei yhdistys antanut antaa, vaan raha pitää kuljettaa välikäsien kautta. Jopa vertaisryhmän vetäjäksi srk oli varannut palkallisen vetäjän. Selvisin leijonien luolasta, vaikka kiljuen kuuluttavat asiaansa kaduilla ja toreilla. Varsinkin vaalien ja juhlien edellä.
Minun leijonilta on enkeli sulkenut suun, kuin näkemässäni espanjalaisessa elokuvassa enkeli sulki suun ennen syntymää. Elämän matkan varrella laaditaan tyhmiä lakeja, joiden totteleminen pitää oppia kantapään kautta. Projektikoulutusporkkana; tutkinnonsuorittamisesta stipendi. Ei ollut minun motiivini, mutta kelpasihan nimikirjoitukseni alle 61- 64-vuotiaalle saman tutkinnon suorittaneelle stipendirahahakemukseen. Olin itse yli-ikäinen varhennettu vanhus saamaan stipendiä. Se siitä elämänikäisestä oppimisesta, joka on uuden superministeriön kehittämisaluetta. Sulkiko enkeli suuta ministereiltä ennen syntymää, niin päättömiä on lait tavisten noudatettavaksi. Porkkanoista tulee keppikeittoa tietynikäisille, korvamerkillä mitätöidyille ammatti-ihmisille.

Vaatturimestarilla v.1918 ja vaatturimestarilla linnan juhlien pukuarvostelijana v. 2007 on eroa. Kysyin lapsenlapselta, mikä hänestä tulee isona. Ei ainakaan vaatteentekijää. Mutta hän osoitti luovat kykynsä jo alle 10-vuotiaana. Mielipahasta selvitäkseen viipyi hetken omissa oloissaan. Tuli kohta näyttämään käden jälkeä oikeannäköinen uimalakki päässä. Samoin syntymäpäivien juhlapuku oli lakanasta laadittu. Oli uniikki. 
Kädentaidot kulkevat suvussa. Itse tilkkutieteenylioppilaana laihduin, että lopputyötä piti pienentää. Syynä laihtumiseen ei ollut rakkaus- vaan rahahuolet, kun viimeisten kuukausien rahat piti kerjätä kuin Amazing Race-kilpailussa viimeiset kilpailijat. Ja tällaiset voittivat miljoona dollaria. 
Minun mielipaha on ollut russakanturkinpaikkausta. Viimeiseltä paikalta päämäärään. Rahalla ei voi tulevaisuuttaan varmistaa, sellaiset on laaditut lait eläkkeiden yhteensovittamisessa. Suomalaiset istuvat tuppisuuna kuin "metsiemme linnut" julisteessa. Ylimpänä käki ja kehrääjä. Niistä käki on saanut häädön: minun pesässä ei käki muni eikä kuku. Kun on niin vähän rahaa, ei ole vara sairastua anoreksiaan, ei eroon päättyneiden suhteiden masennukseen eikä virkavirheistä johtuvaan työuupumukseen. 
Ajassa on toistuvia sairausepidemioita, joiden syyt johtuvat hyvinvoinnista. Merkit pelottavat, jos olet hoitoa vailla, voit saada kuolettavan piikin tai rahat viedään. 

Oppilaitoksen lähettämä harjoittelija omaishoitajan avuksi toimi tehokkaasti. Vei pyörätuolipotilaan ravintolaan, palautti humalassa vaimolle. Oli vietetty iloisia iltapäiviä. Mies kertoi vaimolleen suunnitelmista. Hotellihoito Turkissa olisi tiedossa. Sen harjoittelija oli luvannut ulkoiluttaessaan miestä. 
Kuultuani tästä, kehoitin ottamaan yhteyttä oppilaitokseen, mutta vaimo selvitti sen ilmoittamalla, ettei heillä tarvittu harjoittelijaa sekoittamaan enempää muutenkin vaikeaa omaishoitotilannetta. 
Kun potilas joutui hoitokotiin, hän kertoi lääkkeiden vähentämisestä. Muutaman viikon kuluttua elämänhaluinen oli kuollut. Vanha äiti kertoi pojastaan, ettei enää tarvinnut kärsiä. Näin nopeasti yleinen tapa järjesti pois päiviltä ammattiauttajien toimesta. Tätä olisin suureen ääneen ihmetellyt, mutta ollaan kilttejä avuntarvitsijoita, vaikka läheistä kohdellaan huonosti. Esiin on tullut vain jäävuorenhuippu, onhan itse kohteita kaivettu ylös haudoista. 

Minä tilasin kuolintodistuksen lääkäriltä hautaamista varten. Se tilaus oli viedä minut pakkopaitaan ja isäni pakkohoitoon. Mutta hän kesti presidentin valitsemiseen asti. On menossa toinen kausi. On kova haloo siitä, millaisen presidentin tarvitsemme. Vaihtoehtona millainen kohtalo on kansalla, kun hyvinvointivaltio murenee. Se on ollut suuri, värikäs, muotoamuuttava kuin hauras saippuakupla. Poksahtaa ja pisaroina valuu, niin minne ja kenenkä mukana.

Jos en mene vuoren luo, niin vuori tulee minun luo

Tänään teimme kompromissin, kun en vielä voinut sanoa vuorelle: Nyt voin rauhassa lähteä, kun näin sinun palaavan. Sinä vielä menet takaisin, mutta kun palaat lopullisesti, ei tarvita enää vastaantulemista. Jokainen on omillaan. 
Minkä taakseen jättää, sen edestään löytää, vaikka kyse olisi päivämääristä. Ne on kirjoitettu kallioon. Mikä ei toteudu, on meri huuhtonut murheet hiekasta pois. Erikoisesti on käynyt toteen 2000 vuotta sitten lausuttu totuus: Köyhät teillä on luonanne aina. Kukkaronvartija oli varas, ja puhui omaan pussiinsa öljynmyymisestä kalliilla, että rahat ohjattaisiin köyhille. Hän sai maksaa viimeisen hinnan pettämisestä ja rahatkin olivat verirahoja. En tiedä, milloin kenenkin taskut käryävät, mutta savu paljastaa tulen. Tahalliset teot kierrän kaukaa. Niistä kertovista papereista teen vappuviuhkoja.
Psykologi sanoo, että muistelu on terapeuttista, mutta kaiken mukanaan raahaaminen on työlästä. Omaishoitajuus on yksi tällainen rajankäynti. Sihteerikön mielestä en ollut enää sopiva kohtaamaan omaishoitajia, kun en ollut psykologi. Palasin työhöni jatkamaan laillistettuna hierojana asiakkaiden hoitamista, kun he huolehtivat kunnostaan pysyäkseen terveenä. Jätin omaishoitajat silloin, etten heitä johtaisi harhaan. Mutta työllistettynä on rakenteet murtuneet monelta pätkätyöläiseltä, heistä on tullut pompoteltava voimavara, jos kestävät vallitsevia olosuhteita. Työttömänä olo se vasta työllistää, kirjoittaa "työtön" viikosta viikkoon, että vihdoin tuntee mitättömyytensä itsekin ja turhautuu. 
Berliininmuuri rakennettiin v. 1961. On purettu. Raja 1918 oli vähällä tehdä minut kuuroksi mielettömällä toteutuksellaan. Yhtä mieletön oli rajankäynti tällä vuosituhannella. Siitä jäi perkeleet puihin soimaan rajankävijöiden omantunnon herättäjiksi. Ken tietä käy on tiensä vanki, vapaa on vain umpihanki. On tullut kokeiltua ennen lumen loppumista. Mistä Nobel-rauhanpalkinto kertoo muusta kuin muutoksesta.

Kuka antaa takaisin elämän

Suomi, 90 vuotta, nostaa esiin koko eletyn elämän. Syntynyt sota-aikaan, velvollisuus oppia lukemaan ja kirjoittamaan. Sama uudelleen kehitysmaiden lapsille; luku- ja kirjoitustaito kuuluu kaikille. Hyvinvointivaltiossa on ajattelun välittäminen siirtynyt koneille. Vaikka hallitsee verkkokirjoitustaidon, on tässä leirille joutumisen maku. Ei tiedä konetta avatessaan, mitä mainos.jarkot ovat ohjelmoineet koneen jakamaan tilaamatta. Tämän kanssa vekkuloidessa saadaan katse käännettyä pois todellisista poliittisista ongelmista, joita jäykillä leukaperillä päättäjät puolustelevat. Laittomia yhdysputkia hyvän ja pahan välillä on joka paikassa. Inhimillinen erehdys sen paljastaa. Kärsijöitä ovat lapset ja vanhukset. Hyvinvoivat paljastelevat kehonkielellä ajatuksiaan enemmän kuin juhlapuvuilla peittävät. Joulupaastoon ei ole aihetta, sillä jouluruokaa tarjoo kunnon väki. Kieltäytyminen kaikesta tarpeettomasta on paastoa. 

Nyt ymmärrän paremmin, mitä muistoja isäni kävi läpi joutuessaan kohtauksen jälkeen ylipaikalle täpötäyteen sairaalaan. Olihan hän ollut sodassa lääkintämiehenä. Selvisi ihmeenkaupalla, mutta elvytettiin 93-vuotiaana kitumalla kuolemaan. Sitä samaa tehdään isänmaallemme. Kolmen vuoden kuluttua ovat tulokset näkyvissä, kun piiskataan talouskasvuun, jota uskotellaan muiden maiden kadehtivan. Mistä lie kaksivuotias keksinyt sanat "hullu mummo", kun yritin viihdyttää sairasta lasta autossa. Vanhemmat vauvan kanssa asioivat Kelassa. 

Nyt on kaikki hyvin, mutta suhtautuminen varhennettuun vanhukseen on syyttävä. Kuka antaa takaisin elämän ja ihmisarvon, kun mikään ei riitä. Kenelle kuuluu isänmaa ja äidinkieli. Markkinavoimat ovat tämän joulun hallitsijat. Sitä palvelemaan voi sisällyttää talousuutiskatsaukseen roskapostiaineiston hinnanheilahtelut pörssikurssien lisäksi. Ei voi vähemmän kiinnostaa suurinta osaa vanhenevasta väestöstä. Kuitenkin sillä on uutispaikka meidän maksamana TV:ssä. Kuinka vähän on kylliksi, se tulee mitatuksi joka päivä.

Suomi-Neito

Hyvää syntymäpäivää toivotan itsenäisyytemme päivänä tytölle, joka on vielä nuori. Blogi sen tuo tähän päivään muuttamalla kielen englanniksi. Tähän asti se on ollut suomi. Tästä sen näkee, että kone on kone, kieli on koneenkieli ja huijarit ovat kopioineet itsensä koneelle. Sen voin todeta roskapostista, mikä on teema. Näin tästä sketsin, kun miehettömät pilit seisovat housut alhaalla suurten automaattien äärellä puuhissaan. Suomi-Neidon pyhyys on tallella, sen kainous koskematta. Historia toistaa tässä suhteessa itseään. Sodat on sodittu, sairaus on tullut tilalle ja sitä levitetään, kuin tähtien sotaa ylläpidettiin. Pelossa ja herran nuhteessa, kun avaa tietokoneen. Joskus YouTube varoittaa: On tosi kyseessä.

Matkakaveri

järvelle, kyseli Pave Maijanen laulussaan vuosia sitten. Enemmän minua nyt houkuttaa tontuksi naamioitunut kyselijä. Naapurin Mikolla oli asiaa Vihtaniemelle. Oli tutkinut jäätilanteen edellisenä päivänä. Aamu valkeni selkeänä ja jäin katsomaan Wiljamin perään. Hänkin oli niemelle menossa. 

Aika kului iltapäivälle. Oli sovittu tapaaminen. Tuli hätääntyneenä, tuskin sai sanotuksi: Wiljami on hukkunut. Poliisi oli ilmoittanut siitä isälle. Järveltä oli kuulunut huuto, mies ja potkuri olivat vajonneet, karvahattu jäänyt jäänreunalla. En tiennyt, mitä tehdä, mistä kysyä. Kun vihdoin menin isän luo, asia oli jo saatu päätökseen. Poliisi oli soittanut uudelleen kysellen Wiljamin vaatetusta. Rannassa kuitenkin joku oli sanonut kotiin soitetusta epäilystä ja Wiljami kiirehti näyttäytymään ja isä voi vahvistaa poliisille, ettei se ainakaan hukkunut ollut. Joku oli nähnyt hänen menevän niemelle päin ja siitä huhu sai alkunsa. Isä vastaili rauhallisesti puhelinsoittoon, mutta seuraavana aamuna oli kalpea kuin haavanlastu. 
Mikko oli oikaissut avoselän puolelle. Oliko kuullut seireenin kutsun vai vanhalta muistiltako poikkesi tutulta saarien välistä kulkevalta talvitieltä. Mikolla oli omat sanontansa sattumuksiin niin kuin muillakin niemen asukkailla. Kohtasin ystävällisen katseen ja kädenojennuksen: Ropsautetaan kättä, kun ollaan saman niemen asukkaita. Ne olivat teeskentelemättömiä, iloisia kohtaamisia. Oli siellä katkeriakin ihmisiä, kun minusta ruvettiin syntipukkia tekemään lamasta johtuvaan työttömyyteen. Mutta olkoon niiden opetus reikäleipien ja härkäviikkojen muistelun aihe. Mitähän se mörkö nyt tahtoo?

Kauas pois

Sain pankilta ilmoituksen kulutusluoton viimeisestä maksuerästä. Koskaan en ottanut kuluttamistarkoituksessa luottoa. Tarvitsin rahaa maksaakseni miljonääri-isän perinnöstä osuuden osakkaalle, joka arvotti apureineen isäni miljonääriksi kuoltuaan. Valkoinen talo, Mummonmökki, on maksettu. On syytä ottaa etäisyyttä pankkiireihin jo toisen kerran ja lähteä matkalle. 

Ensimmäisen kerran istuin aikaisin aamulla sängynlaidalla. Minua ahdisti. Pankki oli ilmoittanut, että olen turvallisuusriski, kun tuon käteisenä keräämäni rahan tililleni laskujen maksamista varten. Ota avain, vie tallelokeroon. Siellä toinen securitarefirma siirtää rahat tilille. Minäkö tässä iässä ottaisin pankin avaimen? Mitä teen, lähdenkö rahoineni ilmoittamatta kenellekään määränpäätä?
Soitan kuitenkin vakuutuksia myöntäneeseen pankkin ja kysyn. Otetaanko teille käteistä rahaa?
- Ei, kaikki siirtyy sähköisesti tilille. 
- Kiitoksia tiedosta, mutta oli se hyvä, kun huijarit ehtivät siirtää tekaistuilla kiinteistökaupoilla miljoonia teiltäkin omille tileilleen. 
Pankki- ja vakuutusmaailma ovat minua kylvetelleet laillisuuden nimissä. 

Matkavakuutuksen korvausta ei makseta, jos vamman on aiheuttanut:
- voimailulaji, kuten painonnosto, voimanosto tai kehonrakennus
- kamppailu- tai kontaktilajit, kuten nyrkkeily, paini, judo tai karate
- kilpailu tai harjoittelu moottorikäyttöisellä kulkuvälineellä tai laitteella
- ilmailulajit, kuten laskuvarjohyppy, riippuliito, purjelento, ultrakevyellä tai harrasterakenteisella koneella lentäminen
- benjihyppy
- kiipeilylajit, kuten vuoristovaellus, vuori-, kallio-, jää- tai seinäkiipeily
- laitesukellus
- nopeus- syöksy- tai off-pistelasku
- valtameriveneily
- pohjoismaiden ulkopuolella aavikolle, erämaahan, viidakkoon, vuoristoon tai asumattomille seuduille tehtävät vaellukset tai tutkimusretket.
Näihin vakuutuksen voi saada voimaan vain lisäsopimuksesta ja -maksusta.

 Mopo on karannut bisnesmaailmassa käsistä. En ymmärtänyt mitään matkavakuutusehdoista ja niinpä ilmoitin kadonneeni Saharaan kamelin karatessa omille teilleen. Enkä vielä ole palannut. Olen ollut omalla vastuulla omaishoitajana vanhempieni kanssa tehdyllä sopimuksella. Se ei taannut kuitenkaan työrauhaa. Kirjasin YEAT:n näyttökansioon kaikki lakipykälät, mitä minuun sovellettiin isäni kuoltua. Onko tämä ennakkotapaus muuttuneessa maailmassa: yrittää sukupolvenvaihdosta omaishoitoajan jälkeen. Kela antoi arvonimen "Varhennettu Vanhus" osamaksulla. Aikuisopiskelijana kumosin elinikäisen oppimisen toiveajattelun. Se on juhlapuheiden puppua. 

Sanoihan Moskovan komission vappupuhuja omenamehua siemailleen kuulijan palautteen: 
- Tuon puheen sinä pidit jo viime vappuna. 
Kaikki olivat selvin päin. Laki mitätöi työvuodet, jos olet ollut yrittäjä, maatalousyrittäjä, omaishoitaja tai perhehoitaja. Sitä aikaa ei voi lisätä työhistoriaan. Kaikki on muuttunut. Postissa katselin, onko vielä taidepakettia omalle ketjukirjenipulle. Olihan siellä. Huomautin pahvin murtumisesta. Siinä on jälki koneellisesti niputetusta narusta. Ja minä maksan täyden hinnan. Samasta asiasta olen valittanut aikaisemmin, kun repaleiset kirjeet ja lehdet työnnetään ylimmän kerroksen postiluukusta. Siitä on tullut sääntö, eikä poikkeus. Mitä tuossa urputan. 
Robotit ovat kovakouraisia, eivät laatutietoisia olioita. Samanlaisiksi ovat tulleet myös ihmiset automaation osana. Siinä maailmassa vingutetaan visaa ja hangataan naista. Varmuuden vuoksi kysyn puhelimessa. Onko siellä automaatti vai ihminen? Ramadan jatkuu, kun kulutusluotto loppuu, vaikka on tulossa joulu.

Jännitysvapina

Luen potilaskertomusta seuraten arjessa potilaan selviämistä. Parkinsonin tauti, selkärankareuma oli kirjattu paljon aikaisemmin. Lääkitys sen mukaan. Propraalia vapinaan. Sitten tuli kilpirauhasen liikatoiminta. Toi mukanaan Basedovin. Silmät pullistuivat päästä. Olin sen huomannut käydessäni. Kaikkitietävä lääkäri verikokeiden jälkeen määräsi yskänlääkettä. Vapina lisääntyi, mikään ei pysynyt käsissä. Kupit kilisivät lautasta vasten. Servetti alustaksi, ettei se häiritsisi. Yksityislääkärin kautta hän saa asianmukaisen hoidon. Kilpirauhanen rauhoitetaan vajaatoimintaiseksi, silmät painuvat paikoilleen. Toisen silmän liikuttajalihakset olivat halvaantuneet. Oli siinä opettelemista, kun kaikki näkyi kolmena. 

Sitten tulee syöpä, joka poistetaan leikkauksella. Oliko se vain vanhalle miehelle tehty koe, kuinka hän siitä selviää. Samanikäisen naapurin korotettu, laahaava ääni kuului pihapiirissä. 
- Kyllä minä pelekäsin, että nyt se kuoloo. Minulle ei ollut tullut mieleenkään pelätä kuolemaa. Elämä asettui kohdalleen. Oireet hävisivät. Jäljelle jäi vasemman käden vapina. 
"Olkaa vapisematta kädet" on yhtä järisyttävä käsky, kuin pieni poika komensi seuratessaan ylipaikalla olleen potilaan käden hiljaista hepatusta.
- Älä heiluta sitä kättä! Käden vapina ei loppunut käskemällä. Syyt ovat syvemmällä. 

Tiedän Mummo-Marin vapinan. Ja sitä kautta suvussa kulkeneen ympäristötekijöiden ja pelon aiheuttaman vapinan. Eno-Uolu oli järkyttynyt nähtyään verijäljet Juojärven jäällä. Punaisia oli mestattu. Sisarenpoika oli haettu kotoa pyssyjen kanssa vanhempien silmien edestä. Viety vankilaan. Se oli sitä aikaa. Eno-Uolu lähti omasta tahdostaan, pisti kiven puseron sisälle ja heittäytyi Suurenjärven kalliolta alas. Kaikki nämä teot seurauksineen kulkevat suvussa heikkohermoisuutena ja vapinana. 

Sitten tulee sota, jossa kansalaiskelvotonta uhkataan sotaoikeudella. Ukko-Kusti on vierihoitaja minulle. Ukko-Kustin pysyessä paikallaan talollinen uhoaa. 
- Olisi pitänyt tappaa ukko eikä poika." Tämän paikallaanpysymisen ja syntyperästään kiinnipitämisenoikeuden hän siirsi minulle isän ollessa sodassa. 
Saman talollisen jälkeläinen kantaa omaa perimäänsä vähätellessään minua isäni omaishoitajana. Antaa ohjeita. Kun en tottele, saan palautteen. 
- Sinä kyn ööt myälimällä syyreen töttynyt.
- Jos vanhempani nuoruudessaan olivat piikana ja renkinä, minä en ole sinun piikasi. Minulla on ammatti ja työlläni on hintansa.
Oli riemullista rokottaa rahalla, pitämättä kiinni sosiaalisen hierojan periaatteesta. Tiesin vahvuuteni isän kädenvapinan poistamiseksi, olihan selkärankareuma ja Parkinson hävinneet hieromalla. 

On tulossa 60-vuotisjuhlat kaupungissa. En lähde vapisevan miehen kanssa juhliin. Vapinanpoisto alkaa ruokailusta. Yksikätisenä syöminen saa loppua. Otetaan molemmat kädet mukaan. Seuraa äänekästä vastustusta. Sitä kuunnellessaan sivusta Wiljami peruu lähtemisen omista selvittämättömistä syistään. Tiedän sisuhormoonin puutteesta. Sitä ei lisätä hemohessillä, vaan elämännälän tyydyttämisellä. Se tuottaa tuloksen. Maljat nostetaan käden vapisematta. 

Miksi olen mielistynyt sotilaan sarkavaatteisiin. Siihen leimauduin elämäni alussa, tulihan isäni rintamalta tuoksuineen kaatuneiden kummisetieni kanssa kuorma-auton lavalla viedäkseen minut kastettavaksi. Kaikki on tallella tunnetasolla. Sitä filmiä on nyt aika kelata, katsoa alastonta totuutta alastomana vapaudenpatsaana ja naisena hoidella eroottista hautausmaata omalla parvekkeella Pariisissa olevan mallin mukaan - vapisematta. 

Valta ei ole räätälin tekemissä silkkivaatteissa eikä ostetuissa kunniamerkeissä, vaan se on päättäjille ratkaisematon, ihmiskunnalle kuuluva koodi, jonka mukaan maailmassa eletään pienen aasin askeleissa. Vai olisiko tämä nykypäivän testitilanne, millaiset ovat keisarin uudet vaatteet.

Kaupungintalon puistossa alaston patsas kertoo totuuden siitä vapaudesta, josta kunnian ottavat itselleen harvat ja valitut. Eipä käy katteksi, onhan kylmä seisoa alasti puistossa, kun sotalelut eivät lämmitä.

Joulukalenteri

Elokuinen elegia

Olkaa vapisematta kädet!
Tätä ainetta ei ole varaa
läikyttää pisaraakaan hukkaan.

Sillä elämääni, elämääni minä punnitsen.

Vasemmassa mennyttä, raskasta.
Oikeassa tulevaa, tuskin
tuntuvaa, ei edes höyhenen
vertaa, vaan ehkä etäisen
linnun verkkaisen
siiveniskun hennosti
lehahtava pyörre.

Elämääni, nuorta onnellisesti
onnetonta elämääni minä
kostein kämmenpohjin
punnitsen.

Minussa on puutarha,
nopeasti kukkinut,
ja hiljainen nyt.
Minussa on koivu
joka tuhlasi surutta
lehtensä jo toukokuussa.
Surutta, vihellellen, hyräillen. Tommy Taberrnann

"Taas kaikki kauniit muistot, mun tulee mielehen. Lumivalkeat pellot ja puistot ja juhla Jeesuksen." Verkkokirjoittajan talon joulukalenteri on menneestä maailmasta. Lapsenlapsilla on aikaa viivähtää kertomaan omaa tarinaa mummolle Käpytikkametsän joulusta.

Lentokeli lentomäessä

Musta kukko kiekuu ennen kuutta aamulla. Miksi se on musta? Ei koskaan ole kuulunut kohderyhmään, jonka puolesta "Oikeutta Eläimille" - yhdistys toimii. Kanat ja siat ovat valkoisia, likaisia ja sairaita. Minua inhottaa tuotantoeläinten kohtalo. Musta kukko on aina ollut minun unilukkarini pimeään vuodenaikaan. 

Avasin ulko-oven pääsiäisenä. Rapun edessä oli rinne hiekoittamatta. Ei Jumalan jyvää ollut taloyhtiössä hiekkaa. Lähtemisen mahdollisti noidalta unohtunut varsiluuta. Lähden lentoon, liitelen ilmojen halki. Silloin kiekui kukko, aika loppui. Asiat ovat loksahtaneet oikeille raiteille, kun on tullut välimatkaa ja hiljaisuus. Vielä pitää odottaa. 

Digita lupaa rakentaa koko maata käsittävän 450-laajakaistaverkon vuoden 2009 alkuun mennessä. Vaivalla aikaansaatuja puhelinyhteyksiä olen maksanut kuin kuollutta lehmää. Kehotettu luopumaan maksuja korottamalla ja laskutusväliä lyhentämällä. Tästä alkaa minun juhlani, perustuuko se katteettomille lupauksille. 
Luotan kukkoon, onhan se kiekunut jo 2000 vuotta ajanlaskumme alusta. 
Jossakin päin maailmaa kukkoa sakotettiin, kun kiekui liian aikaisin. Minun kukko ei ole edistänyt eikä jätättänyt, vaikka päätä on vaadittu vadille. Työtapaturman olen nimittänyt kukonkuolemaksi. Tekotapa: Niskasta kiinni kaksin käsin, venytys ja kiertoliike, naks ja henki on poissa. Siistiä ja huomaamatonta. Kirveellä kaulankatkaisu pelästytti kiinnipitäjää. Pää pölkyllä, ote kirpoaa ja kukko lentää päättömänä pensaaseen. Sen pituinen se. 

Olen pelastunut leijonan kidasta, TV:n hirtehishuumorilta, bisnesenkeleiltä. Omaishoitajana toimin radioateljeen bisnesenkelin periaatteella: kun rakkaus kohtaa rahan. Omaishoitaja on poliittisessa ansassa, jos haluaa tulla härnätyksi. Siihen ei ole pakko, kun toimii omalla tavalla, omalla ajalla ja omalla kustannuksella laskematta yhteiskunnalle tuotettuja säästöjä. Jälkiviisaana tiedän, kukko lauloi kolmesti bisnesenkeleille, jotka pellemielessä lupasivat sijoittaa yritykseen saadakseen rahalleen korkoa. Niitä bisnesenkeleitä täynnä on maa. Kehaisivat onnessaan TV:ssä, kun olivat selvinneet sotkeutumatta hullujen suolahuoneisiin. En huolisi heiltä rahaa, vaikka tarjoaisivat ilmaiseksi kuin Sarasvuo tulva-alueen köyhille. Missä on Ite-arvioinin idea? Ei ainakaan omahyväisyydessä. Nyt palkitut palkitsevat palkitsijoita. Piiri pieni pyörii velkarahalla.

Pienen ja 90 v vanhan suuruudenhulluus

Päätän kirkkovuoteni ajatuksella, että kaikkea kaunista maailmassa ei vielä ole pystytty hävittämään yrityksistä huolimattaa. Nämä yritykset ovat vastalause sille, että kaikki hyvä pitäisi olla vain harvojen käytössä. Sotahan siitä seuraa. 

Olen löytänyt Asterixin ja Opelixin retket ajankulukseni. Kotoisen kuvatuimman rakennuksen lisärakennuksen peruskiveen muuratut säkeet Hymyilevästä Apollosta ovat totisinta totta omakohtaisena elämänä. Täytetäänkö kadun toisella puolella suurella uholla aikaansaatu syvä kuoppa ja laaja kaivanto rahalla rahantoivossa vai rakkaudella luovaanhulluuteen. Vammainen pianisti on siitä todistus, että köyhyys ei ole rahanpuutetta vaan järjenköyhyyttä, kuinka rahaa käytetään.

Se talo, min portilla kilpi on:
"Tässä talossa tehdään työtä."
Se talo on pyhä ja pelvoton
ja pelkää se ei yötä.
Työs olkoon se suurta tai pientä vaan,
kun vaan se työtä on oikeaa
ja kun sitä palkan et tähden tee!
Työ riemulla palkitsee.

Se raatajan riemulla palkitsee
ja tekijän terveydellä,
työ himoja huonoja hillitsee
niin puhtaalla sydämellä.
Oi, rauhaa päätetyn päivätyön!
Hyvät enkelit suojaavat työmiehen yön
ja nuorena, vankkana nousevi hän
taas uutehen päivähän.

Meillä on kaksi vuodenaikaa. Kevät alkaa joulusta, syksy juhannuksesta. Nyt olemme adventtiajassa ja omat mietteet ovat syksyn kesässä.


Oi, katsokaa, miten lainehet
niin kauniisti rantoja kaulaa!
Oi, kuunnelkaa, miten lintuset
niin kauniisti lehdossa laulaa!
Oi, ootteko nähneet illan kuun
ja kuullehet kuisketta metsän puun,
min ylitse valkeat hattarat
suvitaivaalla vaeltavat.

Tai ootteko koskaan te painaneet
pään kesäistä nurmea vastaan,
kun heinäsirkat on helisseet
ja raikunut laulu rastaan?
Sinikellot tokko ne keinuivat,
ja tuoksuiko kukkaset tuhannet? -
Sitä tuoksua unhota et.

Ja ootteko mennehet milloinkaan
te aamulla järven rantaan,
kun aurinko noussut on aalloistaan
ja paistanut valkosantaan?
Vesi välkkyykö tyynenä heijastuin,
sumun keskeltä nousiko seijastuin
sadun saaret, niemet ne terheniset? -
Sitä utua unhota et.

Oi, ootteko silloin te tunteneet
maan luonnossa maailman Luojan?
Oi, ootteko silloin te löytäneet
yön aaveilta armahan suojan?
Ja ootteko silloin te itkeneet
ja hyviä olleet ja hymyilleet,
oi, ootteko silloin te lempinehet? -
Sitä lempeä unhota et.

Oi, ootteko silloin te lempineet
sitä tyttöä tummatukkaa
ja ootteko silloin te rakastaneet
joka puuta ja joka kukkaa?
Ja oliko veli joka ihminen?
Ilo loistiko silmistä jokaisen?
Ja oliko kaikilla kasvoillaan:
Niin kaunis, kaunis on maa.

Ken yhtä ihmistä rakastaa,
se kaikkia rakastaapi.
Ken kerran voi itsensä unhottaa,
se unten onnen saapi.
Ken kerran itse on onnellinen,
se tahtoisi onnehen jokaisen
ja antaa ja antaa ja antaa vaan
oman onnensa aarteistaan.

Ja yhden ma varmaan tiedän sen,
kun löydy ei tietä mistään:
On työtä tehtävä jokaisen.
Puu tutaan hedelmistään.
Se usko, ken sitä ei opeta,
sitä uskoa täällä ei tarvita,
se on uskoa usmien, haamujen,
ei uskoa ihmisten.

On monta uskoa päällä maan
ja toinen toista kiittää
mut laulajalla yks usko on vaan
ja hälle se saapi riittää:
Min verran meissä on lempeä,
sen verran meissä on ijäistä
ja sen verran meistä myös jäljelle jää,
kun päättyvi päivä tää.

Kirjoittelen ikuisia Eino Leinon säkeitä elämääni koskettavassa järjestyksessä. Joulu on joka vuosi, juhannus kerran kesässä. Minulla Kesätyttö ja Talvityttö. Kaikki alkaa Joulusta.

Uudet säteet

Aurinko istuu veräjänvahtina. Kuu kysyy kaukaa: Mitä siellä ootat? Pieni tyttö kertoo tarinaa piirtäessään kuvaa. Se on siinä, tarina on valmis. Myöhemmin tulee siihen musiikki. Nyt on käsikirjoitus tallessa uutta muokkausta odottamassa. 

Katsoin TV:stä keskosina syntyneistä lapsista. Äitien hoiva pitää heidät hengissä ja vammoista huolimatta heissä on musiikintaju. Näkövammainen joutuu jo kouluun lähtiessä eroon perheestään. Asuu vieraalla paikkakunnalla ja siirtyy asuntolaan tullessaan siihen ikään. Uusi kunta ottaa mielihyvin vastaan, kun äiti on rakennuttanut eläketalon. Jo aikuinen poika pääsee vihdoinkin kotiin. 

Tulee vammaispalvelut. Se tarkoittaa päivätoimintaan osallistumista toimintakeskuksessa, jossa on kaikenasteisia vammaisia. Hän osaa kutoa mattoa, lyödä pirtaa lujaa ja tehdä napakan reunan. Hänellä on näkevä avustaja antamassa kudetta väriraitoja varten. Sitten avohoidonohjaaja ryhtyy parittajaksi. Pitää saada tyttöystävä. Minäkin näen yrityksen tuloksen. Äidin kautta kuulen, kuinka hänen pitäisi siirtyä kotoaan pois nuorten tieltä. Järjestyy parisuhdekurssi opetella yhteiseloa. Se päättyy kuitenkin suljetulle osastolle. Kuukausien kuluttua tehdään lopullinen ero. 

Avohoidonohjaaja ei nähnyt seurauksia, vaan yrittää uudelleen. Kotikäynnillä sovitaan suljettujen ovien takana lehti-ilmoituksen laittamisesta. Kohta tyttöystävät täyttävät talon. Jonkun kanssa asiat etenevät pidemmälle. Kun olisi sitoutumisen aika, tulee ero tytön vanhempien taholta. Meidän tyttö ei sokeata taluta. Taas on laitosjakso edessä. Suhteissa ei ole tunnetta. On vain ulkopuolelta järjestetty tarve, että pitää olla ystävä. 

Toimintakeskus alkaa tuntua pakkotyölaitokselta. Hän ei halua mennä sinne. Sitten pitää lähteä kuntoutusjaksolle kotoaan leirikeskukseen. Siellä toiset kuntoutujat käyttävät häntä hyväkseen. Lainaavat tavaroita ja palauttavat rikottuina, jos palauttavat. Kotiin tullessa on uusi nainen lyöttäytynyt mukaan. Silloin palaa äidiltä pinna. Heitä ruvetaan puuhaamaan rakennettavan palvelutalon asukkaiksi omasta kodistaan. Herää kysymys: 
- Miksi? 
Olin sen todennut jo aikaisemmin, kun mies kertoi kuulemastaan. Hänen oli helpompi pitää silmät kiinni, kun istui paikallaan. Aina todettiin hänen nukkuvan, vaikka itse tiesi olevansa aktiivinen, mitä ympärillä tapahtui. Hän kysyi: 
- Miksi? Vastasin hänelle: 
- Näkövammasi tiedät itse ja se näkyy. Sanojilla on vammansa piilossa, mutta se tulee näkyviin toisen puutteisiin kohdistuvilla loukkauksilla.

Viime päivien kuolemansyiden tutkinta olisi aiheellista aloittaa myös eloonjääneiden kohdalla. Kuinka paljon on aiheutettu henkisiä vammoja ja tuhottu ihmiselämiä tekemällä vammaisistakin tuotantoeläimiä tuotantoelämiltä edellyttävine ominaisuuksineen. 

EU:n 141-sopimus tekee tästä lopun sikojen ja kanojen kohdalla. Olisiko se 142-sopimus, mikä kohdistuu kohta ihmisiin alkaen vanhuksista, vammaisista, huostaanotetuista, koulukiusatuista, masentuneista, omaishoitajista, työttömistä ja kaikista, jotka jäävät riman alapuolelle. Mitä sanottiin ennen euronkiillon näkymistä silmissä. 
Olivatko ne rikkoja, malkoja vai halkoja omassa silmässä? Näkökyky ns. näkevillä on heikentynyt tai huuhtoutunut piilolinssien mukana, kun uppoaa myllynkivi kaulassa meren syvyyteen.

Parem saada kinga,

Tiedän saaneeni kenkää lukemattomia kertoja. Olen kuitenkin aavistanut tulossa olevan tohvelinlennon ja osannut vaihtaa maisemaa. Jos kengänkorko on ollut kuin digi-taattori Chauzescun rouvan timanteilla koristeltu, olisi niistä talteenotetuista kengistä karttunut omaisuus. Mutta olen löytänyt oikean Tuhkimon lasikengän. Sillä on jotakin yhteistä minun kanssani. Kertoo tämän päivän sadun Tuhkimosta. 
- Sinä kulkija 16-vuotias, mikä särki sun sydämesi? Minä ikäerosta huolimatta voin suoraan sanoa suurinpiirtein "sellaista elämä on". 

Tämän aamun mietteenä olen kuin politiikan avioerolapsi. Koti siellä ja koti täällä. Mieluummin olisin siellä, mutta olosuhteiden pakosta keitän aamukahvini täällä. Yhteiskunnan kengänheittäjät, historiankirjassa muilutettujen ja muiluttajien jälkeläiset ovat varmuuden vuoksi asettuneet samalle puolelle kivet kourassa. Eivät tiedä, kumpiko puoli on köydenvedossa vahvoilla tänään. Erotuomari vetää varoittamatta terävän miekan, sivaltaa köyden poikkki. Köydenvetäjät lentävät selälleen omaan suuntaansa. 

Kukaan ei hurraa, vähin äänin ravistellaan kura pois vaatteista. Urheiluvammat tutkitaan. Lähdetään tikattavaksi ja paikattavaksi, ovathan ne urheiluvammoja. Puolesta tai vastaan selkäänsäsaaneella on edessä jonotus tai kiirellinen hoitovirhe, jos et tiedä potilaana oikeuksiasi. "Jos minulla on polvessa ky(u)sta", niin ei se parane lähettämällä kielipuolen luo selvittämään, mikä vika minulla on päässä, kun en suostu tekonivelleikkaukseen siitä konsultaatiosta hälyytysajoneuvolla vietynä.

Inhorealismia

"Ihmiset unohtavat, mitä olet tehnyt. Ihmiset unohtavat, mitä olet sanonut. Mutta ihmiset eivät unohda, niitä tunteita, joita olet heissä herättänyt." Aamun ajatus 

Näyttötutkintomestarit ovat kiteyttäneet päättöarvioinnissa omaishoitajan inhimillisten voimavarojen kehittämishankeen problematiikan tarkastelun inhorealistisen kriittiseksi. Sille on kollikissan kokemus omakohtaisuudessa. 
Rauhallinen hetki pirtissä, kissa nukkuu päiväunia. Isä havahtuu siihen, kun kissa ottaa äkkilähdön ja häviää näkymättömiin. Naapuri ilmestyy näköpiiriin. Kissa kuulee sen etiäisenä. Kissalla ja naapurilla on selvittämättömiä asioita. 

Maalla ei viedä kissoja eläinlääkärille. Naapuri toimittaa sitä tehtävää. Kissa turkinhihaan ja veitsen välähdys. Asia on hoidettu. Kissa rekisteröi lyhyen hetken aikana, miten kokee vapaudenriistoloukkauksen. Samoin minä rekisteröin poliittiseen ansaan joutumisen. Vallankäyttöä virka-aseman, oppiarvon tai äänestäjien esiinnostaman väärän kuninkaan mandaatin perusteella. Missä on yhdenvertaisuus lain edessä, 
- halventamisessa. Se on tämän päivän taistelutanner. Sen verran on sanojalla muistissa, että minut nähdessään ottaa kiertotien, vaihtaa toiselle puolelle katua tai yleisesti tervehtiessään jättää "rajaisia". Kenelle on paljon annettu, siltä paljon vaaditaan. Olen nähnyt jo kauan poliitikon Jammu-setänä, sinisenä lintuna tai lyhytsiipisenä osakesalkku tiukasti siiven alla, kun pörssikurssit heilahtavat. 

Aamulla kesken nousutahtien väliin ilmestynyt poliitikko saa minut tuntemaan itseni poliittiseksi huoraksi, kun poliitikko änkee kotiini. Olen vielä sängyssä enkä ole sopinut aikaa hänen kanssaan. Palutteen antoivat monet muut radionkuuntelijat kanavauudistuksen aikoihin. Samoin ovat tunteneet digidigin tultua pakolliseksi ne n. 50 000, jotka ovat jättäneett TV-luvan maksamatta. Itse epäilen ohjelmantarjojajien motiiveja, onhan Suomi90vuotta menettämässä nuoruutensa. Maa kertoo enemmän historiastaan kuin ihmiset. Jokainen haluaa heilua aikansa sarvet päässä paukkurauta ojennettuna toista kohti, vaikka ei ole sotatila. Puhe on muuttunut konekieliseksi.

Jopa FBI:n agentit joutuvat edelleen turvautumaan vanhanaikaisiin paperiarkistoihin, jotka olivat käytössä 1920-luvun gangsterijahtien aikana. Yhdysvaltain liittovaltion poliisi FBI maksoi 2000-luvun alussa noin 170 miljoonaa dollaria uudesta atk-järjestelmästään, joka ei toiminut ollenkaan. Lopulta alkuvuodesta 2005 valmistuneessa raportissa FBI totesi, että järjestelmä oli epätäydellinen, riittämätön ja niin huonosti suunniteltu ettei sitä voitaisi ottaa käyttöön. Syypäitä löytyi sekä ohjelmistoyrityksen että tilaajan puolelta. Hanke haudattiin vähin äänin. 
Myöhemmin samana vuonna FBI aloitti uuden järjestelmän kehittämisen. Sen hintalappu on yli 420 miljoonaa, ja sen uskotaan valmistuvan vuonna 2009. Epälijöitä kuitenkin riittää. - Saatamme olla 22. vuosisadalla ennen kuin saamme edes 21. vuosisadan tekniikkaa, kommentoi senaattori Patrick Lezky. (MTV3-STT 18.8.2006)

Oman elämän vedenjakajalla tässä ja nyt: 
Suorittajakohtainen arviointipöytäkirja.
 
Näytönantajan pitkä kokemus näkyy intohimoisena, omaan osaamiseensa uskovana ja toisaalta pioneerimaisen ennakkoluulottomana otteena omintakeiseen kolmannensektorin palvelutoimintaan.
Lähestymistapa on osin ei-yritäjämäinen, mutta juuri tällainen suhtautuminen on eduksi kehittämishankkeen sosiaalista ajattelutapaa ja myötäelimisen kykyä sekä henkistä ja ruumiillista jaksamista edellyttävässä hankkeessa.
 
 Tähän päättyy taistelu tuliukkoja vastaan. Nehän herjaavat konekielisesti naista puoluepoliitikkoina. Minuun ei ole väri tarttunut punamultapytyssä. Olen ferrarinpunainen lähtötilanteen mukaan. Istuin tietokoneen ääreen ja hyydyin kuin Kimi Räikkönen lähtöruutuun. Minulla ei ollut omaa konetta eikä verkkokirjoitustaitoa. Nyt on! Tästä eteenpäin istun KieliStudiossa rahapuun alla. Kasvaa matalalla. Ei tarvitse kiivetä palmuun vanhoilla päivillään osoittaakseen vielä jatkuvasta puberteetti-iästä. Siitä puhe, mistä puute oli eläkeläisten palvelukeskuksen teema hierojalle, kuka mitenkin sen ilmaisi: 
- Sinä näet monenmittaista. 
- Vain karvatupsuja, jos sattuu jotakin vilahtamaan. Tai ihan esiteltynä paljastelunhalusta. Katso kalua!
Lumiukko>kommentit

Kirkasvalohoitoa

"Valoa vaikk' en näekään, sen tiedän loistavan." Se riittää minulle kirkasvalohoidoksi pimeimpään vuodenaikaan. Turun Piispa puhui aamuhartaudessa isäni ja minun tarinan. Olimme ahkeria kirkossa kävijöitä. Sitä kummasteltiin. Nyt tiedän, mikä siinä herätti kysymyksiä. 
Taloyhtiössä sunnuntaisin klo.10.00 aikoihin järjestyi mielenosoitus. Ruohonleikkuu alkoi. Niin pieni ala takapihalla vaati koko tunnin koneen lykkimistä henkilökohtaisen paineen ja kiukun purkamiseksi. Olisi riittänyt läpikulku. Mutta isännöitsijä itse sysäsi konetta äidin siemenestä kasvattamaa tuijaa kohti. Miltä se minusta näytti, voi jokainen kuvitella. Eestaas, eestaas poskilihakset nykien. Desipelit ylittivät radiosta tai TV:stä kuuluvan kirkonmenojen äänet, virret ja saarnat. Isännän perhettä ei koskenut ukkaasi: "Pie pyhhee!" 

Isän kuoltua ensimmäisenä sunnuntaina avasin ovet ja ikkunat selälleen, radio pauhasi täysillä ja minä veisasin mukana. Se oli Jumalan kunnia luonnossa ja asunto-osakeyhtiössä. Tämä olisi yksi kohtaus oopperaan omaishoidosta. Voitti kirkonkylän sunnuntaiaamun pakolliset ruohonleikkurien äänet. 
Nurmikonhoito oli tärkeämpää kuin ihmisten viikkorytmiä noudattava elämä. Taloyhtiön enemmistöpäätös löytyy pöytäkirjoista; 
ruohonleikkuupäivät torstaista sunnuntaihin. 

Omaishoitoaikani alkoi jouluna 1990. Muutaman viikon kuluttua nousin katsomaan uutisia, alkoiko Irakin sota. Isän sotakaveri seuratessaan meillä ruotsinkielisiä uutisia totesi: 
- Jos puhuisi vähän hitaammin, niin ymmärtäisi. 
Samaan aikaan Jugoslaviasta kantautui tietoja pienistä kahakoista. Irakin sota loppui, mutta kohta oli Tuusniemelläkin Bosnian pakolaisia. Tervehdin aina vanhaa arvokasta pariskuntaa ja tunsin itse olevani samassa tilanteessa, vihamielisten eriuskoisten ympäröimänä. 

Nälkäpalkalla rakennettu kotikirkkoni muuttui uskonkonsulttien toimesta kadotuksen kirkoksi. Olihan heidän kirkkonsa kohonnut kolmessa päivässä Tuusniemelle. Kirkonrakentajista joku oli jättänyt työpaikalleen todistuksen sairaudestaan, oli sairauslomalla työstä ja samaan aikaan rakentamassa kirkkoa. Uskonkonsulttiorganisaatioissakin on todistuksen antajia joka lähtöön. Niin on politiikallakin jalansija kirkossa ja ääntenkalastelussa. Viisas ei virka mittää eikä hullu  huomaa, niin asiat saavat jatkua. Kivet huutaisivat, jos minä vaikenisin.

Patti vai kuhmu, mutta kenenkä päässä

Juojärven jäällä kiirehtii musta hahmo jalkaisin kirkonkylää kohti. Vastaantulija saa viedäkseen terveiset: 
- Saat sanoa Petulle, ettei illalla ole lehmänlypsäjää. Menen kaupunkiin enkä tule takaisin. Se oli yhden omaishoitajan ratkaisu. Olen aina yrittänyt pitää lupaukseni loppuun asti. Äitini hoputti joulun jälkeen, kun arki alkoi: 
- Mene pois. Minä menen laitokseen. 
- Mihinkä isä joutuu? 
- Tulkoon mukaan. Sitten minäkin tulen mukaan. 

Keskusteltiin asiasta perusteellisemmin. Yli 50 vuotta yhteistä taivalta, työtä ja vaivaa. Sairastaminen ei enää ollutkaan yhdessä niin hauskaa. Isä oli puhumaton, pelkäsi joka hetki äidin kuolemaa. Tarjosin äidille avioeron mahdollisuutta. Mennään tekemään anomus harkinta-ajasta. Voitte nukkua vierekkäin. Haetaan avioero ja senkin jälkeen voitte nukkua samassa sängyssä. 

Jos mummo haluaa laitokseen, on hänen itse allekirjoitettava hakemuksensa. Tarvitaan pitkä paperi, kun halvaantunutta kättä ei voinut hallita. Otetaan rullalta. Viimeinen tahtonsa pitää pystyä itse tahtomaan, minusta ei ollut sen alkuunpanijaksi. Siihen loppuivat keskustelut laitokseen lähtemisestä, kunnes kuolema heidät erotti. 

Tuli asetus omaishoidosta. Minulle maksettava tuki piti tarkistaa lainmukaiseksi, jos vielä jäisin isää hoitamaan. Kunta palkanmaksajana antoi 1070mk/kk - verot - 330mk/kk palvelumaksua. Lopun saisin käyttää, jos isäni ei tarvinnut viettää yötä sairaalassa kohtauksen saatuaan. Niistä ilta- ja aamutunneista pidätettiin kahden päivän palkka. Alkutilanne (kotihoidontuki 1700mk/kk - verot. Lopun sain käyttää tiliä tekemättä.) Päätökseen tyytymättömänä olisin voinut valittaa, mutta ei ollut aikaa, taitoa eikä voimia. Alkuperäisiä hakemuksia täytin rasti ruutuun - menetelmällä. Minulle sanottiin hakemuksia jättäessäni: 
- Lääkäri on päättänyt, ettei hoitotukia myönnetä. Haen kuitenkin. Annatte, mitä laki määrää, kerjäämättä. Omaishoitajalla ei ole tasavertaista keskustelukumppania hoidettavan puolesta puhuessaan. Siitä on minulla muovikassillinen todistusaineistoa luettavaksi. 

Näiden dokumenttien perusteella hain tietoa sukupolvenvaihdokseen Yritysakatemiasta Helsingissä. Isästäni tuli miljonääri kuoltuansa. Ja minusta miljonääri-isän perijä. Kaikki sisarukset saivat osuutensa. Heistä tuli rantatonttien lisäksi pienmetsänomistajia. Kerroin tämän metsänhoitajalle metsäveroillassa. Hölmistyneenä hän sanoi: 
- Höh! 
Veikko oli ottanut kotipossun. Kaksi viikkoa sitä ruopotteli saadakseen possun puhumaan. Vihdoin possu tajusi: 
- Nöf, nöf. 
Veikko oli onnistunut puheopetuksessa. Ehkä minäkin. Tunnen itseni Euroopan omistajaksi oppiessani verkkokirjoitustaidon. Kirjoitin, mitä kirjoitin. Se ei muuksi muutu. 

Kunta lomautti opettajat säästösyistä. Opettajat lähtivät Intiaan pariksi viikoksi. Oliko se järjestetty kytkykaupalla? Lapset jätettiin oman onnensa varaan. Lapsilla ei ollut lomaa, vaan piti mennä kouluun yhtä hallitsemattomassa tilanteessa kuin Jokelassa 7.11.2007. YouTubessa siitä oli ollut ennakkovaroitus. Me olemme kunta, mutta kuntalaisina meillä ei ole mitään arvoa. Se on presidentin vahvistama koulutusrahastoa koskeva laki.  
"Yrittäjänä, maatalousyrittäjänä, omaishoitajana ja perhehoitajana toimittua aikaa ei voida lisätä työhistoriaan."
Pitää olla palkkatyöstä ja pakkolaista kokemusta. Näistä alasajettavista itsensä elättämisammateista vastaa direktiivit, joita kahteen pekkaan on käyty Eu:ssa vahvistamassa. Heitä viedään kuin pässiä narussa. Meillä ei ole enää palkanmaksajia työnantajina. Minusta kasvissyöjä-virtahevosta on tullut krokotiilin kitaan joutuvan seepran syöjä perinnetekoja tehdessäni. 

Omaishoitajana ja laillistettuna hierojana olen suostunut kaikkiin kuntataholta tulleisiin palkanalennuksiin. Mutta suunsoittoa poliitikkojen taholta en siedä. Siitä sitten analyysi, kun digidigi on todettu sieltä haarotinpalasta aiheutetuksi virheeksi. "Kuka kysyy, kuka maksaa" -periaate vielä punnitaan. Tai sitten ei.
Liirum laarum loru, moni turha poru ratki riidaksi muuttuu. 
Löpö, löpö, löpö, se on ihan höpö, joka leikistä suuttuu. Ministerin suusta kuultuna, ministerin arvokkuus ja arvovalta on mennyttä.

Vihtaniemen venepakolaiset

Ei ole mitään uutta auringon alla. Jokela tänään - vuoden 1918 tapahtumat itsenäisyytemme alussa. Ovatko ne kaksi oman aikansa tapahtumaa vai onko niillä mitään yhteistä? Sairaanhoitajien irtisanoutuminen saadakseen palkankorotuksen - naisenhysterian hoitaminen suljetuilla osastoilla. 

Minun tarinani omaishoitajana, paluu 5-kymppisenä synnyinseudulleni "profeetaksi omalle maalle" - koulutoverini Ritvan tarina, vietti vuotensa mielisairaalassa. Kunta otti laitoksesta asumaan vanhustentalossa loppuikänsä ja pesänselvityksessä vanhempien kuoltua otti osuutensa. Meihin suhtauduttiin samalla tavalla. 
Tunnen suurta myötätuntoa Ritvaa kohtaan. Koulukuvassa olemme aloittelemassa elämäämme sodan jälkeen. Siellä on asetelmat valmiina. 
- Ritva, sait istua kuitenkin toisten vieressä. Minun ja vierellä istujan välillä on hajurako. Sitä pitää yllä ylemmyydentunto. Sen sanoi syntymäkunnassamme koko ikänsä ollut naapurintyttö minulle 5-kymppiselle palaajalle: 
- Sinä olit pentuna kova suuttumaan! 

Olen osannut pitää puoleni. Puolustautunut, kun on vedetty tukasta. Rehtori sattuu paikalle, vie korvasta taluttaen kansliaan ja sättii tappelijaksi. Kun asioin rehtorin kansliassa, oli ensimmäinen kysymys: "Oletko tapellut?" Nämä asioimiset koskivat ulkokuntalaisen vapaaoppilaspaikkaa. Oli oman kunnan sosiaalitoimen antama todistus perheemme varattomuudesta. Lapsia oli kahdeksan ja kannettavana häpeä sedän punaisena vangitsemisesta. Sitä en ole koskaan laskenut omaksi syykseni enkä tuntenut itseäni köyhäksi. Se tunne on järjenköyhyyttä eikä rahanpuutetta. 

Masentuminen on ollut joidenkin etuoikeus, johonka on paettu, kun tuntuu pahalta. Itse olen ottanut jalat alleni ja nyt ehkä siivet selkääni. Muuttanut maisemaa, mutta kokemuksiani se ei ole muuttanut. Verkkokirjoittajan talossa tunnen eläväni, olevani vapaa muistamaan. 
Tuusniemen rantoja puhdistetaan veneistä ja vapaasta rantautumisesta. Kun tulee suuren Juojärven takaa veneellä niin kuin minun muistini aikana Vihtaniemeltä aina tultiin, ei ole telapaikkaa mihin veneensä vetäisi. Eikä ole pysäköintiautomaattia, missä asioimisajan maksaisi. 
Pitää tulla tietä pitkin sotatoimialueen läpi, onhan Vihtaniemellä poikkeustila, tietoimituksessa voimaansaatettu "Tiekartta Länsirannalla". 

On rakennettu satamat ja kentät karavaanareille pysähtyä rannalle, kun vetää pyörien päällä yöpymiskoppia. Lahdessa kotiansa mukanaan kuljettavista lehtokotiloista on tullut maanvaiva. On kokeiltu hanhet ja lampaat. Viimeksi olut, joka on houkutus niin etanoille kuin olutterassien etsijöille. Laivat ei ole lastattu lähtöä varten, vaan pysäköity satamiin ohikulkijoiden pistäytyä kajuuttaan ja kaljalle. Maisemanäköalojen tarjoaminen on turhaa. Viinahöyryt estävät näkemästä sinisiä hetkiä ja auringonlaskuja. Rentunruusuille on rentunruusun kohtalo. Jäljelle jää leskiä ja orpoja, onpa sitten lääkäri tai lukkari. Vakituisille asukkaille asetetaan pysähtymisen kieltomerkkejä. 
Ja pesäpuu itkee.

Juojärven kalastajat

Kalastaako Wiljami? Ei kalasta, oli isäni vastaus kateellisille sukulaisille. He utelivat vieläkö veljeni lähtisi illalla verkonlaskuun ja nostaisi ne aamulla ylös. Se oli ollut päiväjärjestys, jos oli ollut varaa hankkia verkkoja ja nuotta, kun asuttiin järven rannalla. 

Vielä kirkonkylän rannasta oli lähdetty vesille. Isä sairastui ja jäi airon alle, kun piti todeta. Se aika on ohi. Veljeni kalasti niin paljon, ettei kaikkia ehditty syömään. Kalajutut elivät, kuka vielä jaksoi niillä kehua. Veljeni tuli joulun edellä järveltä. Repussa niin suuri lohi, että taisi pyrstö maata viistää. 
Nyt on veljeni kalamiehen maine pelastettu. Isäni vilkaisi saalista ohimennen, mutta tunnustusta ei tullut. 

Kaloja on riittänyt, mutta minulle kalastettaviksi ovat tulleet ihmiset. Voisiko Vihtaniemellä vielä heittää verkon veteen ja rannalla keittää rantakalakeiton tai hiillostaa nuotiolla. Pitkään olen ajatellut, että kalastajat ovat sukupuuttoon kuolleita Linkolaa lukuun ottamatta. Onhan Japanissakin vielä kalastaminen perinneammatti ja kultashusin valmistus. 

Jos Vihtaniemellä on vielä joskus elämää, ryhmä on Juojärven kalastajat. Siihen seuraan kutsutaan perinnetekoja jatkamaan. Rantautuminen kirkonkylän rantaan on tullut maksulliseksi. Veneellä järven takaa tulleet ovat kuin venepakolaisia. Ei tiedä, missä saisi veneensä vetää maihin ja palata asioituaan kirkolla takaisin 7 km vesitietä Vihtaniemelle. Ne oikeudet ovat siirtyneet kunnan uusrikkaiden mökkiläisten etuoikeudeksi molemmilla rannoilla.

Ampuupa yläkerran ukko kovilla

Terveisiä piispantalosta toi palvelukeskuksen johtaja, jolle johtajuus oli kihahtanut päähän. Ei tiennyt kertoessaan, että piispa oli minulle tullut tutuksi uskontotunneilta oppikoulussa. Tiesin tarkkaan, että johtaja puhui omaan pussiinsa. Ei piispa ollut hierarkiassa anteeksipyyntökierroksella johtajien pahoja tekoja suhteessa alaisiinsa. Oli vain käynyt vihkimässä palvelukeskuksen käyttöönsä palvelemaan monin tavoin kaupungin eläkeläisiä, joita oli yli 17 500. 

Olen ollut yrittäjänä yritykseni toiminnanjohtaja, vastannut kaikesta, mitä toiminimellä työntekeminen edellyttää. Edellytykset yrittämiseen oli maksaa vuokraa 10 neliön ikkunattomasta, koneellisesti ilmastoidusta kopista. Antaa 10% alennus tuotteen hinnasta eläkeläisille. 
Riittävästi asiakkaita oli tiedossa. En ole laskenut, missä ajassa 17 500 eläkeläistä olisi yhden kerran hierottu. Alennusta ehdottanut ei tiedä, mikä on yrittäjän kriittinen piste. 
Se on, kuinka paljon tuotetta on myytävä, että tulos riittää kattamaan muuttuvat kustannukset. Sen jälkeen tulevat kiinteät kustannukset. Loppu on palkkaa. 
Kansanedustajien sukulaisuutta hyväksi käyttävät olivat mielestään etuoikeutettuja pääsemään jonossa ensimmäiseksi. En antanut etuilijoille toisten aikaa ja siitäkö alkoi johtajan painostus. Johtaja asettui tyhjässä aulassa oveni taakse kuuntelemaan, kun minulla oli miesasiakas. Halusi tulla nähdyksi, kun avasin oven. Hän oli epätietoinen siitä, mitä työhuoneessa tapahtui. Oliko tietämys alkutekijöissään, kun naisenkuvia ei vielä ollut livenä netissä. 

Naapurin keskenkasvuinen poika istui lankkupenkillä elokuvissa. Kärpänen lensi valkokankaalla sopivasti naisen paljaalle iholle: 
- Hähhäh, nyt se menee sen tissiin. Meillä on kriisi käsissä, puhutaaan pakkolaista sairaanhoitajien joukkoirtisanoutumista odotellessa.

Mikään ei ole itsetuntoani ja ihmisarvoani heilauttanut. Voin määritellä tuotteeni hinnan x1a'100 €. Tosiasiassa tällä hinnalla istuisin ilman asiakkaita. Olenkin onnistunut ammattityössä asettamaan hinta-laatusuhteen kohdalleen. Kollega palkkatyössä rikkoi ennätyksiä liukuhihnalla 25 asiakasta/pv. Vertasin omaan työmäärään sosiaalisena hierojana. Samaan olisin pystynyt sanomalla käsipäivää ilman sanoja. Rahat on loppu palvelukeskuksessa, työntekijöitä on irtisanottu ja valtiolta ei tipu sairaanhoitajille. Jotakin on ilmassa, sitä ei tarvitse YouTubesta varmistaa.

Isänpäivänä, "mummo on kova jätkä" - diplomi

" Sun vuokses outoja minä teen" siirtäessäni perimää seuraavalle sukupolvelle. Se on paljolti näkymätöntä, sen tähden sitä pidetään hiipivänä hulluutena. Se on syndroma tai synestesia nähdä tätä päivää ja tulevaa edeltä. Ovatko ihmiset muuttuneet vai onko maailma muuttunut? 

Ekaluokkalainen puristaa laskukirjaa rintaansa vasten. Se puristus on niin voimakas, että kirja vuodattaisi norsunkyyneleitä, jos se olisi mahdollista. Minulle se toi lämpimän läikähdyksen sanoina: 
- Minä niin rakastan laskutaitoa. Näin voimakasta rakkaudentunnustusta en ollut elämässäni kuullut. Minäkin voisin rakastaa samalla mitalla. 

Aivan elämän alussa olin pitänyt sairastunutta lasta sylissä. Katsottiin ikkunasta kuuta ja tähtiä. Tuntui kuin salaperäinen taivas olisi ollut lähellä lapsen silmin nähtynä. Lapsi poltti sylissäni kuin kekäle. Ne olivat ikuisuudelta tuntuvat vuodet. Nyt pieni koululainen on oppinut rakastamaan kaikkea uutta, mitä koulun myötä on tarjoutunut. Koulusta on kantautunut muitakin viestejä. Niitä torjuakseni kiinnitän lasten koulukuvat tähän korttiin ja katson kuvia ajatuksella usein. Samoin suuremmat kuvat ovat saaneet taustakseen enkelit. 

Olen käynyt läpi samalla omaa koulutietäni. Kirjoitin mitä on minulle merkinnyt oppia lukemaan ja kirjoittamaan. Verkkokirjoitustaidon hankkiminen on ollut toinen juttu. Minua on pompotettu asioimiskohteissa, joissa on siirrytty verkkopalveluihin. Minulla ei ollut omaa konetta.
Minua pidettiin tyhmänä, vanhana naisena. Se loukkasi minua kuin autistista Juuliaa, kun hänellä ei ollut sanoja. 13-vuotiaana hän ilmaisi kirjoittamalla, että osaa lukea. Minä eläkeikäisenä olen saanut arvonimen: Neljän hatun Varhennettu Vanhus. Hatut olen itse hankkinut, mutta Stora Enson hatun käyttäminen tänä päivänä olisi maalitauluksi asettumista. Kieltäytyyhän presidenttikin jakamasta metsäjätille myönnettyä laatupalkintoa. 

Vaahteramäen Eemeli tiesi, mitä laitoksessa joulua viettävät tarvitsivat. Komendoora oli tukehtua kaikkeen asukkaille tuotuihin jouluherkkuihin ahmiessaan niitä salaa. Eemeli kutsui asukkaat kalaaseihin Kissankulmalle. Tässä on pakkolaille vaihtoehto. 
Omaishoitajat ovat toteuttaneet lainhenkeä ennen vuotta 1993 ja sen jälkeen lainkirjainta. Erikoissairaanhoitoa tarvitsevat hoidetaan erikoissairaaloissa, minulle tutuinpana Osasto 10:llä, jossa on koulutettu henkilökunta. Olen pitänyt koulutusta pääomana ammattitaidossa, josta maksetaan palkkaa. Nyt ratkaisua odottava tilanne kertoo jostakin muusta. 
Isäni sanoi: Kyllä ne ovat viisaita. Hänelle ei ollut tullut mieleenkään toisten kustannuksella hyötyminen, kun viekkaudella ja vääryydellä olivat saaneet itselleen etua. Minä kaiken tämän päivän kokemuksen perusteella voin sanoa. Tyhmiä he ovat. Oma rikastuminen päättyy romahdukseen, kun mikään ei riitä.