Ei ole mitään uutta auringon alla. Jokela tänään - vuoden 1918 tapahtumat itsenäisyytemme alussa. Ovatko ne kaksi oman aikansa tapahtumaa vai onko niillä mitään yhteistä? Sairaanhoitajien irtisanoutuminen saadakseen palkankorotuksen - naisenhysterian hoitaminen suljetuilla osastoilla.
Minun tarinani omaishoitajana, paluu 5-kymppisenä synnyinseudulleni "profeetaksi omalle maalle" - koulutoverini Ritvan tarina, vietti vuotensa mielisairaalassa. Kunta otti laitoksesta asumaan vanhustentalossa loppuikänsä ja pesänselvityksessä vanhempien kuoltua otti osuutensa. Meihin suhtauduttiin samalla tavalla.
Tunnen suurta myötätuntoa Ritvaa kohtaan. Koulukuvassa olemme aloittelemassa elämäämme sodan jälkeen. Siellä on asetelmat valmiina.
- Ritva, sait istua kuitenkin toisten vieressä. Minun ja vierellä istujan välillä on hajurako. Sitä pitää yllä ylemmyydentunto. Sen sanoi syntymäkunnassamme koko ikänsä ollut naapurintyttö minulle 5-kymppiselle palaajalle:
- Sinä olit pentuna kova suuttumaan!
Olen osannut pitää puoleni. Puolustautunut, kun on vedetty tukasta. Rehtori sattuu paikalle, vie korvasta taluttaen kansliaan ja sättii tappelijaksi. Kun asioin rehtorin kansliassa, oli ensimmäinen kysymys: "Oletko tapellut?" Nämä asioimiset koskivat ulkokuntalaisen vapaaoppilaspaikkaa. Oli oman kunnan sosiaalitoimen antama todistus perheemme varattomuudesta. Lapsia oli kahdeksan ja kannettavana häpeä sedän punaisena vangitsemisesta. Sitä en ole koskaan laskenut omaksi syykseni enkä tuntenut itseäni köyhäksi. Se tunne on järjenköyhyyttä eikä rahanpuutetta.
Masentuminen on ollut joidenkin etuoikeus, johonka on paettu, kun tuntuu pahalta. Itse olen ottanut jalat alleni ja nyt ehkä siivet selkääni. Muuttanut maisemaa, mutta kokemuksiani se ei ole muuttanut. Verkkokirjoittajan talossa tunnen eläväni, olevani vapaa muistamaan.
Tuusniemen rantoja puhdistetaan veneistä ja vapaasta rantautumisesta. Kun tulee suuren Juojärven takaa veneellä niin kuin minun muistini aikana Vihtaniemeltä aina tultiin, ei ole telapaikkaa mihin veneensä vetäisi. Eikä ole pysäköintiautomaattia, missä asioimisajan maksaisi.
Pitää tulla tietä pitkin sotatoimialueen läpi, onhan Vihtaniemellä poikkeustila, tietoimituksessa voimaansaatettu "Tiekartta Länsirannalla".
On rakennettu satamat ja kentät karavaanareille pysähtyä rannalle, kun vetää pyörien päällä yöpymiskoppia. Lahdessa kotiansa mukanaan kuljettavista lehtokotiloista on tullut maanvaiva. On kokeiltu hanhet ja lampaat. Viimeksi olut, joka on houkutus niin etanoille kuin olutterassien etsijöille. Laivat ei ole lastattu lähtöä varten, vaan pysäköity satamiin ohikulkijoiden pistäytyä kajuuttaan ja kaljalle. Maisemanäköalojen tarjoaminen on turhaa. Viinahöyryt estävät näkemästä sinisiä hetkiä ja auringonlaskuja. Rentunruusuille on rentunruusun kohtalo. Jäljelle jää leskiä ja orpoja, onpa sitten lääkäri tai lukkari. Vakituisille asukkaille asetetaan pysähtymisen kieltomerkkejä.
Ja pesäpuu itkee.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti