Onko meillä enää mitään omaa? Kysyn murheellisten tekojen jälkeen syntisenlaulunmaassa. Omat kokemukset alkoivat pyöriä "YouTube:ssa" 21.7.1941. Ympärillä sota ja kotirintamalla heinäpouta. Sokeritopan käärepaperista repäistylle paperipalalle kirjoitettu viesti "Syntynyt terve tyttö" tavoitti isän rintamalla siellä jossakin. Ei ole mitään uutta auringon alla. Muutama päivä sitten tutustuin YouTube-sivustoon ja lähetin sitä eteenpäin.
Huumorimielessä katsoin arabin kuntosaliharjoittelua juoksumatolla. Toi mieleen pyörätuolin työntämisen, kun kaikki tahot halusivat hyötyä isästäni ja minun tekemästä työstä mahdollisimman paljon. En törmännyt Jokelan verilöylyvideoon. Onhan pyssyt ja paukkeet minulla jossakin filminauhalla, hyvin syvällä ja nousevat inhorealismina iholle koettuna tunnetilana. Siksi en nautiskellen katso toisten matkimia Amerikassa toteutettuja formaatteja.
Raharyöstön valmisteluun osallistuvat olivat rahankuljetusfirman työntekijöitä ja harjoittelivat poliisin silmien edessä. En enää erota tässä elämässä, mikä on rikoksen estämistä, mikä rikoksen suunnittelua ja itse täydellisen rikoksen toteuttamista.
Yksin olen ollut kidutuksen kohteena ja yksin ihmisenä selvinnyt. Taustatuki kuitenkin joka tilanteessa, kun sen oivalsin. Jumalanpalvelus TV-ohjelman kommentteja lukiessa kaikkien kielteisten ja vähättelevien joukosta löytyi.
-Jos ei teineille kelpaa, viillelkööt vaikka itseään.
Mistä se kertoo? Valinnanvapaudesta, elää tai tuhota. 10 käskyä antaa ohjeet: Älä...! Savoksi se on: Elä...! Voisinko toivottaa: Voidaan paremmin kuin muut! Vai. Voidaan hyvin! Voimmeko muulloin voida yhdessä, kun vain voidessamme huonosti. Meillä on paha olla, mutta kukaan ei sitä huomaa, kun mittarina on raha.
Live-roolipelit ovat pyörähtäneet käyntiin. Mutta väärillä säännöillä kuin ns. avoimessa yhteiskunnassa, jossa ovat unohtuneet käyttöön suljetun yhteiskunnan säännöt. Larppauksessa ei ketään murhata. Elävässä elämässä otetaan vaikutteita niin idästä kuin lännestä kuolemaa kylvettäessä. Meillä ei ole enää omaa sisäpolitiikkaa eikä lapsissa tulevaisuutta, kun teemme työtä markkinavoimille. Keskustelu on lakannut, yhteiskunta on kuollut. Verkkokirjoitustaitoiset jatkavat netissä.
Katson "vitunmummona" joka päivä viagran hinnan heilahtamista, kuin talousuutisissa pörssikurssien noteerausta useamman kerran päivässä meille ruudulta luetaan. Siitä saan tiedon sähköisesti roskapostina kuin tekstiviestinä varoitetusta liukkaasta kelistä. Taustatuelta pyydän: Tee mulle rakkaaksi ristisi tie.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti