101. kynttilä kakkuun Isälle

- Joko saa sytyttää?
- Kyllä, palokunta on paikalla.
Suomi 90 vuotta 6.12.2007

Käsikirjoitus mukailtu juhlapuheesta "On opittava uudestaan" Anna-Maija Raittila
Paratiisini puut Runoja.

Olen oppinut uudestaan painamaan korvan maata vasten,
kuuntelemaan tämän maakunnan kalliopohjaa,
sen suurten soiden hengitystä,
herännyt huomaamaan, että ne ovat hengissä,
hongikkojen pihka, koivujen mahla,
niittyvillanhohto ja kaiken sen,
mikä kasvaa matalalla.
Olen kiivennyt takaisin vaarojen laelle
ja katsonut kauas, nähnyt miten vihreä vaihtuu
siniseksi, ja sininen harmaaksi,
seurannut pohjoisesta etelään liukuvien saarien liikettä,
mennyt mukaan, luottanut liikkeen suuntaan
pohjoisesta etelään, ja etelästä pohjoiseen.

Aukaisen oven isäni aittaan, laaritko tyhjät?
Kierrän karjapihan kautta, onko yhtään elävää?
Menen veljeni ruispellolle, missä kuhilaat?
Aukaisen oven äitini äidin aittaan, orret notkuvat
veripunaisia tähtiä valkeilla pellavaliinoilla!

Menen uudestaan vanhalle kotimäelle, tartun ovenkahvaan,
sivelen hitaasti hopeaksi muuttunutta hirttä, kuuntelen,
se helähtää.
Valmistan tilaa sen soitolle,
luon laajan kaikupohjan, minun on se tehtävä,
valmistan sydämeni salin avaraksi
pohjoisen Karjalan paluujuhlalle!

Vaiennan sydämeni kuuntelemaan. Mitään muuta ei tarvita.
Kaikki on valmiina nousemaan liikkeelle
pitkästä parantavasta unesta.
Ja se kaikki on minun. Mikään ei täällä ole kuollut.
Ruohonkorret helisevät tyhjissä kylissä,
lahdenpoukamat kimaltavat.
Tämä ihmeellinen maakunta on nukkunut
yli raiskaajien, teloittajien vuosikymmenen.
Ja kaikki sen kalleudet ovat tallella.
Sen kainous huomaamatta. Sen pyhyys koskematta.
Äitiemme veripunaiset kukat sykkivät mustaa vasten,
heidän rukouslaulujensa tähtikirjailut valkoista vasten
Ja meidän on ne herätettävä.
Joensuun Yhteiskoulun 90-vuotisjuhlaan 4.10.1997 (Anneli kuoli)
Päivitetty 9.11.2006 Isän syntymästä 100 vuotta

Olen oppinut uudestaan kaiken tämän, minkä isäni koki elämänsä aikana edellisellä vuosisadalla. Ei ole mitään syytä laatia pakkolakeja, jos kaikilla tahoilla ja varsinkin päättäjillä olisi ymmärrystä oppia uudestaan ihmisenä. Vai syntyykö ihminen sammakosta vai putoaako Suomi liian äkkiä puusta, sen näyttää sairaanhoitajien joukkoirtisanoutuminen. Sairaat kuolevat pois, jäljelle jäävät terveet taistelukykyiset poliitikot jakamaan saalista. Minä miljonääri-isän perijänä lähden retkelle meren rantaan.