" Sun vuokses outoja minä teen" siirtäessäni perimää seuraavalle sukupolvelle. Se on paljolti näkymätöntä, sen tähden sitä pidetään hiipivänä hulluutena. Se on syndroma tai synestesia nähdä tätä päivää ja tulevaa edeltä. Ovatko ihmiset muuttuneet vai onko maailma muuttunut? Ekaluokkalainen puristaa laskukirjaa rintaansa vasten. Se puristus on niin voimakas, että kirja vuodattaisi norsunkyyneleitä, jos se olisi mahdollista. Minulle se toi lämpimän läikähdyksen sanoina:
- Minä niin rakastan laskutaitoa. Näin voimakasta rakkaudentunnustusta en ollut elämässäni kuullut. Minäkin voisin rakastaa samalla mitalla.
Aivan elämän alussa olin pitänyt sairastunutta lasta sylissä. Katsottiin ikkunasta kuuta ja tähtiä. Tuntui kuin salaperäinen taivas olisi ollut lähellä lapsen silmin nähtynä. Lapsi poltti sylissäni kuin kekäle. Ne olivat ikuisuudelta tuntuvat vuodet. Nyt pieni koululainen on oppinut rakastamaan kaikkea uutta, mitä koulun myötä on tarjoutunut. Koulusta on kantautunut muitakin viestejä. Niitä torjuakseni kiinnitän lasten koulukuvat tähän korttiin ja katson kuvia ajatuksella usein. Samoin suuremmat kuvat ovat saaneet taustakseen enkelit.
Olen käynyt läpi samalla omaa koulutietäni. Kirjoitin mitä on minulle merkinnyt oppia lukemaan ja kirjoittamaan. Verkkokirjoitustaidon hankkiminen on ollut toinen juttu. Minua on pompotettu asioimiskohteissa, joissa on siirrytty verkkopalveluihin. Minulla ei ollut omaa konetta.
Minua pidettiin tyhmänä, vanhana naisena. Se loukkasi minua kuin autistista Juuliaa, kun hänellä ei ollut sanoja. 13-vuotiaana hän ilmaisi kirjoittamalla, että osaa lukea. Minä eläkeikäisenä olen saanut arvonimen: Neljän hatun Varhennettu Vanhus. Hatut olen itse hankkinut, mutta Stora Enson hatun käyttäminen tänä päivänä olisi maalitauluksi asettumista. Kieltäytyyhän presidenttikin jakamasta metsäjätille myönnettyä laatupalkintoa.
Vaahteramäen Eemeli tiesi, mitä laitoksessa joulua viettävät tarvitsivat. Komendoora oli tukehtua kaikkeen asukkaille tuotuihin jouluherkkuihin ahmiessaan niitä salaa. Eemeli kutsui asukkaat kalaaseihin Kissankulmalle. Tässä on pakkolaille vaihtoehto.
Omaishoitajat ovat toteuttaneet lainhenkeä ennen vuotta 1993 ja sen jälkeen lainkirjainta. Erikoissairaanhoitoa tarvitsevat hoidetaan erikoissairaaloissa, minulle tutuinpana Osasto 10:llä, jossa on koulutettu henkilökunta. Olen pitänyt koulutusta pääomana ammattitaidossa, josta maksetaan palkkaa. Nyt ratkaisua odottava tilanne kertoo jostakin muusta.
Isäni sanoi: Kyllä ne ovat viisaita. Hänelle ei ollut tullut mieleenkään toisten kustannuksella hyötyminen, kun viekkaudella ja vääryydellä olivat saaneet itselleen etua. Minä kaiken tämän päivän kokemuksen perusteella voin sanoa. Tyhmiä he ovat. Oma rikastuminen päättyy romahdukseen, kun mikään ei riitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti