Tiettömän taipaleen takana
Jakso 6
Kausi 11, 6/6. Lisa ja Steinar päättivät jatkaa suvun perinteitä ja
jäädä asumaan Finnmarkin ylängölle. Seuraavalle sukupolvelle siellä ei
välttämättä ole enää tulevaisuutta. Sarjassa tutustutaan syrjäseuduilla
asuviin norjalaisiin.
Lapsuuden laulut: Lapsuuden laulut: surua ja iloa
Lapsuuden ääniraita on jokaisella erilainen. On lauluja, joiden
kuuleminen on kuin hyvän ystävän kohtaaminen - sydämeen läikähtää iloa
ja kaipuuta.
Lapsuuden laulut -ohjelmassa kuullaan toivemusiikkia
sekä kuuntelijoiden omia muistikuvia ja tarinoita. Ohjelma on koottu
juhannuksena lähetetyn Lapsuuden laulut - teemaohjelman toiveista.
O. Merikanto: Älä itke äitini, muunnelmia suomalaisesta kansanlaulusta pianolle (Eero Heinonen, piano).
O. Merikanto (sov. I. Kuusisto): Onnelliset (Irma Urrila, sopraano, Usko Viitanen, baritoni, ja ork./Ilkka Kuusisto).
lauantai 29. syyskuuta 2018
maanantai 24. syyskuuta 2018
Ei vielä
Aamuhartaus 24.9.2018 pastori Lari Junkkari, Tampere
Hartauden musiikkina "Katso meitä" (säv. Jaakko Löytty, san. Anna-Mari Kaskinen). Hanna-Maria Helenius (laulu), Laura Airola (viulu), Mikko Iivanainen (kitara), Hannu Rantanen (basso), Pekka Nyman (vibrafoni, lyömäsoittimet), Sami Koskela (rummut).
Useissa tutkimuksissa on yhä uudelleen todettu, että suomalaiseen arvomaailmaan kuuluu vielä varsin tärkeänä osana rehellisyys. Se on ahkeruuden ja kansallistunteen ohella isossa roolissa kun määritellään, mitä suomalaisuus on. Toisaalta voidaan perustellusti todeta, että sellaista asiaa kuin ”perinteinen, yhtenäinen suomalaisuus” ei ole olemassa. Suomalaisuus on nykyään entistä monenkirjavampi. Joitain vanhoja periaatteita on kuitenkin jäljellä. Rehellisyys näkyy useimmilla ihmisillä esimerkiksi löydetyn tavaran palauttamisessa omistajalleen ja myös ajatuksessa, että annetut lupaukset on pidettävä!
Jokaisella meistä on kuitenkin kokemuksia siitä, että lupauksia ei ole pidetty. Joku on pettänyt odotuksemme. Me itsekään emme ole kyenneet, jaksaneet tai halunneet pitää antamiamme lupauksia. Olemme tulleet toisenlaiseen ymmärrykseen jostain asiasta ja sitä koskeva lupaus ei ole enää tuntunut tärkeältä, ajankohtaiselta tai oikealta. Me olemme rikkoneet myös itsellemme annettuja lupauksia. Esimerkiksi kuntoiluun ja terveysasioihin tai vaikkapa opiskeluun liittyviä lupauksia on annettu kepeästi ja niiden toteuttaminen on sitten hiljaa hiipunut.
Usein lupauksen rikkominen liittyy isoon muutokseen ajattelussamme, arvoissamme ja vakaumuksissamme. Jotkut puhuvat ”takinkääntämisestä”. Joskus tuollaista härskiä tilanteen mukaista pelailua esiintyykin, mutta useimmiten tuo termi ”takinkääntäminen” on kohtuuton ja väärä kuvaamaan ihmisessä syntyneen uuden ymmärryksen tuottamaa mielipiteen muutosta. Oikeastaan olisi jopa luonnotonta ja elämän vastaista vaatia, että ihminen pysyy aina vanhoissa näkemyksissään joka asian suhteen. Oli miten oli, lupauksen saajan kokemuksena lupauksen irtisanominen koskee.
Minua on viime aikoina mietityttänyt suuresti se, miten on suhtauduttava ”Jumalan lupauksiin” tai Raamatun teksteistä nouseviin lupauksiin. Seurakuntien julistustilaisuudet, hengelliset kirjat ja hartauskirjoitukset sisältävät paljon lupauksia, joilla pyritään rohkaisemaan ja lohduttamaan ihmisiä. ”Kyllä Jumala auttaa. Jeesus on kanssasi. Enkelit varjelevat. Pyhä Henki opastaa.” En suinkaan kiistä noita lausumia, kyselen vain hiljaa mielessäni, kuinka paljon niihin liittyy pettymystä. Ihminen on suuressa hädässään asettanut kenties viimeisen toivonsa siihen, mitä joku raamatunlause tai hengellinen julistaja sanoo jumalallisesta avusta. Millainen on se tunne, kun ihminen kokee, että Jumala ei pidä lupaustaan? Millaista vastuuta kantaa saarnamies tai -nainen heitellessään lohdutuslupauksia puheessaan?
Puhummeko me näistä kokemuksista ja tällaisista asioista keskenämme? Arjen pyhyyttä voisi kaiketi olla se, että uskallamme antaa näiden kysymysten tulla esiin sekä omassa mielessämme että kohtaamisissamme muiden ihmisten kanssa. Arjen pyhyyttä on myös se, että iloitsemme silloin kun koemme, että taivaallinen viisaus, johdatus ja apu on tullut lähimmäisen tai omaksi osaksi. Useimmilla ihmisillä, myös niillä, jotka eivät pidä itseään minään ”uskovaisina”, on ajatus tai toive siitä, että olisi joku joka on viimeinen turva, perimmäinen apu, luja kallio, muuttumaton ja uskollinen, joku joka ei käännä takkiaan.
Tämän perimmäisen puoleen monet meistä kääntyvät tänäkin aamuna. Tänään voisimme muistaa myös sen, että tuo jumalallinen apu kanavoituu suureksi osaksi meidän kauttamme, meidän suhteissamme muihin ihmisiin. Pettymys Jumalaa kohtaan nousee varsin monesti pettymyksestä ihmisiin. Siksi tänäänkin voisimme pyrkiä pitämään lupauksemme lähimmäiselle.
Ja kaiken tässä sanotun jälkeen jää jäljelle vielä se alue, mitä ei pysty millään sanoilla kuvaamaan. Suuri hiljainen mysteeri. Ihmisen aavistus siitä suuresta, jonka osa hän on. Ihmisen kaipuu ihmeellisen rakkauden kokemiseen. Sen ääressä voimme mietiskellä Avilan Teresan sanoja: ”Älköön mikään huolettako sinua. Älköön mikään pelottako sinua. Kaikki on ohimenevää. Kärsivällisyys voittaa kaiken. Siltä, joka pysyy Jumalassa, ei puutu mitään. Jumala yksin riittää.”
Pelastusarmeijan jumalanpalvelus Tampereelta
Pelastusarmeijan nuorisotyön jumalanpalvelus. Saarnaajana majuri Toni Penttinen, jumalanpalveluksen juontaa Marja Alftan. Musiikki: Vaasan osaston ukulele-yhtye "Ukulele-tähdet" sekä Pelastusarmeijan nuorisotyön bändi. Todistuspuheen pitää kadetti Jessica Bryant-Rönnqvist, Raamattua lukee Enni Kulmala.
Otsikko 'Ei vielä' todistuspuheesta.
Flinkkilä & Tastula
Petoksia ja pelivelkaa. Ex-peliriippuvainen Jenna Mäkelä ja tutkija Maria Heiskanen Maarit Tastulan vieraan.
Hartauden musiikkina "Katso meitä" (säv. Jaakko Löytty, san. Anna-Mari Kaskinen). Hanna-Maria Helenius (laulu), Laura Airola (viulu), Mikko Iivanainen (kitara), Hannu Rantanen (basso), Pekka Nyman (vibrafoni, lyömäsoittimet), Sami Koskela (rummut).
Aamuhartaus
24.09.2018
Lupauksia Jumalan nimissä
Oikein hyvää huomenta! Toivon, että tämä päivä olisi sinulle monin tavoin antoisa ja mielekäs.Useissa tutkimuksissa on yhä uudelleen todettu, että suomalaiseen arvomaailmaan kuuluu vielä varsin tärkeänä osana rehellisyys. Se on ahkeruuden ja kansallistunteen ohella isossa roolissa kun määritellään, mitä suomalaisuus on. Toisaalta voidaan perustellusti todeta, että sellaista asiaa kuin ”perinteinen, yhtenäinen suomalaisuus” ei ole olemassa. Suomalaisuus on nykyään entistä monenkirjavampi. Joitain vanhoja periaatteita on kuitenkin jäljellä. Rehellisyys näkyy useimmilla ihmisillä esimerkiksi löydetyn tavaran palauttamisessa omistajalleen ja myös ajatuksessa, että annetut lupaukset on pidettävä!
Jokaisella meistä on kuitenkin kokemuksia siitä, että lupauksia ei ole pidetty. Joku on pettänyt odotuksemme. Me itsekään emme ole kyenneet, jaksaneet tai halunneet pitää antamiamme lupauksia. Olemme tulleet toisenlaiseen ymmärrykseen jostain asiasta ja sitä koskeva lupaus ei ole enää tuntunut tärkeältä, ajankohtaiselta tai oikealta. Me olemme rikkoneet myös itsellemme annettuja lupauksia. Esimerkiksi kuntoiluun ja terveysasioihin tai vaikkapa opiskeluun liittyviä lupauksia on annettu kepeästi ja niiden toteuttaminen on sitten hiljaa hiipunut.
Usein lupauksen rikkominen liittyy isoon muutokseen ajattelussamme, arvoissamme ja vakaumuksissamme. Jotkut puhuvat ”takinkääntämisestä”. Joskus tuollaista härskiä tilanteen mukaista pelailua esiintyykin, mutta useimmiten tuo termi ”takinkääntäminen” on kohtuuton ja väärä kuvaamaan ihmisessä syntyneen uuden ymmärryksen tuottamaa mielipiteen muutosta. Oikeastaan olisi jopa luonnotonta ja elämän vastaista vaatia, että ihminen pysyy aina vanhoissa näkemyksissään joka asian suhteen. Oli miten oli, lupauksen saajan kokemuksena lupauksen irtisanominen koskee.
Minua on viime aikoina mietityttänyt suuresti se, miten on suhtauduttava ”Jumalan lupauksiin” tai Raamatun teksteistä nouseviin lupauksiin. Seurakuntien julistustilaisuudet, hengelliset kirjat ja hartauskirjoitukset sisältävät paljon lupauksia, joilla pyritään rohkaisemaan ja lohduttamaan ihmisiä. ”Kyllä Jumala auttaa. Jeesus on kanssasi. Enkelit varjelevat. Pyhä Henki opastaa.” En suinkaan kiistä noita lausumia, kyselen vain hiljaa mielessäni, kuinka paljon niihin liittyy pettymystä. Ihminen on suuressa hädässään asettanut kenties viimeisen toivonsa siihen, mitä joku raamatunlause tai hengellinen julistaja sanoo jumalallisesta avusta. Millainen on se tunne, kun ihminen kokee, että Jumala ei pidä lupaustaan? Millaista vastuuta kantaa saarnamies tai -nainen heitellessään lohdutuslupauksia puheessaan?
Puhummeko me näistä kokemuksista ja tällaisista asioista keskenämme? Arjen pyhyyttä voisi kaiketi olla se, että uskallamme antaa näiden kysymysten tulla esiin sekä omassa mielessämme että kohtaamisissamme muiden ihmisten kanssa. Arjen pyhyyttä on myös se, että iloitsemme silloin kun koemme, että taivaallinen viisaus, johdatus ja apu on tullut lähimmäisen tai omaksi osaksi. Useimmilla ihmisillä, myös niillä, jotka eivät pidä itseään minään ”uskovaisina”, on ajatus tai toive siitä, että olisi joku joka on viimeinen turva, perimmäinen apu, luja kallio, muuttumaton ja uskollinen, joku joka ei käännä takkiaan.
Tämän perimmäisen puoleen monet meistä kääntyvät tänäkin aamuna. Tänään voisimme muistaa myös sen, että tuo jumalallinen apu kanavoituu suureksi osaksi meidän kauttamme, meidän suhteissamme muihin ihmisiin. Pettymys Jumalaa kohtaan nousee varsin monesti pettymyksestä ihmisiin. Siksi tänäänkin voisimme pyrkiä pitämään lupauksemme lähimmäiselle.
Ja kaiken tässä sanotun jälkeen jää jäljelle vielä se alue, mitä ei pysty millään sanoilla kuvaamaan. Suuri hiljainen mysteeri. Ihmisen aavistus siitä suuresta, jonka osa hän on. Ihmisen kaipuu ihmeellisen rakkauden kokemiseen. Sen ääressä voimme mietiskellä Avilan Teresan sanoja: ”Älköön mikään huolettako sinua. Älköön mikään pelottako sinua. Kaikki on ohimenevää. Kärsivällisyys voittaa kaiken. Siltä, joka pysyy Jumalassa, ei puutu mitään. Jumala yksin riittää.”
Pelastusarmeijan jumalanpalvelus Tampereelta
Pelastusarmeijan nuorisotyön jumalanpalvelus. Saarnaajana majuri Toni Penttinen, jumalanpalveluksen juontaa Marja Alftan. Musiikki: Vaasan osaston ukulele-yhtye "Ukulele-tähdet" sekä Pelastusarmeijan nuorisotyön bändi. Todistuspuheen pitää kadetti Jessica Bryant-Rönnqvist, Raamattua lukee Enni Kulmala.
Otsikko 'Ei vielä' todistuspuheesta.
Flinkkilä & Tastula
Petoksia ja pelivelkaa. Ex-peliriippuvainen Jenna Mäkelä ja tutkija Maria Heiskanen Maarit Tastulan vieraan.
keskiviikko 19. syyskuuta 2018
Piispana Ruotsissa
Keskiviikon aamuhartauksissa muistellaan omaa elämää kristittynä.
Piispa Tuulikki Koivunen Bylund, Uppsala
Hartauden musiikkina "Hiljaisuuteen rakkaan Herran" (Ruotsin kirkon virsikirjasta).
Catarina Lundgren (sopraano), Sanna Räsänen (urut), Kati Raitinen (sello).
Hartaus on tuotettu yhteistyössä Ruotsin radion Sisuradion kanssa.
sunnuntai 16. syyskuuta 2018
Kroonisesta kivusta
Lapsuuden laulut: Karhunpoika sairastaa
Lapsuuden ääniraita
on jokaisella erilainen. On lauluja, joiden kuuleminen on kuin hyvän
ystävän kohtaaminen - sydämeen läikähtää iloa ja kaipuuta.
Lapsuuden laulut -ohjelmassa kuullaan toivemusiikkia sekä kuuntelijoiden omia muistikuvia ja tarinoita. Ohjelma on koottu juhannuksena lähetetyn Lapsuuden laulut - teemaohjelman toiveista.
Ohjelmassa soitetut toiveet:
Merikanto: Oi muistatko vielä sen virren (Jaakko Ryhänen sekä Suomen filharmoninen kuoro / Heikki Liimola. Malmstén: Sairas karhunpoika (Georg Malmstén, laulu, ja orkesteri)
Näistä levyistä en luovu: Lahden oma Onerva
Lahden kaupungin liepeiltä Launeesta löytyy tarmonpesä nimeltä Onerva Vartiainen, joka edelleen 22 vuotta eläkkeellejäämisensä jälkeenkin ideoi, tekee aloitteita, toimii kaupungin luottamustehtävissä ja pistää toimeksi aina kanssaihmisten avuntarpeen tai ympäristössä havaitsemansa epäkohdan edessä. Tämä kesällä Vuoden Launeelaiseksi valittu Lahden kauppaoppilaitoksen yritystalouden ja hallinnon lehtori emerita on myös tieto- ja kaunokirjailija, joka oli viime vaaleihin asti Suomen vanhin kaupunginvaltuutettu, ja kuuluupa meriittilistaan myös leivoskilpailun järjestäminen Lahden kaupungin 110-vuotisjuhlia varten.
Karjalaisen äidin tyttäret lauloivat yhdessä duettoja, ja Helsinkiin kauppatieteitä lukemaan päässyt Onerva jatkoi musiikkiharrastustaan käymällä tiheästi konserteissa. Muistoja on kertynyt niin henkilökohtaisista tapaamisista eturivin taiteilijoidemme kanssa kuin ensimmäisistä Sibelius-viulukilpailuista, ja opiskelijoidensa musiikintuntemusta hän kehitti viemällä heitä konsertteihin. Hän myös ideoi Lahden peruskoululaisille oman kulttuurikortin ja toimii edelleen Lahden Urkuviikon toimikunnassa. Kaikille talous- ja liike-elämän päättäjille olisi mieluusti suonut Onerva Vartiaisen kaltaisen musiikkia rakastavan opettajan.
Toimittajana Anu Jaantila.
Frédéric Chopin: Preludi nro 11 H-duuri op. 28/11 VivaceBella Davidovich, piano
Felix Krohn, sanat Elina Vaara: Sinimustia astereita
Kirsi Tiihonen, sopraano, ja Minna Kivilä, piano
Gustav Mahler: "Ging heut' morgen über's Feld" Vaeltavan kisällin lauluista
Janet Baker, sopraano, ja Halle-orkesteri, joht. John Barbirolli
Arvo Pärt: Cantus in memoriam Benjamin Britten jousiorkesterille ja kelloille
Tapiola Sinfonietta, joht. Jean-Jacques Kantorow
Fernando Arbex/Michel Jourdan: Soleil soleil
Nana Mouskouri, laulu, orkesterinjohto Alain Goraguer
George Bassman: I'm Getting Sentimental Over You
Duke Ellington, piano, ja hänen orkesterinsa
Lee Julien Pockriss/Hal Hackady, suom. sanat Pertti Reponen: Leijat
Kirka ja The Islanders
Valto Tynnilä/Martti Jäppilä: Paavo Nurmi
Hannes Kettunen, laulu, ja Dallape-orkesteri
Unkarilainen kansanlaulu, sov. Zoltán Kodály, sanat Sinikka Larjovaara: Iltalaulu
Lahden musiikkiluokkien kuoro, joht. Paavo Kiiski
Lapsuuden laulut -ohjelmassa kuullaan toivemusiikkia sekä kuuntelijoiden omia muistikuvia ja tarinoita. Ohjelma on koottu juhannuksena lähetetyn Lapsuuden laulut - teemaohjelman toiveista.
Ohjelmassa soitetut toiveet:
Merikanto: Oi muistatko vielä sen virren (Jaakko Ryhänen sekä Suomen filharmoninen kuoro / Heikki Liimola. Malmstén: Sairas karhunpoika (Georg Malmstén, laulu, ja orkesteri)
Näistä levyistä en luovu: Lahden oma Onerva
Lahden kaupungin liepeiltä Launeesta löytyy tarmonpesä nimeltä Onerva Vartiainen, joka edelleen 22 vuotta eläkkeellejäämisensä jälkeenkin ideoi, tekee aloitteita, toimii kaupungin luottamustehtävissä ja pistää toimeksi aina kanssaihmisten avuntarpeen tai ympäristössä havaitsemansa epäkohdan edessä. Tämä kesällä Vuoden Launeelaiseksi valittu Lahden kauppaoppilaitoksen yritystalouden ja hallinnon lehtori emerita on myös tieto- ja kaunokirjailija, joka oli viime vaaleihin asti Suomen vanhin kaupunginvaltuutettu, ja kuuluupa meriittilistaan myös leivoskilpailun järjestäminen Lahden kaupungin 110-vuotisjuhlia varten.
Karjalaisen äidin tyttäret lauloivat yhdessä duettoja, ja Helsinkiin kauppatieteitä lukemaan päässyt Onerva jatkoi musiikkiharrastustaan käymällä tiheästi konserteissa. Muistoja on kertynyt niin henkilökohtaisista tapaamisista eturivin taiteilijoidemme kanssa kuin ensimmäisistä Sibelius-viulukilpailuista, ja opiskelijoidensa musiikintuntemusta hän kehitti viemällä heitä konsertteihin. Hän myös ideoi Lahden peruskoululaisille oman kulttuurikortin ja toimii edelleen Lahden Urkuviikon toimikunnassa. Kaikille talous- ja liike-elämän päättäjille olisi mieluusti suonut Onerva Vartiaisen kaltaisen musiikkia rakastavan opettajan.
Toimittajana Anu Jaantila.
Onerva Vartiaisen musiikkivalinnat:
Ympäri käydään,
yhteen tullaan
1963-2013
Frédéric Chopin: Preludi nro 11 H-duuri op. 28/11 VivaceBella Davidovich, piano
Felix Krohn, sanat Elina Vaara: Sinimustia astereita
Kirsi Tiihonen, sopraano, ja Minna Kivilä, piano
Gustav Mahler: "Ging heut' morgen über's Feld" Vaeltavan kisällin lauluista
Janet Baker, sopraano, ja Halle-orkesteri, joht. John Barbirolli
Arvo Pärt: Cantus in memoriam Benjamin Britten jousiorkesterille ja kelloille
Tapiola Sinfonietta, joht. Jean-Jacques Kantorow
Fernando Arbex/Michel Jourdan: Soleil soleil
Nana Mouskouri, laulu, orkesterinjohto Alain Goraguer
George Bassman: I'm Getting Sentimental Over You
Duke Ellington, piano, ja hänen orkesterinsa
Lee Julien Pockriss/Hal Hackady, suom. sanat Pertti Reponen: Leijat
Kirka ja The Islanders
Valto Tynnilä/Martti Jäppilä: Paavo Nurmi
Hannes Kettunen, laulu, ja Dallape-orkesteri
Unkarilainen kansanlaulu, sov. Zoltán Kodály, sanat Sinikka Larjovaara: Iltalaulu
Lahden musiikkiluokkien kuoro, joht. Paavo Kiiski
tiistai 11. syyskuuta 2018
11.9. tornit sortui
Aamuhartaus 11.9.2018 diakoniajohtaja Teemu Hälli, Turku
Tiistain aamuhartauksissa syksyn aikana käsitellään tulevien seurakuntavaalien teemoja.
Diakoniajohtaja Teemu Hälli, Turku
Virsi 382:5-7. Virsi alkaa sanoin "Sinuhun turvaan, Jumala". Soile Isokoski (sopraano), Marita Viitasalo (piano).
Tiistain aamuhartauksissa syksyn aikana käsitellään tulevien seurakuntavaalien teemoja.
Diakoniajohtaja Teemu Hälli, Turku
Virsi 382:5-7. Virsi alkaa sanoin "Sinuhun turvaan, Jumala". Soile Isokoski (sopraano), Marita Viitasalo (piano).
lauantai 8. syyskuuta 2018
Kehotaiteilijoita kaikki eri yhteyksissä
Saman kerrostalon asukkaat vaihtoivat menojensa aikatauluja, sama osoite kummallakin. Kumpikin tuli sovitusti omalla ajallaan.
- Joko se kyttyrä kävi? Kysymys hämmästytti, olihan nimet kummallakin. Kysyjällä oli omakin vammansa. Hänen toinen jalkansa oli rampa. Muistan tämän kohtauksen lopun ikääni eikä se ollut vitsiksi tarkoitettu. Keppijalka oli vammansa vanki, joka etsi muista ihmisistä mainittavia vikoja, joilla heitä voisi nimitellä.
Olenkin siirtynyt työhyvinvoinnista Seniorien Hyvinvointitreeneihin. Ryhmästä iloa, virkistystä ja voimavaroja arkeen. Kolme vuotta olen ollut vuoroin kotona, vuoroin sairaalan sängyssä. Milloin odottamassa suurta leikkausta, milloin toipumassa leikkauksen jälkeen ja odottamassa ei-kiireellisessä jonossa korjausleikkausta.
Nyt on aika katsella ympärilleen ja etsiä osallistumis- ja tutustumispaikkoja.
- Sinä olet uusi täällä, ei ole ennen näkynyt, tervehtii ystävällinen osallistuja vastapäätä pöytää.
Haihtuvi nuoruus niin kuin vierivä virta.....
Kuusi kuvaa: Kuusi kuvaa poikkitaiteilija Sirkka-Liisa Krapinoja-Sassin elämästä
Sanoittaja, säveltäjä ja kehotaiteilija Sirkka-Liisa Krapinoja-Sassilla on unelma että kaikenlaiset ja näköiset ihmiset saisivat kokea tulevansa hyväksytyiksi. Kahdeksankymmentä vuotta täyttävä taiteilija on vahvasti nykypäivässä kiinni. Kolmas syöpä ei häiritse arkea, vaikka se onkin tikittävä aikapommi taiteilijan kehossa. Kehollisuus, tai oikeastaan ruumiillisuus, niin kuin Sirkka-Liisa Krapinoja-Sass haluaa asian nimetä, astui hänen mukaansa taiteen foorumille 1990-luvulla. Toimittaja Lisa Enckell tapasi taiteilijan hänen kotonaan.
Radio 1 musiikkiohjelmat: Lapsuuden laulut
Lapsuuden ääniraita on jokaisella erilainen. On lauluja, joiden kuuleminen on kuin hyvän ystävän kohtaaminen - sydämeen läikähtää iloa ja kaipuuta. Lapsuuden laulut -ohjelmassa kuullaan toivemusiikkia sekä kuuntelijoiden omia muistikuvia ja tarinoita. Ohjelma on koottu juhannuksena lähetetyn Lapsuuden laulut - teemaohjelman toiveista.
- Joko se kyttyrä kävi? Kysymys hämmästytti, olihan nimet kummallakin. Kysyjällä oli omakin vammansa. Hänen toinen jalkansa oli rampa. Muistan tämän kohtauksen lopun ikääni eikä se ollut vitsiksi tarkoitettu. Keppijalka oli vammansa vanki, joka etsi muista ihmisistä mainittavia vikoja, joilla heitä voisi nimitellä.
Olenkin siirtynyt työhyvinvoinnista Seniorien Hyvinvointitreeneihin. Ryhmästä iloa, virkistystä ja voimavaroja arkeen. Kolme vuotta olen ollut vuoroin kotona, vuoroin sairaalan sängyssä. Milloin odottamassa suurta leikkausta, milloin toipumassa leikkauksen jälkeen ja odottamassa ei-kiireellisessä jonossa korjausleikkausta.
Nyt on aika katsella ympärilleen ja etsiä osallistumis- ja tutustumispaikkoja.
- Sinä olet uusi täällä, ei ole ennen näkynyt, tervehtii ystävällinen osallistuja vastapäätä pöytää.
Haihtuvi nuoruus niin kuin vierivä virta.....
Kuusi kuvaa: Kuusi kuvaa poikkitaiteilija Sirkka-Liisa Krapinoja-Sassin elämästä
Sanoittaja, säveltäjä ja kehotaiteilija Sirkka-Liisa Krapinoja-Sassilla on unelma että kaikenlaiset ja näköiset ihmiset saisivat kokea tulevansa hyväksytyiksi. Kahdeksankymmentä vuotta täyttävä taiteilija on vahvasti nykypäivässä kiinni. Kolmas syöpä ei häiritse arkea, vaikka se onkin tikittävä aikapommi taiteilijan kehossa. Kehollisuus, tai oikeastaan ruumiillisuus, niin kuin Sirkka-Liisa Krapinoja-Sass haluaa asian nimetä, astui hänen mukaansa taiteen foorumille 1990-luvulla. Toimittaja Lisa Enckell tapasi taiteilijan hänen kotonaan.
Radio 1 musiikkiohjelmat: Lapsuuden laulut
Lapsuuden ääniraita on jokaisella erilainen. On lauluja, joiden kuuleminen on kuin hyvän ystävän kohtaaminen - sydämeen läikähtää iloa ja kaipuuta. Lapsuuden laulut -ohjelmassa kuullaan toivemusiikkia sekä kuuntelijoiden omia muistikuvia ja tarinoita. Ohjelma on koottu juhannuksena lähetetyn Lapsuuden laulut - teemaohjelman toiveista.
perjantai 7. syyskuuta 2018
Ajankohtaista
Aamuhartaus 7.9.2018 kirkkoherra Ann-Maarit Joenperä, Mäntyharju
Kirkkoherra Ann-Maarit Joenperä, Mäntyharju
Virsi 384:1, 2, 5. Virsi alkaa sanoin "Autuas ken elämänsä". Psallamus-kuoro, Ilmo Riihimäki (joht.), Juhani Haapasalo (urut).
Kirkkoherra Ann-Maarit Joenperä, Mäntyharju
Virsi 384:1, 2, 5. Virsi alkaa sanoin "Autuas ken elämänsä". Psallamus-kuoro, Ilmo Riihimäki (joht.), Juhani Haapasalo (urut).
torstai 6. syyskuuta 2018
Sinä olet puu
Aamuhartaus 5.9.2018 piispa Tuulikki Koivunen Bylund, Uppsala
Keskiviikon aamuhartauksissa muistellaan omaa elämää kristittynä.
Piispa Tuulikki Koivunen Bylund, Uppsala
Hartauden musiikkina "Herramme luovuit" (Ruotsin kirkon virsikirjasta). Pohjois-Kymen musiikkiopiston lapsikuoro, Taina-Maaria Rautasuo (joht.), Henrik Mossberg (piano).
Hartaus on tuotettu yhteistyössä Ruotsin radion Sisuradion kanssa.
Piispa Tuulikki Koivunen Bylund, Uppsala
Hartauden musiikkina "Herramme luovuit" (Ruotsin kirkon virsikirjasta). Pohjois-Kymen musiikkiopiston lapsikuoro, Taina-Maaria Rautasuo (joht.), Henrik Mossberg (piano).
Hartaus on tuotettu yhteistyössä Ruotsin radion Sisuradion kanssa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
