Hartauden musiikkina "Katso meitä" (säv. Jaakko Löytty, san. Anna-Mari Kaskinen). Hanna-Maria Helenius (laulu), Laura Airola (viulu), Mikko Iivanainen (kitara), Hannu Rantanen (basso), Pekka Nyman (vibrafoni, lyömäsoittimet), Sami Koskela (rummut).
Aamuhartaus
24.09.2018
Lupauksia Jumalan nimissä
Oikein hyvää huomenta! Toivon, että tämä päivä olisi sinulle monin tavoin antoisa ja mielekäs.Useissa tutkimuksissa on yhä uudelleen todettu, että suomalaiseen arvomaailmaan kuuluu vielä varsin tärkeänä osana rehellisyys. Se on ahkeruuden ja kansallistunteen ohella isossa roolissa kun määritellään, mitä suomalaisuus on. Toisaalta voidaan perustellusti todeta, että sellaista asiaa kuin ”perinteinen, yhtenäinen suomalaisuus” ei ole olemassa. Suomalaisuus on nykyään entistä monenkirjavampi. Joitain vanhoja periaatteita on kuitenkin jäljellä. Rehellisyys näkyy useimmilla ihmisillä esimerkiksi löydetyn tavaran palauttamisessa omistajalleen ja myös ajatuksessa, että annetut lupaukset on pidettävä!
Jokaisella meistä on kuitenkin kokemuksia siitä, että lupauksia ei ole pidetty. Joku on pettänyt odotuksemme. Me itsekään emme ole kyenneet, jaksaneet tai halunneet pitää antamiamme lupauksia. Olemme tulleet toisenlaiseen ymmärrykseen jostain asiasta ja sitä koskeva lupaus ei ole enää tuntunut tärkeältä, ajankohtaiselta tai oikealta. Me olemme rikkoneet myös itsellemme annettuja lupauksia. Esimerkiksi kuntoiluun ja terveysasioihin tai vaikkapa opiskeluun liittyviä lupauksia on annettu kepeästi ja niiden toteuttaminen on sitten hiljaa hiipunut.
Usein lupauksen rikkominen liittyy isoon muutokseen ajattelussamme, arvoissamme ja vakaumuksissamme. Jotkut puhuvat ”takinkääntämisestä”. Joskus tuollaista härskiä tilanteen mukaista pelailua esiintyykin, mutta useimmiten tuo termi ”takinkääntäminen” on kohtuuton ja väärä kuvaamaan ihmisessä syntyneen uuden ymmärryksen tuottamaa mielipiteen muutosta. Oikeastaan olisi jopa luonnotonta ja elämän vastaista vaatia, että ihminen pysyy aina vanhoissa näkemyksissään joka asian suhteen. Oli miten oli, lupauksen saajan kokemuksena lupauksen irtisanominen koskee.
Minua on viime aikoina mietityttänyt suuresti se, miten on suhtauduttava ”Jumalan lupauksiin” tai Raamatun teksteistä nouseviin lupauksiin. Seurakuntien julistustilaisuudet, hengelliset kirjat ja hartauskirjoitukset sisältävät paljon lupauksia, joilla pyritään rohkaisemaan ja lohduttamaan ihmisiä. ”Kyllä Jumala auttaa. Jeesus on kanssasi. Enkelit varjelevat. Pyhä Henki opastaa.” En suinkaan kiistä noita lausumia, kyselen vain hiljaa mielessäni, kuinka paljon niihin liittyy pettymystä. Ihminen on suuressa hädässään asettanut kenties viimeisen toivonsa siihen, mitä joku raamatunlause tai hengellinen julistaja sanoo jumalallisesta avusta. Millainen on se tunne, kun ihminen kokee, että Jumala ei pidä lupaustaan? Millaista vastuuta kantaa saarnamies tai -nainen heitellessään lohdutuslupauksia puheessaan?
Puhummeko me näistä kokemuksista ja tällaisista asioista keskenämme? Arjen pyhyyttä voisi kaiketi olla se, että uskallamme antaa näiden kysymysten tulla esiin sekä omassa mielessämme että kohtaamisissamme muiden ihmisten kanssa. Arjen pyhyyttä on myös se, että iloitsemme silloin kun koemme, että taivaallinen viisaus, johdatus ja apu on tullut lähimmäisen tai omaksi osaksi. Useimmilla ihmisillä, myös niillä, jotka eivät pidä itseään minään ”uskovaisina”, on ajatus tai toive siitä, että olisi joku joka on viimeinen turva, perimmäinen apu, luja kallio, muuttumaton ja uskollinen, joku joka ei käännä takkiaan.
Tämän perimmäisen puoleen monet meistä kääntyvät tänäkin aamuna. Tänään voisimme muistaa myös sen, että tuo jumalallinen apu kanavoituu suureksi osaksi meidän kauttamme, meidän suhteissamme muihin ihmisiin. Pettymys Jumalaa kohtaan nousee varsin monesti pettymyksestä ihmisiin. Siksi tänäänkin voisimme pyrkiä pitämään lupauksemme lähimmäiselle.
Ja kaiken tässä sanotun jälkeen jää jäljelle vielä se alue, mitä ei pysty millään sanoilla kuvaamaan. Suuri hiljainen mysteeri. Ihmisen aavistus siitä suuresta, jonka osa hän on. Ihmisen kaipuu ihmeellisen rakkauden kokemiseen. Sen ääressä voimme mietiskellä Avilan Teresan sanoja: ”Älköön mikään huolettako sinua. Älköön mikään pelottako sinua. Kaikki on ohimenevää. Kärsivällisyys voittaa kaiken. Siltä, joka pysyy Jumalassa, ei puutu mitään. Jumala yksin riittää.”
Pelastusarmeijan jumalanpalvelus Tampereelta
Pelastusarmeijan nuorisotyön jumalanpalvelus. Saarnaajana majuri Toni Penttinen, jumalanpalveluksen juontaa Marja Alftan. Musiikki: Vaasan osaston ukulele-yhtye "Ukulele-tähdet" sekä Pelastusarmeijan nuorisotyön bändi. Todistuspuheen pitää kadetti Jessica Bryant-Rönnqvist, Raamattua lukee Enni Kulmala.
Otsikko 'Ei vielä' todistuspuheesta.
Flinkkilä & Tastula
Petoksia ja pelivelkaa. Ex-peliriippuvainen Jenna Mäkelä ja tutkija Maria Heiskanen Maarit Tastulan vieraan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti