Aurinko istuu veräjänvahtina. Kuu kysyy kaukaa: Mitä siellä ootat? Pieni tyttö kertoo tarinaa piirtäessään kuvaa. Se on siinä, tarina on valmis. Myöhemmin tulee siihen musiikki. Nyt on käsikirjoitus tallessa uutta muokkausta odottamassa. Katsoin TV:stä keskosina syntyneistä lapsista. Äitien hoiva pitää heidät hengissä ja vammoista huolimatta heissä on musiikintaju. Näkövammainen joutuu jo kouluun lähtiessä eroon perheestään. Asuu vieraalla paikkakunnalla ja siirtyy asuntolaan tullessaan siihen ikään. Uusi kunta ottaa mielihyvin vastaan, kun äiti on rakennuttanut eläketalon. Jo aikuinen poika pääsee vihdoinkin kotiin.
Tulee vammaispalvelut. Se tarkoittaa päivätoimintaan osallistumista toimintakeskuksessa, jossa on kaikenasteisia vammaisia. Hän osaa kutoa mattoa, lyödä pirtaa lujaa ja tehdä napakan reunan. Hänellä on näkevä avustaja antamassa kudetta väriraitoja varten. Sitten avohoidonohjaaja ryhtyy parittajaksi. Pitää saada tyttöystävä. Minäkin näen yrityksen tuloksen. Äidin kautta kuulen, kuinka hänen pitäisi siirtyä kotoaan pois nuorten tieltä. Järjestyy parisuhdekurssi opetella yhteiseloa. Se päättyy kuitenkin suljetulle osastolle. Kuukausien kuluttua tehdään lopullinen ero.
Avohoidonohjaaja ei nähnyt seurauksia, vaan yrittää uudelleen. Kotikäynnillä sovitaan suljettujen ovien takana lehti-ilmoituksen laittamisesta. Kohta tyttöystävät täyttävät talon. Jonkun kanssa asiat etenevät pidemmälle. Kun olisi sitoutumisen aika, tulee ero tytön vanhempien taholta. Meidän tyttö ei sokeata taluta. Taas on laitosjakso edessä. Suhteissa ei ole tunnetta. On vain ulkopuolelta järjestetty tarve, että pitää olla ystävä.
Toimintakeskus alkaa tuntua pakkotyölaitokselta. Hän ei halua mennä sinne. Sitten pitää lähteä kuntoutusjaksolle kotoaan leirikeskukseen. Siellä toiset kuntoutujat käyttävät häntä hyväkseen. Lainaavat tavaroita ja palauttavat rikottuina, jos palauttavat. Kotiin tullessa on uusi nainen lyöttäytynyt mukaan. Silloin palaa äidiltä pinna. Heitä ruvetaan puuhaamaan rakennettavan palvelutalon asukkaiksi omasta kodistaan. Herää kysymys:
- Miksi?
Olin sen todennut jo aikaisemmin, kun mies kertoi kuulemastaan. Hänen oli helpompi pitää silmät kiinni, kun istui paikallaan. Aina todettiin hänen nukkuvan, vaikka itse tiesi olevansa aktiivinen, mitä ympärillä tapahtui. Hän kysyi:
- Miksi? Vastasin hänelle:
- Näkövammasi tiedät itse ja se näkyy. Sanojilla on vammansa piilossa, mutta se tulee näkyviin toisen puutteisiin kohdistuvilla loukkauksilla.
Viime päivien kuolemansyiden tutkinta olisi aiheellista aloittaa myös eloonjääneiden kohdalla. Kuinka paljon on aiheutettu henkisiä vammoja ja tuhottu ihmiselämiä tekemällä vammaisistakin tuotantoeläimiä tuotantoelämiltä edellyttävine ominaisuuksineen.
EU:n 141-sopimus tekee tästä lopun sikojen ja kanojen kohdalla. Olisiko se 142-sopimus, mikä kohdistuu kohta ihmisiin alkaen vanhuksista, vammaisista, huostaanotetuista, koulukiusatuista, masentuneista, omaishoitajista, työttömistä ja kaikista, jotka jäävät riman alapuolelle. Mitä sanottiin ennen euronkiillon näkymistä silmissä.
Olivatko ne rikkoja, malkoja vai halkoja omassa silmässä? Näkökyky ns. näkevillä on heikentynyt tai huuhtoutunut piilolinssien mukana, kun uppoaa myllynkivi kaulassa meren syvyyteen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti