Peikkoloihen joulu

Upsala on vanha kirjoitustapa Uppsalalle, joka pyytää anteeksi suomenkielen käyttökieltoa virastoissaan. On kieliriitaa monella rintamalla. Opetin lapsia lukemaan susirajalla 1960-luvulla. Otsikko "Peik-ko-jen jou-lu" sujui tavu tavulta, mutta tulkattuna omalle kielelle siitä tuli "Peikkoloihen joulu", kuinka opettaja sitä ei heti huomannut. Ne ajat olivat oivaltamisen kulta-aikaa lasten kyvystä ja halusta keskittyä oppimaan uutta. 

Aikuiset, lasten vanhempina olivat sotajalalla toisiaan ja opettajaa vastaan. Niskavuori kalpenee Sentraali Santroineen, mitä syntisenlaulunmaassa haluttiin puhua ja sana kulki kulovalkean nopeudella. Lapset toivat kotoa terveiset koulupäivään. Otto oppi si-tavun, kun se kuulosti mukavalta. Veti tyttöä tukasta, että kourallinen hiuksia oli tytön mannavellilautasella. Oli tosi kyseessä. Otti lusikan käteen, söi tytön vellilautasen tyhjäksi. Tämän jälkeen sai tyttö olla rauhassa. 

Veli-Matti osasi Raamatun kertomukset ulkoa. Mummo oli opettanut. Mustimmatkin pilvet ovat saaneet hopeareunukset. Minun puhumiskielto on näiltä vuosilta. "Älä tule meitä opettamaan", oli kielto isäni asunto-osakeyhtiössä, kun osallistuin yhtiökokoukseen. Koko hallitus meni sekaisin, kun asioidenhoito oli hunningolla. Nyt on näennäinen rauha, vaikka oikeuksien puolustaminen maksoi 15 000 mummonmarkkaa. Menetin oikeudet, mutta kaikki Räikkö Räähkät ovat jättäneet taloyhtiön. Omaishoitoajan jälkeen tulee uusi kielto omaishoidontukien hoitajalta, kun yritin käynnistää vertaistukiryhmää. "Älä puhu omaishoitamisesta, kun sinulla ei ole enää hoidettavaa eikä tällä rahoitusalueella ole ollutkaan. Kaikkia omaishoitajia ei tarvitse informoida, kun ei ole rahaa jakaa kaikille omaishoidontukeen." Saman koin seurakunnan ja virallisen organisaation taholta. Mene hoidettavien potilasjärjestöön. Minulle ei kuulu tuntea kaikkia hoidettavien potilasjärjestöjä. Omaishoitajana selvisi, että "savolaiset" on vammaisjärjestö. Hullun ilo on halpaa ja vapauttavaa. Järjestössä "sairaan hyvät"- yhteisvastuukeräyksen kohderyhmä ei ollut selvillä. Kukaan ei halua olla vanha. No, miksi heitä sitten pitäisi kutsua. Kela tuli avuksi. 

Kun omaishoitaja tulee tiettyyn ikään, 63 v, jäädessään eläkkeelle. Hänestä tulee "Varhennettu Vanhus". On arvonimi osamaksulla, joka pidätetään omaishoidontuesta kertyneestä eläkkeestä varhennusvähennyksenä loppuiän. Kuullessani, ettei se vähennys suuri ole, minua nauratti mittasuhteet. Ei se pienestä eläkkeestä voi suuri ollakaan. Näin pieninä palasina on hyvinvointivaltion pesämunat. Omaishoitajan sosiaalinen/henkinen pääoma on kupattu kuiviin tuotettuna säästönä yhteiskunnalle työstä, joka ei ole työtä ollutkaan lain mukaan. Pää on tullut vetäjän käteen. Tämä pitää etsiä viimeksi lukemistani kirjoista, joissa kirjailijat ihmettelevät, mitä käteen jäi. Minua inhottaa kuin kalkkivedessä kelluva alaston taiteilija, kun katsoja ei tiedä, onko ammeessa lilluva kuollut vai elossa. Odotan joulurauhanjulistusta 2007.