Jos en mene vuoren luo, niin vuori tulee minun luo

Tänään teimme kompromissin, kun en vielä voinut sanoa vuorelle: Nyt voin rauhassa lähteä, kun näin sinun palaavan. Sinä vielä menet takaisin, mutta kun palaat lopullisesti, ei tarvita enää vastaantulemista. Jokainen on omillaan. 
Minkä taakseen jättää, sen edestään löytää, vaikka kyse olisi päivämääristä. Ne on kirjoitettu kallioon. Mikä ei toteudu, on meri huuhtonut murheet hiekasta pois. Erikoisesti on käynyt toteen 2000 vuotta sitten lausuttu totuus: Köyhät teillä on luonanne aina. Kukkaronvartija oli varas, ja puhui omaan pussiinsa öljynmyymisestä kalliilla, että rahat ohjattaisiin köyhille. Hän sai maksaa viimeisen hinnan pettämisestä ja rahatkin olivat verirahoja. En tiedä, milloin kenenkin taskut käryävät, mutta savu paljastaa tulen. Tahalliset teot kierrän kaukaa. Niistä kertovista papereista teen vappuviuhkoja.
Psykologi sanoo, että muistelu on terapeuttista, mutta kaiken mukanaan raahaaminen on työlästä. Omaishoitajuus on yksi tällainen rajankäynti. Sihteerikön mielestä en ollut enää sopiva kohtaamaan omaishoitajia, kun en ollut psykologi. Palasin työhöni jatkamaan laillistettuna hierojana asiakkaiden hoitamista, kun he huolehtivat kunnostaan pysyäkseen terveenä. Jätin omaishoitajat silloin, etten heitä johtaisi harhaan. Mutta työllistettynä on rakenteet murtuneet monelta pätkätyöläiseltä, heistä on tullut pompoteltava voimavara, jos kestävät vallitsevia olosuhteita. Työttömänä olo se vasta työllistää, kirjoittaa "työtön" viikosta viikkoon, että vihdoin tuntee mitättömyytensä itsekin ja turhautuu. 
Berliininmuuri rakennettiin v. 1961. On purettu. Raja 1918 oli vähällä tehdä minut kuuroksi mielettömällä toteutuksellaan. Yhtä mieletön oli rajankäynti tällä vuosituhannella. Siitä jäi perkeleet puihin soimaan rajankävijöiden omantunnon herättäjiksi. Ken tietä käy on tiensä vanki, vapaa on vain umpihanki. On tullut kokeiltua ennen lumen loppumista. Mistä Nobel-rauhanpalkinto kertoo muusta kuin muutoksesta.