Illallinen yhdelle katettuna poissaoleville ystäville syödään yhdessä hovimestarin kanssa. Tosin hovimestari ei ehdi istumaan pöytään hoitaessaan tarjoilun ja skoolaamisen kaikkien poissaolevien puolesta. Kohta on 2010 ja 2020, jolloin taikurina pitäisi nähdä ongelmien omaishoidossa ratkenneen. Tässä käy kuin vitamiinikokeilussa vanhainkodissa. Sokkotestinä toinen ryhmä sai vitamiinia ja toinen kalkkitablettia. Vitamiinia saaneet tulivat eloisammiksi, iloisemmiksi. Kokeilun toteuttajat raportoivat tuloksista. Päättäjille jäi päätöksenteko kysymyksenä:
- Mutta mitä me teemme vanhainkodissa iloisilla, elämänhaluisilla vanhuksilla?
Kyse on asumismuodosta elämän eri vaiheissa. Työn perässä muuttaessani raskaana ollessa haimme vuokra-asuntoa. Rouva vuokranantaja katsoi minua kuin halpaa makkaraa ja paksuksi paukahtaminen oli häpeä, kuinka lapsiperheenä voimme edes tulla katsomaan asuntoa. Siksi joulu on koettu niin omakohtaisesti, ettei ole ollut tilaa tässä majatalossa, jota hyvinvointivaltioksi mainostetaan.
Omaishoitajana otin paikkani vanhempieni luona, vaikka asuimmekin ahtaasti. Toivoin olevani pieni palvelija, joka nukkuisi matolla oven edessä. Tähän en kuitenkaan asettunut kävijöiden ylikulkemista varten. Aina muistutin arvokkaimmasta asemasta olla nimilistassa viimeisenä. Päättäjien päänvaiva on, mikä osa on valittu omaishoitajalle (miestyövuosi x 5,4) työrupeaman loputtua. Kaamos on Vintilänkairassa. Päivä pitenee, mutta omaishoito-ongelma lomailee päättäjien levätessä raskaasta työstä täysistunnossa signeerattujen joulukorttien matkatessa äänestäjille.
Ensimmäinen joulu takana omaishoitajana 18 vuotta sitten. Yritän tehdä kuluneesta työvuodesta yhteenvetoa kirjanpitäjälle. Se keskeytyy monta kertaa päivän ruuanlaiton ja hoitamisen ajaksi. Paperit kasaan keittiönpöydältä, että voidaan syödä ja juoda kahvia ajallaan. Aikaa ei ollut kuin hetki kerrallaan muistaa vuoden kulku täysinä työpäivinä. Siihen isäkin toi omia veropapereita katsottavaksi. Vei ne alistuneena pois, kun en voinut paneutua kahteen veroilmoitukseen yhtä aikaa. Sitten tuli veroilmoitusten tarkistus. Kirjanpitäjä oli ollut verottajan puolella, jättänyt suuret sairauskulut ilmoittamatta, kun vähennys oli poistunut. Pyysin veronmaksukyvynalentumisvähennystä ja sain isälleni veronpalautusta. Virkansa puolesta jokainen maksatti vanhemmillani lakisääteisiä maksuja kalleimman mukaan, kun he itse eivät ymmärtäneet asioita oikaista. Tämä jatkui vielä minun ottaessa vastuun. Kun oikaisin olemattomia laskuja, laskuttajan oli pakko osoittaa itseään ja jokainen on saanut tekojensa mukaan opetuksensa, jos on ymmärtänyt ottaa opikseen.
Seuraavat joulut oli nopeasti ohitettu. Ainoa odotettu elonmerkki tuli joulukorttina. Sen osoite oli muistissa, kaikki muut olivat osoittautuneet turhiksi tuttaviksi. Mistä tunnet sä ystävän, onko vierelläs vielä hän. Ajat ankeimmat selvittää, kuka vierelles jää. Omaishoitoaikani oli turhille tuttaville ankeaa ja siksi pääsin heistä eroon. Minulle se on osoittautunut ajaksi, jolloin sain mielenrauhan, kutsumukselleni merkityksen "zu Hause Pflegen" ja "Hilfe für die Helfer". Ennen syntymääni olleisiin tapahtumiin minulla ei ole ollut osaa eikä arpaa. Eikä syntymänikään aiheuttanut sotaa eikä joukkomurhia, joten kuopankaivajat löytyvät jostakin muualta kuin n. 300 000 omaishoitajan joukosta. Kalliit ovat olleet laulujen lunnaat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti