Sinun joulusi

Jouluaamuna herään ilman kellonsoittoa katsomaan TV:n jumalanpalvelusta. Ruutuun avautuu uutisikkuna. Taustalta kuuluu ääni kirkosta. Ohjelman mukaan kirkko elää omaa aikaansa. Ehdin ajatella yhtä ja toista nykyajan tekniikan ihmettä katsoessani mukavasti "kotona" joulukirkkoa. Puoli kahdeksan kirkko alkaa. Se oli jo ohi mennyt tunne istua joulukirkossa. Sen loputtua sineen ilmestyy teksti: Sinun joulusi. Sovitaan niin, että tänä vuonna joulu oli sinun joulusi, olitpa sitten joulunviettäjänä kuka tahansa, missä tahansa ja miten tahansa.
Minun joulua ei ole ulkoistettu. Siitä ei voi uskottavasti kertoa tämän päivän ihmisille. Lapsuuden joulut aina kotona uskonkonsultin jyristessä maailmanloppua ja valittujen siirtymistä kuolematta tästä elämästä. Myöhemmin yksi joulu paastoten. Ensimmäisistä joulutortuista olin sairastunut ja se pakotti minut palaamaan päiväjärjestykseen. Kotijoulut vanhempieni omaishoitajana olivat jo luopumisen aikaa. Olen tullut täysi-ikäiseksi, kun 18. joulu on takana. On aika siirtää "likainen sukka" lattialta pyykkikoriin ja myöntää itselleen uupuminen unenpuutteesta. Sitä eivät päättäjät salli omaishoitajille hilluessaan yökaudet kuka missäkin ja kenenkin kanssa. 

Prinsessasatu on toteutunut Norjassa, mutta siihen on tarvittu keskusteluja papin, psykologin ja itsensä kanssa. Minua on auttanut toinen omaishoitaja, joka on käynyt saman tilanteen läpi. Verkkokirjoitustaidon oppiminen on ollut yhtä mahtava kokemus kuin autistiselle tytölle, joka 13-vuotiaana ilmaisi kirjoittamalla, että osaa lukea. Ei olla tyhmiä kumpikaan, vaikka se on loukannut meitä verisesti, kun lukeneet ammatti-ihmiset ovat meitä väärinymmärtäneet. Se ei ole meidän vikamme, jos meidän ymmärtämisemme ymmärretään väärin ja tungetaan liian liki. He joutavat kukkapenkkiin.