Elokuinen elegia Olkaa vapisematta kädet!
Tätä ainetta ei ole varaa
läikyttää pisaraakaan hukkaan.
Sillä elämääni, elämääni minä punnitsen.
Vasemmassa mennyttä, raskasta.
Oikeassa tulevaa, tuskin
tuntuvaa, ei edes höyhenen
vertaa, vaan ehkä etäisen
linnun verkkaisen
siiveniskun hennosti
lehahtava pyörre.
Elämääni, nuorta onnellisesti
onnetonta elämääni minä
kostein kämmenpohjin
punnitsen.
Minussa on puutarha,
nopeasti kukkinut,
ja hiljainen nyt.
Minussa on koivu
joka tuhlasi surutta
lehtensä jo toukokuussa.
Surutta, vihellellen, hyräillen. Tommy Taberrnann
"Taas kaikki kauniit muistot, mun tulee mielehen. Lumivalkeat pellot ja puistot ja juhla Jeesuksen." Verkkokirjoittajan talon joulukalenteri on menneestä maailmasta. Lapsenlapsilla on aikaa viivähtää kertomaan omaa tarinaa mummolle Käpytikkametsän joulusta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti