Jännitysvapina

Luen potilaskertomusta seuraten arjessa potilaan selviämistä. Parkinsonin tauti, selkärankareuma oli kirjattu paljon aikaisemmin. Lääkitys sen mukaan. Propraalia vapinaan. Sitten tuli kilpirauhasen liikatoiminta. Toi mukanaan Basedovin. Silmät pullistuivat päästä. Olin sen huomannut käydessäni. Kaikkitietävä lääkäri verikokeiden jälkeen määräsi yskänlääkettä. Vapina lisääntyi, mikään ei pysynyt käsissä. Kupit kilisivät lautasta vasten. Servetti alustaksi, ettei se häiritsisi. Yksityislääkärin kautta hän saa asianmukaisen hoidon. Kilpirauhanen rauhoitetaan vajaatoimintaiseksi, silmät painuvat paikoilleen. Toisen silmän liikuttajalihakset olivat halvaantuneet. Oli siinä opettelemista, kun kaikki näkyi kolmena. 

Sitten tulee syöpä, joka poistetaan leikkauksella. Oliko se vain vanhalle miehelle tehty koe, kuinka hän siitä selviää. Samanikäisen naapurin korotettu, laahaava ääni kuului pihapiirissä. 
- Kyllä minä pelekäsin, että nyt se kuoloo. Minulle ei ollut tullut mieleenkään pelätä kuolemaa. Elämä asettui kohdalleen. Oireet hävisivät. Jäljelle jäi vasemman käden vapina. 
"Olkaa vapisematta kädet" on yhtä järisyttävä käsky, kuin pieni poika komensi seuratessaan ylipaikalla olleen potilaan käden hiljaista hepatusta.
- Älä heiluta sitä kättä! Käden vapina ei loppunut käskemällä. Syyt ovat syvemmällä. 

Tiedän Mummo-Marin vapinan. Ja sitä kautta suvussa kulkeneen ympäristötekijöiden ja pelon aiheuttaman vapinan. Eno-Uolu oli järkyttynyt nähtyään verijäljet Juojärven jäällä. Punaisia oli mestattu. Sisarenpoika oli haettu kotoa pyssyjen kanssa vanhempien silmien edestä. Viety vankilaan. Se oli sitä aikaa. Eno-Uolu lähti omasta tahdostaan, pisti kiven puseron sisälle ja heittäytyi Suurenjärven kalliolta alas. Kaikki nämä teot seurauksineen kulkevat suvussa heikkohermoisuutena ja vapinana. 

Sitten tulee sota, jossa kansalaiskelvotonta uhkataan sotaoikeudella. Ukko-Kusti on vierihoitaja minulle. Ukko-Kustin pysyessä paikallaan talollinen uhoaa. 
- Olisi pitänyt tappaa ukko eikä poika." Tämän paikallaanpysymisen ja syntyperästään kiinnipitämisenoikeuden hän siirsi minulle isän ollessa sodassa. 
Saman talollisen jälkeläinen kantaa omaa perimäänsä vähätellessään minua isäni omaishoitajana. Antaa ohjeita. Kun en tottele, saan palautteen. 
- Sinä kyn ööt myälimällä syyreen töttynyt.
- Jos vanhempani nuoruudessaan olivat piikana ja renkinä, minä en ole sinun piikasi. Minulla on ammatti ja työlläni on hintansa.
Oli riemullista rokottaa rahalla, pitämättä kiinni sosiaalisen hierojan periaatteesta. Tiesin vahvuuteni isän kädenvapinan poistamiseksi, olihan selkärankareuma ja Parkinson hävinneet hieromalla. 

On tulossa 60-vuotisjuhlat kaupungissa. En lähde vapisevan miehen kanssa juhliin. Vapinanpoisto alkaa ruokailusta. Yksikätisenä syöminen saa loppua. Otetaan molemmat kädet mukaan. Seuraa äänekästä vastustusta. Sitä kuunnellessaan sivusta Wiljami peruu lähtemisen omista selvittämättömistä syistään. Tiedän sisuhormoonin puutteesta. Sitä ei lisätä hemohessillä, vaan elämännälän tyydyttämisellä. Se tuottaa tuloksen. Maljat nostetaan käden vapisematta. 

Miksi olen mielistynyt sotilaan sarkavaatteisiin. Siihen leimauduin elämäni alussa, tulihan isäni rintamalta tuoksuineen kaatuneiden kummisetieni kanssa kuorma-auton lavalla viedäkseen minut kastettavaksi. Kaikki on tallella tunnetasolla. Sitä filmiä on nyt aika kelata, katsoa alastonta totuutta alastomana vapaudenpatsaana ja naisena hoidella eroottista hautausmaata omalla parvekkeella Pariisissa olevan mallin mukaan - vapisematta. 

Valta ei ole räätälin tekemissä silkkivaatteissa eikä ostetuissa kunniamerkeissä, vaan se on päättäjille ratkaisematon, ihmiskunnalle kuuluva koodi, jonka mukaan maailmassa eletään pienen aasin askeleissa. Vai olisiko tämä nykypäivän testitilanne, millaiset ovat keisarin uudet vaatteet.

Kaupungintalon puistossa alaston patsas kertoo totuuden siitä vapaudesta, josta kunnian ottavat itselleen harvat ja valitut. Eipä käy katteksi, onhan kylmä seisoa alasti puistossa, kun sotalelut eivät lämmitä.