I lugn och ro, året 2008

Ketjukirje kakkonen sai Elinalta saatesanat.

Liiti lintu alla taivon,
kyyhky kultainen kujersi
Lensi pitkin, lensi poikin,
viestin virkeän visersi.

Katos kyyhky kesken lennon,
joutui vieraille vesille.
Mihin mahtoi viestin viedä,
koskaan päässyt ei perille.

Ketjukirjeristeily oli alkanut lupaavasti poiketen ympäri Suomea kirjoittajien astuessa laivaan kotisatamissaan. Napapiirille ehdittyään palasi sieltä lähtösatamaan. Toisen kierroksen aikataulun ja poikkeamispaikat uskoin toteutuvan onnistuneen alun tuomalla varmuudella, ettei ketään jätettäisi rannalle. Vuoden kuluttua aloin jo huolestua. Sain Raijalta kortin, jonka postitti samana päivänä minulle ja ketjukirjeen Elinalle. Kortissa säilyy Ellen Niit'in säkeet.
Käsissäs kannat linnun unelmaa.
Se savena on kämmenelläs vasta,
vaan kerran möhkäleestä karkeasta
se pääskysenä nousee, sielun saa.

 Ketjukirjeen posti hukkasi. Kyselyistä huolimatta se on pysynyt piilossa. Kenellekään siitä ei ole rahallista hyötyä kuin Mette Maritista uhmakkailta vuosilta kuvatusta videosta. Tehtyä ei saa tekemättömäksi ja siitä huolimatta prinssin rakkaus muutti hänet prinsessaksi. Tänä aamuna kuulin Nadjan huoneessa, kuka on Ellen Niit ja hänen puolisonsa Jaan Kross. Siinä on selviämistarinaa kerrakseen. 
Niin meilläkin ketjukirjeenkirjoittajilla omaishoitajina on tarinamme. Nyt on juhlan aika. Vietän sitä kotona osallistuen Norjan kuningasparin 70-vuotisjuhlaan. Poliittisesti olen elänyt ajan virolaisen kirjailijan elämäkerrassa. Todellisuudessa kuitenkin samastun norjalaisiin jylhien maisemien ja tiettömän taipaleen takana asumiseen. Kulttuuri yhdistää ja politiikka erottaa. Vieläkö tänä päivänä joku lupaa minulle taivasosuuden omaishoitajana tekemästäni työstä. Siitä kunniasta kieltäydyn. Se ei ollut motiivini. Politiikan pelottelu Siperialla ja ammattini perusteella joutumisesta EU:n naiskaupan uhrina katuhuoraksi ei minua hätkäytä. Se kertoo vain Volvo-Markkasen tielle joutumisesta vanhempien opastamana. Luntata saa, mutta kiinnijoutumisesta rangaistaan. 

Meidän poliittinen ilmapiiri on rankaiseva, kun omaishoitajat ovat huomanneet henkisen/sosiaalisen pääomansa hyväksikäytön ja valumisen epärehellisten kukkaronvartijoiden taskuun. Sisarukset myivät minut kunnan virkamiehille, uskotuille miehille ja maanmittaustoimiston tuomarinvirkaa hoitavalle insinöörille. Korvissa soi uhkaus: 
- Maaoikeushan sen viimekädessä päättää. 
He muodostavat tästä eteenpäin Räikkö Räähkien heimon. Onko minulla jotakin hävettävää, peitettävää ja julkitulemista pelättävää. Sen tulen selvittämään tuntien juuri nyt pohjatonta tyhjyyttä kaikesta tapahtuneesta 1900-luvulta lähtien. Kaikki paitsi omaishoitaminen on turhaa, silloin kun on sen aika. Ottaako vai jättääkö? Sävel rakkauden, pikkulintuna lentää. Luokses laskeutuu, ikkunalles jää.