Poissa mediasta kauan olleen ilmestyminen muisteluissa puheenaiheeksi tuo mieleen kuolemattomia ajatuksia. Perheväkivallan kohteeksi joutunut mökin vaimo tulee kristillisen kurituksen oikeutetuksi kohteeksi. Ukkokulta pitää vaimoaan tiukassa otteessa, vilkaisee ikkunasta ulos ja samassa pappi on ovella. Tilannetta ei ehdi purkaa ja käsikirjoitus jatkuu tukistusten ja läimäysten keralla: Usko nyt hyvällä, että ensi sunnuntaina mennään kirkkoon.
Itse kuunnellessani piispan saarnaa kermasaaviin pudonneista sammakoista yhdistän sen omaishoitamiseen. Yhteiskunnan vaurautta mittaa ääretön kermasaavi. On lottovoitto syntyä ja asua sellaisessa maassa kuin Suomi. Jos kiipeää korkealle reunalle ihmettelemään kermasaavin äärettömyyttää, niin huiskahtaa siihen umpisukkulaan. Jos kultaisilla kädenpuristuksilla ei ole varmistanut oljenkortta pelastumisen varasuunnitelmaksi, on huudettava apua: Olemme pudonneet kermasaaviin. Me hukumme! Apua ei kuulu, kukaan ei ole kuuloetäisyydellä. Kaikki ovat viihteellä ja viettämässä vapaa-aikaa.
Me emme huku, kun hypitään. Niin uskon valaminen epätoivoiseen sai sammakot hyppimään. Kerma kirnuuntui voiksi, sotakorvaukset tuli maksetuksi, Karjalaan kotinsa jättäneet saivat korpia kuokittavakseen ja vangit Konnunsuon. Siinä samalla tuli lapset ja vanhukset hoidettua.
Nyt Suomi komeilee tilastojen kärkipäässä kalleudessa ja itsemurhissa, mutta naisten palkoissa ja vanhusten hoidossa häntäpäässä. Tiedän juureni, olen ottanut oikeuteni istua mustana valkoisten busseissa ja puhunut intiaanipäällikkö Seattlen suulla valkoiselle herrakansalle heidän maanomistusoikeudesta, taivasosuuden myöntämisestä. Olen selvinnyt ja hypin iloisesti tieheni saman tien kulkeneiden kanssa. Mikä ei tapa, se vahvistaa.
Kaikkea lakiinkirjoitettua en kuitenkaan purematta niele, sillä ei ole mitään uutta auringon alla. Muisti on vain niin lyhyt. Tee vakuutus ja varmista maksamalla loppuelämäsi eläke, jolla sinut hoidetaan tai jätetään hoitamatta. Tai saat ostoksista bonusta, tulee tilille, joka on muuttunut uudeksi pankkitiliksi, vaikka luulin olevani yhden pankin asiakas jne, etc, och så vidare. Tähän on tultu, kun lähetyskalenteri muuttui eurolaskimeen. Jatkakaa, vaikka pakastetuilla sukusoluilla. Minua paleli, kun tiesin äidin olevan kylmäkaapissa kuoltuaan. Vasta hautaamisen jälkeen "Sydämeni laulu" sai merkityksensä.
Kolmen vuoden kuluttua näin juuri kuolleen isäni valokuvasta kuolemanmerkit. Olen oppinut uudestaan 7 vuoden aikana, mitä elämä on ollut ja mihinkä olen tullut. Jos olisit tehnyt sitä ja tätä, niin... Mutkun olet tehnyt niin, niin... Se on vapaavalintakysymys. En enää pidä kiinni, kun sinä pyörität, vaikka niin luuletkin. "Olipa kerran elämä"-ni on ollut vain ylhäältä säädelty potentiaalisten ongelmien ja mahdollisuuksien analyysi. Tapahtuneet tosiasiat luin juuri punakantisesta vihkosta, johon kirjoitin aamulla saarnatekstin ja radioateljeen kuvauksen; Akustinen helvetti, kiinalainen käsitys. Vierailu siellä toi kielen päälle kusenmaun ja selkään jäykän nikamavälin. Ei ollut tarkoitettu heikkohermoisille kriisinläpikäyneille. K 66 v ennakkovaroitus puuttui. Olenko nyt uudestisyntynyt?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti