Kungsböle

Ainoatakaan ruotsinkielistä tienviittaa ei ollut osoittamassa suuntaa. Oli vai venäläinen sotaherra Duus. Sukulaisnaiset osasivat hiukan venäjää, kun olivat herrojen palvelijoita kuin Uraalinperhoset. Se on sopeutumista ympäristöön. Lontoon mustuessa noesta vaaleat perhoset muuttuvat tummemmiksi suojaväriltään. Minun tienviitta osoittaa matkaa "It's a long way to Tipperary" ja perillä on Tippavaara. Poliisit tutkiessaan korpikuusenkyynelten tiputusta kuulustelivat isääni. Hänellä ei ollut osuuttaa naapurien touhuihin. Poliisit epäilivät: Taidat olla mukana pontikankeitossa. 

Kun poliisi pyydettiin paikalle tutkimaan murtovarkaan jälkiä, taas epäilyt kohdistuvat niihin, joille vahinkoa oli aiheutunut. Itse olette tuhonneet tavaranne. Tämä sama menettelytapa on käytössä tänä päivänä. Asiat saadaan kääntymään niin, että syyttömästä tulee syyllinen. Mikä oli pienen piirin hyvinvoinnin lähde. Kielletyt siiat löysivät kaupan kautta tiensä herrojen pöytään. Niin on aina ollut. 
- Sinun takiasi tuli tämä rahan meno, valitti venemestari. Oli taas mieronkierrossa. Isä oli pyydetty apuun naapuriin, kun Tålikka oli saanut kohtauksen. Oli jääkeli. Hevonen valjaisiin ja Tålikka rekeen. Minne päin lähtisi viemään? Kotimökillä oli vain vanha Reetta. Ei ollut muuta mahdollisuutta kuin Pahkasalonsaaressa oleva kunnalliskoti. Inkeri otti vastaan. Tarvittiin monta miestä nostamaan kangistunutta kuljetettavaa. Otettiin tarkkailuun ja Inkeri kysyi, tulisiko isäni aamulla hakemaan pois. Ei lupautunut. Venemestari oli pesty puhtaaksi, vaihdettu vettä aina uudelleen, että pohjaväri tuli näkyviin. Yöpyminen, pesut ja ehkä kahviaamiainen sisältyi hintaan 800 mummonmarkkaa. 

Muisti ensiavunantajaa valittamalla, kuinka kalliiksi se oli tullut. Siinä kiitos laupiaalle samarialaiselle, joka ei ottanut mitään yöllisestä sairaankuljetuksesta. Nyt Medihelit ovat ympärivuorokautisessa valmiudessa noutamaan tappelijat ja humalaiset hoitoon, kun on saanut kuhmun päähän. Minun kuninkaankylästä sai yksi äiti ansiomerkin äitienpäivänä. Halusin onnitella häntä vuosia myöhemmin tästä tunnustuksesta. Hän kertoi paljosta työstä, kuinka yöllä piti leipoa ja pestä pyykkiä kuunvalolla. Kun hänen paikalleen tuli suurella rahalla sukulaismies ja osti tontin meidän maan sisältä, hän aloitti rahastuksen. Tuumasin, kaho, mikä kaho. 

Pojasta ei polvet parantuneet. Kylä eli elämäänsä ennen tien tuloa. Sitten tie toi uusrikkat kunnanmökkiläiset, joille ei mikään riitä. Se siitä lamasta, pankkikriisistä ja omaishoitamisesta kylässä, jolle venäläinen sotaherra Duus antoi nimensä.