RemonttiGraffitti

Elävänä hautaamista, punaisena hautaamista, sankarina hautaamista, muukalaisena hautaamista ja hautojen avaamista kuvaa remonttigraffitti Munkkiklubilla. Kuka olisi uskonut hautaamisen luvallisuudesta käytävän keskustelun olevan totta tänä päivänä. Kirkon siiven alla hautaustoimistot kilpailivat keskenään, kuka saa haudata. Kilpalaulanta loppui lehdessä julkaistuun anteeksipyyntöön perättömistä puheista taistelun voittaneen eduksi. Hän sai jäädä jatkamaan, mutta ei ilman uutta kilpailijaa. Kysyin hautausurakoitsijan aliurakoitsijalta: 
- Saavatko vanhempani ja tätini levätä rauhassa kotikuntansa kirkkomaassa vai pitääkö minun kaivaa heidät ylös ja haudata muuanne? 
Siihen loppuivat keskustelut, jos vaikka ryhtyisin sanoista tekoihin. Mutta istuttamani kukat oli nostettu ylös kiven päälle ja omat ruukut asetettu tilalle. Kun kukat kuivuivat ei ruukkuja kuitenkaan viety pois, vaan koko kesän muistuttivat ne tuojan mustasta, sairaasta mielestä. Sitä sanotaan kateudeksi enkä tiedä taudinmääritysdiagnoosin nimeä enkä numeroa. Mutta väri on vihreä ja kiukku asuu maksassa. 
- Voi harmi, on Osmon lausahdus kuvaamaan raivoa. 

Taloyhtiössä on ilmoitettu parvekeremontista. Annetaan aikaa 2 päivää. Parveke pitää olla tyhjä. Olen aloittanut hyvissä ajoin, mutta tulee mutkia matkaan. Mitä pitää heittää pois, mikä on säilytettävää. Kampean eroottista hautausmaata kynnyksen yli. Kuinka se onnistuu yksin. Onneksi Kiviset ja Soraset olivat keksineet pyöreät pyörät korvaamaan nelikulmaiset kivenmöhkäleet vetämänsä kivireen alle. Hautausmaa pyörien päällä. Pyörinä on pahvirullat, joiden päällä multalaatikko on irti lattiasta, ettei alusta homehdu. Pyramiidit ja kalliohaudat ovat olleet ilmastoituja, että muumioituneet ruumiit ovat säilyneet tähän päivään asti. 

Kaikkea rakentamista vaivaa home, kun ei ole tietoa eikä taitoa ottaa selvää, kuinka ilmastointi pitäisi järjestää luonnollisesti. Luonnon, talon ja ihmisten hengittämisen merkitys on unohtunut. Koneellistetaan kaikki ja korville kuulokkeet toistamaan: 
- sisään - ulos - sisään. Vitsit on vähissä tämän ongelman edessä tai ovat muuttuneet blondivitsiksi. 
On tullut aika, jolloin kirjoitettiin Veripellon ostamisesta muukalaisten hautausmaaksi ja tohtorinväitöskirjan hautaamisesta eroottiseen hautausmaahan Pariisissa olevan mallin mukaan. "Sitä sanaa et sano, jonka kelkassa et käy", osoittaa ja säilyy eroottisessa hautausmaassa. Parvekkeesta tule remontin jälkeen puutarha, muistolehto, jonne kriitikko jätti jälkeensä Eino Leinon "Sata ja yksi laulua".

Rauha

Mitä on nää tuoksut mun ympärilläin?
Mitä on tämä hiljaisuus?
Mitä tietävi rauha mun sydämessäin
niin suuri ja outo ja uus?

Minä kuulen, kuink' kukkaset kasvavat
ja metsässä puhuvat puut.
Minä luulen, nyt kypsyvät unelmat
ja toivot ja tou'ot muut.


Kaikk' on niin hiljaa mun ympärilläin,
kaikk' on niin hellää ja hyvää.
Kukat suuret mun aukeevat sydämessäin
ja tuoksuvat rauhaa syvää.

9.11.1996 palokunta oli paikalla. Oli lupa sytyttää kynttilä. Isälleni 90. kynttilä kakkuun, sukuviiri, sukupuu ja muisteluruno (V. A. Koskenniemi) "Siell' on kauan jo kukkineet omenapuut". Nämä kolme säkeistöä ovat muistona vanhempieni pitkästä varjosta. Ennen omaishoitoa, zu Hause Pflegen - aikana ja saattohoitona.

"Ja mun huoneeni käynyt on ahtahaks
ja sen ilma niin kumman painavaks
ja ma syömessä toivon jo salaa:
tulis syksy ja metsät ne vihreät veis,
tulis talvi ja lumin ne peitteleis -----
kai silloin mun rauhani palaa."

Katselen levollisena ympärilleni, "missä miehet ratsastaa". Taistelulaulu kertoo seurauksista ja jäljet johtavat maakunnista Pääkallonpaikalle. Millaisen jäljen minä jätän ja millaiseen poliittisesti hallitsemattomaan maailmaan. Jäljet pelottavat, jos joku näkee jälkiä. Lapsuudessa luettujen satujen lisäksi on mieleen jäänyt kaksi kirjaa "Kuutamouimari" ja "Inkan testamentti". 
Enteilivätkö ne tätä aikaa jo 1940-luvun lopulla, kun opin lukemaan ja nyt joukkoon kuulumista ja ymmärrystä arvioidaan tietoyhteiskuntataidoilla ja uudella länsimaista kulttuuria mittaavalla verkkokirjoitustaidolla?