Minä ja Stradivarius

Äänitin kasetille linnunlaulun toivekonsertteja. Kuuntelin korva tarkkana näytteet liverryksistä ja merkitsin esittäjät muistiin. Miksi teet tyhjää työtä? Jonakin päivänä saattaa laulut olla laulettu. Häkki on sulkenut sirkuttajan, vaikka jouluna ajattelin Sylviaa kuunnellessa, että minulla on viimeinen joulu häkissä. Rytikerttusen laulu on jankuttavaa. Onko aika lakata jankuttamasta. Ei, sillä äänellään se variskin laulaa. Jätänkö Stradivariuksen sängylle ja loikkaan autiolle saarelle. En vielä jätä, kun muistoja en voi hyvästellä Neuvostoliiton omistaman Stradivariuksen kanssa palautettavaksi oikealle omistajalleen.

Liebe Maire!
Anscheinend habe ich die e-mail-Adresse nicht richtig verstanden. Deshalb schicke ich Ihnen die geschriebenen Zeilen per Post. Liebe Grysse! Allekirjoitus naisen käsialalla. (Ich habe den Brief vom 8.5.2003 gefunden und gelesen.)

Postiluukusta kolahtaa kirje. Se on sosiaaliturvan muutoksenhakulautakunnalta Kelan päätökseen. Kuinka Kela antaessaan ympäripyöreitä vastauksia saa minut valittamaan päätöksestä. Niin kuin en ymmärtäisi omia asioitani. Hyvin suurta ymmärrystä minulta vaatii tämän päivän selvityksen tekeminen poliitikon vaalirahoituksesta. Sen tarkistan talousvaliokunnan puheenjohtajan runoroskikseen heitetyistä tilinylityksistä, kymmenen veksililuontoisen pikavipin uusimisesta ja uudesta pankista otetusta mittavasta lainasta vaalien aikaan. 

Kun hätä on suuri, on apu lähellä varsinkin Arkadian mäellä. Siellä puolueiden velkaantuminen ei ole akuutti vaan on muuttunut krooniseksi tosiasiaksi. Ei hätää, maksetaan velat ylimäiräisellä puoluetuella. Toisin on ilmaiseksi äänensä antaneen kohtalo. Voisiko sitä sanoa karmanlaiksi? Minua on keittänyt siitä lähtien, kun valitus on otettu vastaan 8.11.2006. Nyt pitää painaa pää kylmään veteen ja kuunnella, kuinka punapää sihisten sammuu ja suuttumus muuttuu mustaksi. Jäljellä on vielä linnunlaulut kasetilla ja Stradivarius. Kela antoi arvonimen Varhennettu Vanhus, josta maksan varhennusvähennystä osamaksulla loppuikäni. On siinä naurussa pitelemistä, kun kuulostelen harakannaurukonsertin takaa, kenelle kellot soivat.