Miksi arabeilla on kamelit ja suomalaisilla savolaiset? Arabit saivat valita ensiksi. Nämä kaksi omiin olosuhteisiinsa sopeutunutta kohtasivat meren rannalla kaukana tsunamin huuhtomasta Khao Lakista. Erämaanlaiva polvistui eteeni ja kehoitti: "Stig ombord! Älä ruikuta rannalla!" Jokin varoitti matkavakuutuksen sanelemista ehdoista, milloin ei vahinkoa korvata. "Jos kameli karkaa aavikolle ja hiekkamyrsky hautaa alleen 65 vuotiaan naisen." Pelko pois, olinhan tehnyt kuolemanvaravakuutuksen, etteivät tyttäret joutuisi maksamaan sinkkiarkun kuljettamisesta kotimaahan. Tällä rannalla saudien öljymiljoonilla oli rakennettu omaan käyttöön hienoja hotelleja. Niistä saavat turistitkin nauttia. Kaksoistornit olivat sortuneet, amerikkalaiset olivat hävinneet rannoilta. Nuori arabimies tunsi olonsa orvoksi. Hän ojensi kohteliaasti kätensä ja ohjasi minut baariin. Kuulutti suureen ääneen englanniksi: "Äitini ja sisareni Amerikasta." Meille tehtiin tilaa pöydässä. Eurooppalaiset turistit supisivat päät kallellaan toistensa korviin. "Amerikasta, onpa rohkea nainen!"
- Suomesta, sain sanotuksi ja tilanne rauhoittui.
Sitten muuttui suunta arvailuksi kotimaani sijainnista. Tultiin yhteisymmärrykseen, että Suomessa asuu 5-miljoonainen kielivähemmistöksi jäävä kansa Venäjän rajojen sisäpuolella. Jaamme marilaisten ja muiden suomensukuisten kansojen kohtalon. Emme osaa olla suomalaisia itsenäisessä isänmaassa, vaan meidät tunnetaan poliittisesti rähmälläänoleviksi milloin itään, milloin länteen. Ollaan kuin harakka tervatulla sillalla. Kun nokka irtoaa, niin pyrstö tarttuu ja pyrstö irtoaa, niin nokka tarttuu.
Markkinavoimien maailmanvalloitus jatkuu. Ryöstetään viimeisetkin ihmiset kehitysmaissa halpana työvoimana. Muutetaan tuotanto kannattavaksi huumekaupaksi ja myydään naiset seksiorjiksi. Kuinka Sinuhen äitikin hypisteli kuparilevyjä ja toivoi olevansa rikas. Tutustumme nähtävyyksiin. Olemme linnoituksen ulkopuolella, emme pääse sisälle. Jo kaukaa näimme, juoksujalkaa lähestyi mies. Hän esittelee ylpeänä. "Minun museoni on tänään suljettu, mutta voitte tulla huomenna." Niin hän odotti jo meitä ja saimme hänestä oppaan linnoitukseen, joka kertoi puolustautumisesta vihollisia vastaan.
Raja 1918 ylitettiin oikein äännetyllä tunnussanalla. Jos minun tunnussanassani on vieras korostus, tunnustan sillä värini ja kielellisen alkuperäni vääryyttä ja viekkautta vastaan. Nyt ei ole minulla muuta puolustettavaa kuin yhden ilmaisen äänen henki. Tässä seison enkä muuta voi. Selasin keltaisen pörssin sivuja, olisiko myytävänä saarnastuolia tai Martti Lutherin kirjoituspulpettia. Mustepullolla osun minäkin pikkupiruihin, jotka uhkaavat reviiriäni. Nyt kun lamasta ja pankkikriisistä uskaltaa puhua ääneen ja olla tekemistensä takana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti