Jos syntymäpäiväsi olisi ollut 11. heinäkuuta, et olisi minun äitini vaan isäni. Enot ovat syntyneet 11. päivänä. Eivät kuitenkaan kaksosina, onhan vuosia välillä kymmenen. Heinäkuu on minun kuukauteni, keskikesän kukoistuksen ja kuoleman mitta. Sisarussarjan kuopus syntyi aikaisin 9. päivän aamuna. Hiirenhiljaisuus oli rikkomaton. Lapsenpäästäjä oli soudettu paikalle. Saunan piipusta kohosi savu kohtisuoraan taivaalle. Padallinen vettä, napanuorarihma ja räätälinsakset olivat tykötarpeita luonnolliseen kotisynnytykseen. Kukaan ei paimentanut pentulaumaa. 15-v isoveli järjesti meille veneretken äidin lapsuuskotiin. Puuvene äänettömästi vesille ja kaikki seitsemän sisarusta istuivat hiljaa vierivieressä kuin tintit oksalla odottamassa emoaan. Olihan tämä ainutkertaista päästä vesille ilman vanhempia 3-vuotias "isävieruksi" joutuva sisko mukana. Hän oli käynyt syntymässä laitoksella kaupungissa. Emme rantautuneet maihin Holoppalassa vaan kerroimme uutiset. Meille on syntynyt sisko, uusi vauva, jolla ei ole vielä nimeä. Ilta tai Minna Ilona olivat työnimenä.
Hitaasti vene lipui takaisin kotirantaan. Siellä isä pelko sydämessä vähän marmatti, kuinka olimme lähteneet kysymättä lupaa. Sitä lupaa ei olisi tullut. Äitini muistikuva oli aina sama. Hän oli ollut naapurikunnan paikallissairaalassa syksyllä järvien jäätymisen aikaan. Hän oli nähnyt kolme hukkunutta lasta sairaalan käytävällä. "Piilianlahti", hän aina vaikersi ääneen, kun ohitimme paikan kylämatkalla "Ilonan" luokse. Jälkeenpäin ajateltuna järvi opetti pysymään elossa rannalla. Mitä nyt joskus joku huiskahti rantakiviltä veteen. Pääsi itse ylös vedestä, kun oli omin jaloin rannan kiville kiivennyt.
Ketään ei laitettu kaisloista punottuun purteen aaltojen vietäväksi. Siksi annoin palautteen ylöspäin puolitiehen taivasta. Kuulin korkeuksista ruuhka-Suomesta tulleen pelastuslaitoksen opettajan todistuksen kuin pasuunan äänen pilvistä. Rantamme tarvitaan pelastustoimen harjoituspaikaksi. Tiekartan taistelu Länsirannalla oli alkanut. "Älkää tulko meidän rannalle hukuttautumaan! Hukkukaa omilla rajatuilla rannoillanne tai ulapalla kauniina kesäpäivinä sepalukset kiinni tai auki. Minulle se on ihan sama." En pidä edes tilastoa kunnan uusrikkaiden mökkiläisten toilailuista veden äärellä. Oppitunnista tuulessa kuulen tiukan huomautuksen: "Ukki, perkele!" meiltä selviäjiltä isoisälle ihailun osoituksena.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti