Musamaidon Mansikki on jo aikansa kuluksi hypännyt soittokoneiden päälle odottamaan jatkoa suomalaisella työnmerkillä palkitulle viisulle "Hallelujaa, Hanna ja lapset". Ilta on aamua viisaampi, joten tutkitaan ennen kuin hutkitaan. Tiettömän taipaleen takana saimme olla rauhassa lähes 70 vuotta. Kesäisin tukkilaiset poikkesivat työn perässä kulkiessaan ja pyysivät saada oikaista selkäänsä lattialla reppu tyynynä. Ei ollut makuupusseja eikä väliä nukkuiko saunassa vai tuvan lattialla. Ei se ollut formulavauhtia, kun tukkinippulauttaa vedettiin kipinän perässä kanaville.
Talvella mustalaiset tulla pyrähtivät useilla hevosilla pihaan. Tarvittiin saksia hiustenlyhennystä varten. Karvakasat jäivät jäljelle navetan nurkalle. Joskus aidat kaatuivat ja laiduntavat lehmät ja hevoset viettivät yhteistä aikaa villiten.
Sitten ryhdyttiin puuhaamaan Vihtaniemeen tietä. Sen jälkeen on riittänyt moottoripyörillä ratsastajia. Siinä samalla on namusia naisiakin katsasteltu. Kaupaksi kävi lesket ja toisten morsiamet. Olen turhautunut kaikesta tästä, kun asioidenhoito meni suunsoiton tasolle: "maaoikeushan sen viime kädessä päättää". Minulle jäi jälkipyykki ja mitä ylempää kysyin menettelytavoista, sitä sekavampia vastauksia sain. Siinä hekottaessa taisi turpa revetä ristiin kuin jäniksellä nauraessa.
Hetken lainasin Heli Laaksosen runoa "Lehm ja koiv" (Pulu uis 2000)
Mää tahro olla lehm koiv al.
Mää en tahro olla luov.
Mää en tahro oppi uut taitto-ohjelma.
Mää en tahro selvitä äit-tytär suhret.
Mää en tahro vierä sitä kirjet posti.
Mää en tahro soitta Kelan tätil.
Mää en muista yhtäkän pin-koori.
Antakka mun olla lehm koiv al.
Viekkä mun väsyne nahk kamarim permanol, kakluni ette.
"Missä miehet ratsastaa, siellä lampaita ei voi paimentaa" on muuttunut taistelulauluksi. Kouraisee syvältä, kun näkee pyssymiehet lapsuuden pienillä pihamailla. On vain ollut piilotettava väsymyksensä ja hoidettava asiansa niin hyvin kuin on osannut.
Isäni muisti sotaretket, kun lähdettiin Suur-Suomea valloittamaan. Nyt on rahat pankissa ryöstönkohteena ja maat valloitetaan kuin omistusoikeutta ei kukaan kysyisi. "Mitä perkeleitä luulette olevanne kauttakulkiessanne, kun haette vain sijoittamallenne rahalle lisäarvoa." Venäjä on ollut voitokas kilpailuissaan, Suomessa on tylsää Ideaparkeista huolimatta.
Saattelin vieraan junaan. Istuin autiolla asemalla ja ajattelin. Voihan sitä käydä ottamassa aurinkoa asfalttiasemalla. Aikamoinen biitsi ja helle. Linda-silmillä lehmä katseli levollisesti ja asettui makuulle. Levättyään aikansa kyykkyviulun soitto jatkuu. Lehmistä tulee lemmikkejä tai peräti pyhiä kuin Intiassa. Ihmisillä ei ole väliä, mitä heistä tulee.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti