Elämä jatkuu Länsirannalla

Rannalta

On suuri sun rantas autius,
sitä sentään ikävöin. -
Miten villisorsan valitus
soi kaislikossa öin.



Joku yksinäinen eksynyt,
joka vilua vaikeroi,
jok' on kaislikossa kierrellyt
eikä emoa löytää voi.

Sun harmajata aaltoas
olen katsonut kyynelein:
ens surunsa itkenyt rannallas
mun on omaa nuoruutein.

On syvään sun kuvasi painunut
ja sitä ikävöin.
Olen villisorsaa kuunnellut
ma siellä monin öin.
V. A. Koskenniemi "Sanataide 26.1.2003"

Elämäni käsikirjoitus on ollut liimalappuvaiheessa tähän asti. Keltaisessa tarralapussa on kirkkoherran muistiinpanot: 
Hautaus La 19.2. klo 15.00 
Kellot 8.2. klo10.00 
Kirkossa ilm.20/2. Lisään vuosiluvun 2000 milleniumin mukaan.

Liebe Maire!
Ich glaube, es gibt nicht viele Menschen zu denen mein Vater die lezten Jahre Kontakt hatte. Es ist auch nicht meine Art, seine Post zu lesen oder mich in seine privaten Dinge einzumischen. Trotzdem habe ich mich entschlossen, gerade Sie zu informieren, da ich schon als Kind von der Beziehung/Freundschaft mitbekommen habe und mich freue, dass sie auch jetzt noch anhält. (Ich habe den Brief vom 8.5.2003 gefunden und gelesen). 

Verkkokirjoitustaidon myötä tuon näkyväksi sen taustatuen, jonka avulla selvisin ennen ja jälkeen vuodesta 1991 tähän päivään draamassa "Tiekartta Länsirannalla" sukupolvenvaihdoksena Tuusniemellä. Se elää henkilöhistoriassani sukuseuran jäsenenä. Olen kulkenut viiteyhdistyksien kautta, joissa vallitsee §§§§§§§ - viidakon ry-laki rahastuksessa. Jäljelle on jäänyt se, mikä on elinkelpoista toisella mittarilla mitattuna. Tämä toukokuu on agabena - tilinpäätöksen aika. 

Närståendevårdare ja hänen kanssaan osallistun Israel-kongressiin. Suomen Isovanhemmat ja Siniset hetket, minulle erikoisesti KympinLapset. Minulla on kaksi kymppityttöä ja kesäleiri Kuortinkartanossa. Nimellä kutsuttuna osallistun Srk:n 150-vuotisjuhlaan puutarhassa (Getsemane). Pikku-berliinittären pusero on valmis. Babyborn on ihan elävä tyttönen. Näihin ajatuksiin herätti minut eläkeikä ja eläke-etuuden laskeminen. 
Minun tuurilla olenkin velkaantunut yhteiskunnalle. Tuottaa suurta byrokraatista päänvaivaa Kelan kahdelle vakuutussihteerille, valituksen esittelijälle ja kolmelle ratkaisuunosallistujalle ja arkistonhoitajalle loppusijoittajana mappiööhön. Päätöksen sain eilen ja koski etuuden laskemista, kun täytin 65 vuotta alkaen 1.8.2006. Pojat ovat pistäneet parastaan (omiaan) ja käyttäneet vanhoja tietoja tämän päivän etuuden maksamiseksi. Odotin päätöstä vakuutussihteerin eteenpäin lähettämään valitukseen, vaikka asia olisi pitänyt käsitellä uudestaan muuttuneiden olosuhteiden perusteella. Minua koskevat muutokset tapahtuivat 1.1.2006 ja 1.1.2007 ja koko pakka meni uusiksi. 

Laki laahaa jäljessä ja minun oletetaan nukkuvan Ruususen unta tai peräti suoraveloituksella jätetään kotiinsa kuollut lepäämään rauhassa. Kela tuijottaa reikää eikä rinkeliä päivän positiivisesti aloittaneen mielestä. Minulla on valoa tunnelin päässä. Kelalla vain musta-aukko, joka on jo nielaissut Kelan asiakkaat. Näkyy säästönä valtion budjetissa. Paikkaa ja jatkaa velkavetoista puoluepolitiikkaa kuin hölmöläinen täkkiä. 
Hölmöläinen puhuu hevoselleen halkokuormaa lastatessa rekeen: 
- Kun sinä jaksat tuon, niin sinä jaksat tuonkin. Kuorma tulee niin suureksi, ettei reki liikahda. Hölmöläinen purkaa kuormaa: 
- Kun et jaksa tuota, niin et jaksa tuotakaan. Reki tyhjenee ja hölmöläinen kantaa hevosenkin kotiin. Vaikka olemme liikaalastattuja, emme ole hölmöläisen hevosia. Meidän odotetaan kantavan hölmöläisetkin velkoineen uutta velkaa ottamaan Arkadian mäelle. Minulle riittää viralliset organisaatiot. Olen loikannut Verkkokirjoittajan taloon. Istun mielelläni Munkkiklubilla, mutta en kerro olevani kymppityttöjen mummo. 

Valituskierre eläkeasiassa jatkuu, mitä oli ennen ja jälkeen, kun eläke-etuus on ollut käytettävissä. Päivääkään en vaihtaisi pois, mutta en vietä eläkepäivääkään. Eläke on raha, joka tulee tilille. Se ei tee päivistäni eläkepäiviä, vaan Varhennetun Vanhuksen päiviä. En ole vielä vanhainkodissa lakanoiden välissä paikkaa varannut. Lääkäri kehotti hankkimaan kepin polven pistoa helpottamaan. Kieltäydyin silloin, kun piti lähteä työhön. Matkalla ajattelin, se olisi kuitenkin tarpeellinen laitoksessa. Koputtaisin lattiaan: 
- Minäkin olen täällä. Tai tarttuisin kepin hopeoidulla, nimikirjaimillani varustetulla koukulla ohikulkevaa hoitajaa kintusta kiinni. 
Mitäpä näistä, sainhan 60-vuotispäivälahjan omaishoitajayhdistyksen poliittiselta puheenjohtajalta. Invalidien käsityönä tekemä pesusetti. Kaksi puukampaa ja peili, pesulappu ja pesusieni. Ovat vitriinissä muiden lahjojen joukossa. Muistuttaa selkokielellä: Puupäätä raapiessa saattaa tikkuja mennä kynnen alle. Terapeutiksi synnytään, sitä taitoa ei hankita projektikoulutuksissa eikä huippuyliopistossa. Sitä taitoa yritetään aivopestä meistä pois säätämällä lait laatijansa näköisiksi pelisäännöiksi. Nimikirjoitus sen vahvistaa ja sitä on noudatettava. 
Neljäs ukkaasi kehottaa kunnioittamaan isää ja äitiä. Mutta sen jälkeen antaa luvan pistää kivet kuppiin ja ihmetellä ääneen, jos piäsnuatikat eivät hoida meidän asioita oik'pelillä. Pahantekoon rahanpimityksessä en vielä ole sortunut. Jätän varmuuden vuoksi tallelokeron avaimen tietylle ihmiselle, jos minut muilutetaan Eu:n vaatiman kiintiön naiskaupan uhriksi. Siitä jo runomaratoonari vihjaisi ohimennen edunvalvojana. 
Tallelokerossa on roskikseen heitetyt pankintositteet vaalien aikaan tilinylityksistä, pikavipeistä ja uuden pankin myöntämästä lainasta. Kuinka se sattuikaan juuri vaalien aikaan rahantarve yllättämään. Talousvaliokunnan puheenjohtajana velan lyhennykset hoituvat, ettei laina-aika veny 60 vuoteen. Puolueen puheenjohtajan vaalikiertue pyytää SAK:lta rahoitusta.