Äidit sukupolvien ketjussa huolehtivat omista ikääntyneistä vanhemmistaan, omasta työstään, lapsistaan ja lapsenlapsistaan. YEAT:n näyttökansiossa on kaikki tämä kuvattu SWOT-analyysin neljällä kuvalla. Vahvuuteni on "Isoisä ja pikkunalle". Omat karhulapset pitää viedä kauas pois, välttyäkseen väärältä kasvatukselta. Parhaita kasvattajia omasta mielestään ovat ne, joilla ei ole omia eikä adoptoituja lapsia. Heillä ei ole äidinsydäntä. Itse jouduin ansaan kuin espanjalainen, voimaeläimeni karhun, villinä elävä karhumamma. Kolmijalkaisena johdatti pentunsa kauas ansasta, johon hän oli vahingossa polkaisssut. Raudat olivat lauenneet ja toinen takajalka oli ruhjoutunut. Karhumamman piti jyrsiä jalkansa poikki vapautuakseen ansasta. Loukkaukset, joita olen lisääntymiseni takia saanut, on kuin näkymätön amputaatio. Ei vain miesten taholta heitettynä, vaan naiset ovat vieläkin pahempia.
Mitään en tiedä viisaampaa, suurempaa ja kauniimpaa, kuin kahdesta solusta alkunsa saanut uusi elämä. Se on taiteilijan luomisentyötä. Kulkea kukkaniittyjä 10-taskuisessa taiteilijantakissa surematta sitä, olenko tarpeeksi rikas ja kuuluisa antaakseni lapselleni valmiin elämän. Omat kielteiset ajatukset ovat paras ehkäisykeino, jonka muistoksi vietetään tyhjän sylin päivää. Lapset on laina. Kuinka pitkä on laina-aika, sitä säätelee markkinavoimien julma jumala sadun ilkeänä anoppina tai äitipuolena. Tämä on kehityskaaren loppu ja puhejudon alku. STT kertoo sen kaikelle äitienpäivää viettävälle ala- tai yläkuloiselle kansalle. "Levollisia ovat hetket, jotka vietämme kuin maljakkoon kukkia asetellen. Pidämme lapsia opettajina ja silmät täynnä luontoa" Mestaria vapaasti lainaten.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti