Sinulle, "Primus inter pares" (ensimmäinen vertaistesi joukossa) juhlapäivän onnittelusanat lainasin Saima Harmajalta: "Olet lentänyt siivin voitollisin läpi ilmojen häikäiseväin. Tuhat aurinkokuntaa kiersit, joka ainoan taivaan näit." Olit otettu maailmanvalloituksestasi. Mutta näin lävitsesi väsymyksen samasta vuosia kestäneestä omaishoitamisesta, josta jotakin tiedän minäkin. Juhlakansan joukossa tunsin olevani tasavertainen kanssasi tuhannen aurinkokunnan kiertäjänä. Masentuneena et nähnyt minua tasa-arvoisena, vaan jäit primukseksi vertaistesi joukossa. "Nyt rajalla viimeisen taivaan ja rajalla kuoleman maan", sinä sen ylittäneenä ja minä vielä alittaneena, "vapisen enää hiljaa ja rukoilen, rukoilen vaan".
Omaishoitamisesta et koskaan puhunut, olisihan se ollut sinulle kasvojen menetys. Minulle terve särkyminen on ollut voimavara. Omaishoitamisesta ei selviä kapulakielellä, pitää puhua kaunokielellä. Sillä antaessaan saa, kun osaa ottaa vastaan. "Oi, Jumala, siipeni murtuneet ota käsiisi ihmeellisiin! Olen lentänyt liian kauas, olen lentänyt eksyksiin." Sinulta puuttui taustatuki, kun sanoit olevasi ateisti. Minulle ei kukaan tarvitse selitellä uskoaan. Se on jokaisen oma asia. Masentuminen jättää ihmiseen jäljen, mikä yritetään nähdä ylhäältä jokaisen omaishoitajan sairautena. Meidät on merkitty tatuointitunnisteella kuin poispoltettavat tehtävänsä mukaan keskitysleirillä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti