"Tämä taivas, tämä maa, sukupolvelta toiselle jää." Vai jääkö, pahoin pelkään, että taatonmaa näillä sukupolvenvaihdoksilla halutaan siirtää turvallisuusriskiä ylläpitävälle naapurille. Heillä on rahaa, josta jokainen haluaa hyötyä. Voi, minun päiviäni. Tästä ei ole muuta suuntaa kuin ylöspäin.
Olenkin siirtynyt Verkkokirjoittajan taloon. Ulkoseinää hipoen ei voi rakentaa rollaattoreita varten näihin korkeuksiin ryömimiskaistaa. Jonkun kerran olen kuvannut uffoukkoja muistuttavia nosturinnokassa työskenteleviä maalareita tai ikkunan tilkitsijöitä. Varikset parveilevat vastapäätä katolla. Yksinäistä vainajien sanansaattajaa katselen pitkään. Ei hoida kuitenkaan kirjekyyhkyn virkaa, että toisi seuraavan nimen, kenelle kellot soivat. Jokaiselle vuorollaan.
Verkottuminen on ollut in puhuttaessa yhteydestä. Mihinkä ovat kadonneet kaikki vertaisohjaajat ja heidän ohjattavansa. Onko heistä tullut harhaanjohtajia. Ovat eksyneet virallisissa organisaatioissa omiin tavoitteisiinsa, joihin eivät edes itse usko. Vaihtavat virasta ja projektista toiseen. Pätkätöissä riittää, kukaan ei ehdi kuulua kalustoon. Tai jos kukaan ei enää noteeraa hänen läsnäoloaan, voi vain ihmetellä; ollako vai eikö olla. Nostetaan lippu salkoon kotiinpaluun kunniaksi.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti