Puhuu kuin palaneesta pässinpäästä

Suomalaista viedään kuin pässiä narusta. Olen ollut vitsan kanssa ajamassa nautaa härälle. Oli se aika lehmällä, että piti löytää lehmälle mies. Oli kesä, lähdimme nientä pitkin matkaan seuraten laidunten läpi karjapolkuja. Seitsemän kilometriä vaellettuamme olimme Rumpsa-Jussin läänissä. Äiti lähti taloon kysymään häränhyyriä, minä jäin lehmän kanssa odottamaan. Lehmä käyttäytyi kuin BB-talossa odottaen lemmenleikkiparia. Äiti oli sitonut köyden lehmän kaulaan ja toisen pään männyn ympäri. Lehmä tempoi aikansa vapautuakseen ja sitten näin sen koivet oikosena, kaula pitkänä maassa.

Äiti ja isäntä saapuivat aikansa perästä. Äiti kauhistui nähdessään lehmän makaavan. Köysi oli luistanut kuin hirttosilmukka ja lehmä tempomisellaan oli kiristänyt köyttä. Se oli henkitoreissaan. Isännällä oli onneksi puukko mukana. Hän katkaisi köyden ja lehmä sai henkeä jälleen. Apeina matkasimme takaisin samaa reittiä. Alle kymmenvuotiaana en osannut toimia, mutta nähdessäni naisiin kohdistuvaa väkivaltaa polttelee tämä muisto sisälläni. Itse aiheutettuko, kun asiasta puhuvat virkansa puolesta palaneet pässinpäät.

"Kun me Joren kanssa käymme vanhan sukulaisen luona kahvilla, on minulla kokemusta puhua omaishoidosta." Jore ei ollut niin halukas lähtemään. Tai omaishoitajien pienen piirin joulukahveilla johtaja on omilla teillään salarakkaansa kanssa ja sihteerikkö puhuu meille lähettämästään joulupaketista Kosovossa rauhanturvaamistehtävissä olevalle tyttärelleen. Pitkistä matkoista tulleet omaishoitajat eivät olleet tulleet kuulemaan maailmanmenosta, johon meillä ei ollut osuutta. Samaa ajattelen kuullessani tuutin täydeltä kaikesta poliittisesta valistuksesta, sijoittamisesta, pankkimaailmasta, viinasta, terveydestä ja sairaudesta. Mitä se minulle kuuluu?

Minut yritetään syyllistää kaikkeen onnettomuuteen. Paljonko äidilläni oli osuutta Meksikon liikenneoloihin ja saasteeseen kuolemaa tehdessään. Maailmanmatkaaja sai siitä pitkän kirjeen aikaan lähettäessään nimipäiväonnittelut äidilleni. Minua inhotti lukea sellaista kirjettä kuolinvuoteen vierellä. Katsoin äitini tervettä, tehokasta hengitystä viimeminuuteilla ennen kuolemaa. Viimeinen henkäys ja perillepääsy. Aleksanter Solzhenitsyä ja Gûnter Grassia kuuntelisin päivästä päivään unohtaen syömisen ja ajakulun.

Mikä erottaa selviytymistarinat menestyneiden tarinoista? "Mitä kovemmalla vauhilla tiput, sen korkeemmalle pompoot" sopii selviytyjään. Menestyjät pelastaa veronmaksajat, kun rahat on humputeltu humpuukiin ja syöksykierre on edessä. Sinne menee taas omat ja varastetut. Rahalla en pystynyt eläkkeeseen vaikuttamaan enkä tulevaisuuttani turvaamaan. Sen säätää laki lopullisessa yhteensovittamisessa. Juustosiivut vain paksunevat uusia leikkauksia höylätessä.