Kirjavarkaan ensimmäinen talteenottamansa kirja oli pudonnut hautausurakoitsijaharjoittelijalta lumihankeen. "Hautausurakoitsijan käsikirja" oli minun ainoa oppikirja omaishoitoaikana. Hautausurakoitsijalla on tarinansa, jota minulle kerrottiin, mistä se alkoi. Olivathan kaikki naiset leipureina ja miehet apulaisina jollakin tavalla kytköksissä hautaustoimistoihin. Kaikki muu yksityisyritteliäisyys oli loppunut alkuunsa.Kun avustusrahat loppuivat, loppuivat projektitkin. Englantilaisella huumorilla olen seurannut kuvan hautaustoimiston ympärillä kylän elämää, kilpailua ja kytköksiä toinen toisiinsa. Haudankaivaja oli onnistunut keskeltä kylää keplottelemaan itselleen maata lapsettomalta pariskunnalta. Oli luvattu vanhuudenhoito. Tosiasiassa kun hoidontarve tuli, löytyi paikka laitoksesta, jossa heidät hoidettiin heidän eläkkeillään. Mitään ekstraa eivät saaneet vastineetta luovutetusta omaisuudesta.
Minäkin olisin tehnyt ennakkosopimuksen kaiken luovuttamisesta halukkaille, jos Juudaksen evankeliumista olisin tiennyt siinä tilanteessa. Paljolta riidalta ja hoopoilta päätöksiltä olisin säästynyt ja todennut vain: "Näinhän olimme sopineet ennakkoon. Sehän on Jumalan suunnitelma."
Kaikki kävi toteen minun kärsimysnäytelmässä. Kuolemalla en olisi maailmaa pelastanut, joten tänä päivänä jatkan matkaa tietämättä, mitä huominen tuo tullessaan. Menneistä päivistä voin vain kiittää ja tuleville sanoa"Tulkaa" unohtamatta Hautausurakoitsijan käsikirjan noudattamista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti