Minna-kissan juhannus

"Kyllä Mikki varmaan saa jäädä meille", riemuitsivat tytöt pienestä, Norjan metsäkissaa muistuttavasta kissanpojasta. Olivat nähneet ovenraosta, kuinka iskä piti pienenpientä, muutaman päivänikäistä kissaa sylissä ja painoi poskea vasten. Olihan kissaemoja useampia ja pentuja oli annettu pois.

Sain kutsun juhannukseksi tulla maalle. Talonväki meni omille teilleen. Jäin kotimieheksi muistellen juhannuksia kokkoineen järven rannalla. Kissaäiti, Minna, jättää poikasensa hetkeksi ja poistuu huvimajalle päin. Kohta näen raitaisen kollin lähestyvän Minnaa. Mistä saan kättäpidempää hätistääkseni sulhasen pois. Aamutossu sattuu käteen, heitän sillä kissoja kohti. Kolli häviää leikkimökin alle enkä enää ylety siihen. Samoin Minna keksii, etteivät juhannusleikit loppuneet alkuunsa. Mikki yksin matollaan, äiti omilla teillään. Aikansa perästä Minna tulee pentunsa luokse. Hajumerkit haistellaan ja idylli jatkuu.

Siitä juhannusretkestä syntyi vielä raitainen pentue. Söpökin saa kodin, mutta se osoittautui huonoksi kissakodiksi. Söpö alkoi oireilla. Ennen hylkäämistä ja kissojentaivasta kasvattaja sai kuulla Söpön kohtalosta. Söpö tuli takaisin arkana ja pelokkaana. Hyvällä hoidolla se on tervehtynyt. Kotimiehenä annan kissojen syödä ja nukkua sisällä, etteivät muuta naapuriin. Söpö haluaisi jäädä yöksikin ja juoksuttaa minua yläkertaan ainakin kolme kertaa, että saan sen työnnettyä ulos kissojen yöhön. Sisällä saa olla vain rotukissa yötä. Lyhytkarvaisena se kärsisi kylmyydestä. Kissaisillä on kova kohtalo käydessään tervehtimässä pentujaan. Milloin hätistetään harjanvarrella auton alle, milloin aamutossu lentää juhannuksena.

"Miksi et koskaan haistele ja tee tarkastusta, kun tulemme sisälle?" Tiedän sen tutkimattakin, että viinalle, tupakalle ja miehille, jos sitä pelkäisin. Mutta luotan, että opitte ja osaatte pitää huolta itsestänne, ettei pelkoon ole aihetta. Joskus kirjoitin lapun pöydälle: "Ei saa huolta äidille tuottaa tyhmillä tempuillaan." En halua elää lasteni puolesta heidän elämäänsä. Jatkan omaa elämää "Menneen maailman" isän opilla. Hän jatkoi lukemistaan, kun antoi Charlsille luvan viipyä luonaan sen enempää muuttamatta päiväjärjestystään.