C. Monet sai minut kiinnostumaan Bordigherasta. Taiteilija maalaa näkymää, metsikön takaa valkeaa rakennusrykelmää meren rannalla. Tuo mieleen kreikkalaisen luostarin. Bordighera on hotelli Italiassa, Välimeren tuntumassa kumminkin.Tulin kotiin kuukausien poissaolon jälkeen. Ulkona oli kylmä, järvi saanut edellisenä päivänä jääpeitteen. Läpinäkyvällä jäällä liukastelimme seuraten edellä kulkevaa isää. Hän kokeili tukevalla korennonmittaisella seipäällä jään kestävyyttä. Jää ritisi ja hiushalkeamat osoittivat, mihin isku oli osunut. Pelkäsin joka askeleella, milloin jää pettäisi. Ehdin sisälle ensiksi. Lämmittelin lieden ääressä kylmästä ja pelosta hytisevää minää. Isä tuli sisälle, hän katsoi pitkään minua tunteakseen. "Olet leikannut tukkasi." Oliko isän toive tytöstään, että hänellä olisi aina pitkät hiukset. Hänestä tulisi nunna. Saisi sen verran nilkkaside - liekanaruun pituutta, että tarvittaessa voisi siitä vetää takaisin. Toiveena vielä opettajanammatti. Opettajaksi en ollut sovelias enkä sairaanhoitajaksi, mutta minusta tuli vanhempieni kotona hoitaja, jota lakimuutoksella pitää nimeltä "omaishoitaja" kutsuttaman, jos hän saa omaishoidontukea.
Sain isän mustankipeän muistutuksen puutteistani, kun naapurin Otto sai vanhuuden hoitopaikan "opettaja"-tyttäreltä, joka tosiasiassa oli hortonomi tai jotakin puutarhurintyöhön liittyvää. Tuntemani naisopettajat hoitivat virkaansa ja heidän äitinsä viettivät vanhuutensa vuodepotilaina laitoksissa. Niin olisin minäkin tehnyt virassani varmistaakseni eläkepäivien eläkkeen ja vapauden matkustella ja kiertää kerran mualiman ympäri.
Nunna Kristoduli on kertonut nunnantarinan. Palutettiin luostarista Suomeen saamaan hoitoa. Meni takaisin ja arvosteli kirjoitetun saarnan sisältöä juutalaisvastaisena. Hänen oleskelunsa jatkon ehtona luostarissa oli anteeksipyyntö omista ajatuksista. Muussa tapauksessa hänen oli jätettävä luostari. Hän puhuu menneisyydestään Lintulan luostarin nunnana.
Minun tieni on ollut maailmassa. Luostari ei ole vanhainkoti. Sinne pitää mennä kilvoittelemaan lihanhimoja vastaan ennenkuin himot heräävät. Sain kortin Athos-vuorelta. Sinne on naisilta pääsy kielletty. Hän halusi tutustua luostarielämään. Minulle hän sanoi: Kun puhut luostariin menosta, minun pitää nähdä kasvosi, että voin tehdä omat johtopäätökset. Minusta ei tullut "pappien naista". Hänestä Isä Camillo ja minusta Äiti Teresa, joka sai kutsun tulla Munkkiklubille äidiksi.
Käytännössä sain ohjeen: Jos menet sinne Munkkiklubille, älä kerro olevasi minun mummo. Olen nähnyt kuvauksen kuninkaallisesta vanhojen naisten yhteisöstä, jossa nunnat huolehtivat arjen pyörittämisestä. Minullekin on apua tarjottu; ikkunanpesua projektin tukityöllistetyltä - (kiitos ei, sellaista en ollut tilannut) - puhelinmyyjän lupaus lehtitilaukseen tyytymättömänä, hän tulisi tiskaamaan yhdeksi kuukaudeksi -(on odotettavissa).
Tähän asti ainoa vilpitön ääneen lausuttu ajatus: Sine vanha nainen minua hierot, minun pitäisi sinua hieroa. Hieronnan kanssa sillä ei ollut mitään tekoa, mutta tietäen ammattini hän kiteytti sen ymmärrettävästi. Mitä toivot ihmisten teille tekevän, tehkää samoin heille. Missä näet tänä päivänä toteutuvan tämän viisaan vaihtotalouden?
Arvonimi osamaksulla: Varhennettu Vanhus. Mietipä sitä itsellesi vanheneva, kuoleva ihminen! (Sitä ennen työllistettynä vammaisten toimintakeskuksen pesulatyötekijänä tai laitosapulaisena palvelukeskuksessa.) Kaiken huippu omaishoitajan pakottaminen taimitarhalle sesonkityöhön. Taimitarha oli ainoa työtilaisuus paikkakunnan todellisille osa-(talvi)aika-työttömille. Vanhempien hoitajaksi muualta tulleille se oli pakko. Kukaan ei kyseenalaista, voiko työvoimatoimisto näin ajatella. Ei kukaan puhu omaishoitajan puolesta, jos ei omaishoitaja ITSE. Siinä on ITE-arvioinnin idea. Tietää tehtävänsä ja tehdä tiettäväksi poliitikoille ja kaikille, jotka ovat sitoutuneet puhumaan omaishoitamisesta. Kuinka monta Kekkosta meillä kuoletetaan ja haudataan valtion kustannuksella. Mannerheimkin kääntää kylkeä haudassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti