Vuoropuhelussa signaalikatkoksia

Sinun joulusta se alkoi. Istun digi-tv:n ääressä jouluaamuna 2007 ja odotan joulukirkon alkamista. Sinisessä ruudussa on teksti "Sinun joulusi". Kuvaa ei tule näkyviin. No, olkoon Sinun joulusi. Analogiset lähetykset loppuivat, meni kuva ja kohta oli myös ennustettu äänikin poissa. Tilalle tulee teksti "Ei signaalia".

Kauhajoen muistojumalanpalveluksen aikana toistuvat signaalikatkokset ovat sääntö eikä poikkeus. Minulle se on muistutus häiriöstä, kuinka yhteiskunta hosuu asioiden hoidossa. Ottaa käyttöön keskeneräisiä uutuuksia käydyn sodan antamalla esimerkillä. Joistakin ihmisistä on päästävä eroon kuin juutalaisista. Vaihe vaiheelta sen toteuttamisessa ei ole mitään uutta auringon alla. Joltakulta pettää pinna ja pakomatkalla ampuu ensimmäisen ihmisen. Sodassa ihmiset ovat toistensa vihollisia. Ammutaan vihollisia ei ihmisiä.

Minuakin on yläkerranukko ampunut kovilla. Olin suosittu uudessa palvelukeskuksessa. Minulla oli ajanvarauskirja täynnä. En ollut millään tavalla uhka kansalaisopiston johdolle. Mutta sieltä minut painostettiin pois. Otettiin uusi hieroja tilalle, joka ohjasi myös liikuntaryhmiä. Häneltä perittiin enemmän vuokraa ja sitoutettiin taloon antamalla lisätienestiä. Olen yhden ammatin harjoittaja. Hierontasanasto kokonaisvaltaisesta hoidosta pitää palauttaa käyttöön.

Kokovartalo on päästä pakaroihin takaa ja edestä. Elävää ihmistä ei voi jakaa osiin kuin kuollutta sianruhoa etuneljänneksiin ja kinkkuihin. Eikä puoliksi oikeaan ja vasempaan, sillä yhdessä ne muodostavat kokovartalon. Kädet ja jalat kiinnittyvät vartaloon ja ovat raajoja. Kokohieronta käsittää vartalon ja raajat. Hieroja käyttää työssään päätä, kättä ja sydäntä, jotka ovat läsnä kaikessa työssä tietona, taitona ja tunteena. Signaalikatkokset estävät tiedon, taidon ja tunteen välittymisen niin hoidoissa kuin yhteiskunnassakin. Se on vuoropuhelu, jota liebe Maire ja rakas Taivaan Isä käyvät signaalikatkoksen aikana. Minua on moitittu jeesustelusta, mitä se nyt mahtaisi merkitä. Ripparilaiselle yritin sen kertoa: Pelataan pyhää jysäystä.

Kauhajokelaisittain siitä on pyhyys kaukana. Jumalanpalvelusajasta jätetyt kommentit olivat vähätteleleviä. Joku tosikko vastasi: Jos ei teineille kelpaa, viillelkööt vaikka itseään. Mikä meitä kasvattaa ihmisinä, se voi toiselle olla maailmanloppu. Onneksi saivat olla lyhyen elämänsä ajan oppimassa ja kuolla koetta tehdessään. Se on elinikäistä oppimista tämän päivän politiikalla. 63-v on jo arvonimen paikka "varhennettuna vanhuksena". Suurin osa kunnallisvaaliehdokkaista on jo vanhuuden höperöitä ja eduskunnassa ulkonäköministereitä. Siinä kohtaavat "nuoruus ja hulluus" ja "vanhuus ja viisaus". Vai kohtaako sananlaskuksi kiteytyneenä?