Kutsumus

Lisää nunnan tarinoita. 75-vuotiaana valtion eläkkeelle pistetty nunna rukoili, että Jumala lähettäisi hänet maailman pahimpaan paikkaan. Hän löysi itsensä Kairon kaatopaikalta. Asui kaatopaikkakansan keskellä ja opetti lapsia lukemaan. Se oli ainoa tapa selvitä elämään kaatopaikan ulkopuolella.

Nunnan antamaa perheneuvontaa oli aviomiehiltä saatu lupaus. Vaimot säästyisivät viikottaiselta aviomiehen selkäsaunalta. Ja sama lupaus seuraavalle viikolle. Länsimaissa solmitaan määräaikaisia avioliittoja, kun potenssit ovat pohjalukemissa tai ollaan kyvyttömiä tai haluttomia. Sotatoimialueella p-poliisi YK:n mandaatilla puhuu perheneuvonnasta, että lapsilukua pitää rajoittaa. Olot on saatu sekaisin sotimalla ja siviileiden on tultava toimeen parhaaksi katsomallaan tavalla. Olisiko lisääntyminen säädeltävä rotuhygienialla.

Saaren asukkaalla oli ainakin 15 lasta kunnanmökissä. Tuvassa oli kirjahylly, jossa isäntä säilytti kenkiään. Viulu naulassa ja kiljupönttö nurkassa happanemassa. Saaressa ei ollut kaatopaikkaperhe.
Kuolemalahti sai nimensä asukkaidensa mukaan. Mustalaiset olivat majailleet siellä olevassa mökissä hyvin kauan sitten. Lahti on merkitty kartalle Kuolemalaksi, jonne ensimmäinen tämän päivän mökkiläinen kyhäili huvilaa. Sai nimen Valkealahti. Turhapuroksi osoittautunut tontinostaja teki turhaa työtä ja teetätti isälläni joutavanpäiväisiä tiepaikan punnituksessa. "Katso nyt minun nenävartta pitkin, mihin seuraava tiemerkki osuu."

Siinä välillä Kuolemalahdessa oli suurperheen koti minun lapsuudessa. Juoppous hulluuteen asti oli vitsauksena. Naapuruus alkoi ahdistaa. Joko isän olisi lähdettävä tai ostettava hänen maansa. Vanhempani ostivat lisämaakseen ja karjanlaitumeksi. Olen aina tuntenut kylmän karsivan selkää lähestyessäni yksin tyhjää mökkiä ja pakokauhun vallassa olen kääntynyt takaisin juosten kotiin takaa-ajettuna. Suurperheen emäntä on saanut valtakunnan äitienpäiväkunniamerkin. Jos kuka, hän on sen ansainnut.

On tanssinut juopon ukon pillin mukaan naapurin pöydällä. Pudottanut ukon reestä kaukana jäällä ja ajanut kotiin henkensä hädässä, lastannut nukkuvat lapset yöllä rekeen. Oliko ukko jo ehtinyt rantaan, kun äiti arvokas lasti reessä hoputtaa hevosta liikkeelle määränpäänä kunnalliskoti.
Lapset sijoitetaan perheisiin kuin huutolaiset tekemään työtä. Vielä perhe yhdistyy, mutta sitten alkoi painostus naapuria kohtaan. Sekään ei ollut kaatopaikka, olihan ympärillä pihlajia, Pyhiä puita.

Tuli viihde- ja vapaa-aika. Elämänpuu joutui ahtaalle. Rantoja rakennetaan pilvenpiirtäjiin asti. Rannan puolelle tehdään talvitietä, ranta on kaatopaikaksi haettu tietoimituksessa. Minun maksamana, etten vain tulisi jäädäkseni yli 100 vuotta suvun asuttamaan perinnemaisemaan. Elämänpuu voi huonosti keskellä tätä yhteiskunnan järjestämää kaaosta. Tuskin jaksaa tuottaa enää lehtiä yhtä paljon kuin parhaimpina aikoina. Silloin kun suvituuli vielä oksia soitteli ja vuodenaikojen vaihtelu kasvatti silmuista lehdet ja väritti ne keväästä syksyyn kuin väreillä leikkivä taiteilija.

Olen kaatopaikkalla, tuhansistani erään, ja niitä on täynnä maailma. Pakolaisleirejä, hökkelikyliä, että joillakin mielenrauha olisi. He tarvitsevat kaatopaikkansa, onhan taas vaalienaika valita yleisellä, yhtäläisellä, salaisella ja ilmaisella äänellä seuraavat väärät kuninkaat. Enemmän olisi tarvetta toteuttaa kohtalo, mikä oli odotettavissa yhden vääränkuninkaan päivän illassa. Minulle sanotaan: "Älä tule meitä opettamaan!" En tule. Alatte oppia vähitellen itse ylhäältä ruohonjuuritasolle asti. Se pahempi viimeinen villitys EVVK.