Tiimi hajoaa. Kuka jättää kotipaikkansa, kuka lähtee työn perästä vieraalle maalle, kuka on kiireinen, kuka muuttaa projektia. Viikonloppuna pistettiin kauraa seipäille kuivumaan. Metsän keskellä korret olivat vielä vihreitä. Ei ole aikaa jättää kauraa kellastumaan.Lähtisin kouluun syyskuun ekapäivästä. Tiedossa perunannostoloma kuin torpparin lapsilla Hovimäellä. Pappi puhui vielä pitkään samalla sävyllä kirkossa ja sai kuulijat poistumaan. Minunhan ei tuollaista kirjaviisautta tarvitse kuunnella. Jänikset kurkkivat puun takaa, kuinka oksansahaaja onnistuu työssään. Ferrarinpunaisena sahaan oksaa tikapuiden toiselta puolelta.
Rikas mies jos oisin, minulla olisi portaita, jotka eivät vie mihinkää. Pysyn paikallani, vaikka on portaita, jotka houkuttavat leveydellään pääkallon paikalle. Tienviitat on käännetty osoittamaan harhaan, jota kiinalaiseksi helvetiksi sanotaan. Työ ihmisen hyväksi, ei voi seilata laidasta laitaan. Jos projektin päämäärä ei näytä toteutuvan, on muutettava projektia. Sen teen, jos Luoja suo ja viskaalit sallii. Onhan edunvalvojilla oma lehmä ojassa ja sen nostamiseksi tarvitaan kaikki kynnelle kykenevät. Tai muuten piru perii. Eikä perintöjen perijöillä ole kuin oman oksan sahaajan rooli. Korkealle auttavat liikemiehet ja pudonneet pelastaa veronmaksajat Kehittyvien maakuntien Suomessa. Ubiikista on vasta vähän kokemusta.
Jänikset
Emo-jänis tuli pyrynä metsän rajaa,
kun poikineen isä teki talvi majaa.
"Se tulee", huus emo ja ilmaa haukkas
ja huohottaen yli kantojen laukkas.
"Mikä?", ärähti isä, "no tulla anna!" -
Mitä tollotat, poika, käy kiinni ja kanna!"
- "Vielä kysyt", jo suuttui emo, "no Raiku
ja pamaus, tiemmä, ja haiku ja kaiku.
Se tulee jo suolla, sen näki rastas."
- "Ei meillä pelätä", isä vastas -
"sull' aina on, äiti, se hätä ja hoppu",
isä pystyyn nous, "siit' on tehtävä loppu."
Putos haavasta lehti ja tuli polun poikki -
isä-jussi kuin ammuttu viitaan loikki.
Lauri Pohjanpää
Tänään alkaa jäniksen metsästys. Sitä varten Vihtaniemestä tarvittiin vuokrata maita lahtipaikaksi, veri virtasi ja pyssymiehiä parveili teillä. Isäni oli saanut tarpeekseen pyssyistä, mutta naapurisovun säilymiseksi ei halunnut kieltää metsästystä. Marjareissulla Rumpsa-Jussin läänin rannassa isäntä työnsi veneen vesille. Vahti metsän mustikoita kaukana talosta salorannalla. Marjamiehet näkivät veneen kaukana selällä. Wiljami ui veneen hyytävänkylmässä vedessä.
Toivon vanhempieni oikeudenmukaisen tahdon toteutuvan. Iloitsen siitä, tai jos ei niin käy, aika näyttää. En voi olla liikaa lastattuna luova. Oman oksansa sahaajissa riittää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti