Henkarimatka

Kaapeliyhteyden pätkimisen takia kirjoitukseni hävisi ja matkasta tuli tulenhakureissu. Kirjoitin tuotteiden ja palvelun laadusta Kehittyvien maakuntien Suomessa. Tavaraa on kaikki paikat pullollaan. Mutta jos tarvitset uutta tai tilanteeseen sopivaa, silloin ei saa sellaista, mitä on tilannut, vaan joutuu alihankkijoilta odottaamaan viikkoja ja valitusten kautta kuukausia, että voin hyväksyä ostamani tuotteen.

Hautaustoimistolle oli viimeinen tilaisuus suoraan sanoen pottuilla, kun sain isän kuoltua surukukat. Ystävä kysyi, olinko saanut kukat ja millaiset minulle toimitettiin kalliilla hinnalla. Kiitos kukista! Mutta en voinut pahoittaa antajan mieltä kertomalla, että kukat olivat mätänemistilassa. Menisinkö enää sellaiseen hautaustoimistoon, vaikka olisi kylän ainoa. Signaali oli selvä. Kiehukoon jokainen omassa liemessään, jos asiakkaiden palvelu ei ole enää yrittäjä/johtajan strategia. DNA:n ja KELA:n palvelu on yhtenäistetty. Yhtä vaikea on tulla ymmärretyksi asioidessa kummassakin paikassa, joka lupaa olla muutoksessa tukena.
Kuinka monta kertaa polvistuinkaan katsomaan suurennuslasilla, mitkä valot eivät pala kaapelimodeemissa? Haarotinpalaa en kopeloinut, sillä luulen maailmanpankkien olevan syöksykierteessä. Itse olette ongelmanne aiheuttaneet, mutta pitää saada nimettömät uhrit (WTC), että hulluus voi jatkua.