Vuoropuhelussa signaalikatkoksia

Sinun joulusta se alkoi. Istun digi-tv:n ääressä jouluaamuna 2007 ja odotan joulukirkon alkamista. Sinisessä ruudussa on teksti "Sinun joulusi". Kuvaa ei tule näkyviin. No, olkoon Sinun joulusi. Analogiset lähetykset loppuivat, meni kuva ja kohta oli myös ennustettu äänikin poissa. Tilalle tulee teksti "Ei signaalia".

Kauhajoen muistojumalanpalveluksen aikana toistuvat signaalikatkokset ovat sääntö eikä poikkeus. Minulle se on muistutus häiriöstä, kuinka yhteiskunta hosuu asioiden hoidossa. Ottaa käyttöön keskeneräisiä uutuuksia käydyn sodan antamalla esimerkillä. Joistakin ihmisistä on päästävä eroon kuin juutalaisista. Vaihe vaiheelta sen toteuttamisessa ei ole mitään uutta auringon alla. Joltakulta pettää pinna ja pakomatkalla ampuu ensimmäisen ihmisen. Sodassa ihmiset ovat toistensa vihollisia. Ammutaan vihollisia ei ihmisiä.

Minuakin on yläkerranukko ampunut kovilla. Olin suosittu uudessa palvelukeskuksessa. Minulla oli ajanvarauskirja täynnä. En ollut millään tavalla uhka kansalaisopiston johdolle. Mutta sieltä minut painostettiin pois. Otettiin uusi hieroja tilalle, joka ohjasi myös liikuntaryhmiä. Häneltä perittiin enemmän vuokraa ja sitoutettiin taloon antamalla lisätienestiä. Olen yhden ammatin harjoittaja. Hierontasanasto kokonaisvaltaisesta hoidosta pitää palauttaa käyttöön.

Kokovartalo on päästä pakaroihin takaa ja edestä. Elävää ihmistä ei voi jakaa osiin kuin kuollutta sianruhoa etuneljänneksiin ja kinkkuihin. Eikä puoliksi oikeaan ja vasempaan, sillä yhdessä ne muodostavat kokovartalon. Kädet ja jalat kiinnittyvät vartaloon ja ovat raajoja. Kokohieronta käsittää vartalon ja raajat. Hieroja käyttää työssään päätä, kättä ja sydäntä, jotka ovat läsnä kaikessa työssä tietona, taitona ja tunteena. Signaalikatkokset estävät tiedon, taidon ja tunteen välittymisen niin hoidoissa kuin yhteiskunnassakin. Se on vuoropuhelu, jota liebe Maire ja rakas Taivaan Isä käyvät signaalikatkoksen aikana. Minua on moitittu jeesustelusta, mitä se nyt mahtaisi merkitä. Ripparilaiselle yritin sen kertoa: Pelataan pyhää jysäystä.

Kauhajokelaisittain siitä on pyhyys kaukana. Jumalanpalvelusajasta jätetyt kommentit olivat vähätteleleviä. Joku tosikko vastasi: Jos ei teineille kelpaa, viillelkööt vaikka itseään. Mikä meitä kasvattaa ihmisinä, se voi toiselle olla maailmanloppu. Onneksi saivat olla lyhyen elämänsä ajan oppimassa ja kuolla koetta tehdessään. Se on elinikäistä oppimista tämän päivän politiikalla. 63-v on jo arvonimen paikka "varhennettuna vanhuksena". Suurin osa kunnallisvaaliehdokkaista on jo vanhuuden höperöitä ja eduskunnassa ulkonäköministereitä. Siinä kohtaavat "nuoruus ja hulluus" ja "vanhuus ja viisaus". Vai kohtaako sananlaskuksi kiteytyneenä?

Oppirahat

Syntymäpäiväsankarin vastaus rahamaailmasta on minulle hepreaa. Olen oppinut maksamalla oppirahoja Kankkulan kaivoon. Raha on virtuaalista. Se on helppoa ohjailla osakkeenomistajien tilille. Mitä oppirahoilla olen saanut aikaan, sitä Kela laskee virtuaalisesti miljonääri-isän perintöosasta.

Tähänastisen painostuksen tuloksena minun pitäisi lapsuuskodin pelastus maksaa oppirahoina julmalle jumalalle, joka on siihen kyntensä ja silmänsä iskenyt. Lähellä on lakimuutos, jolla se otetaan minulta pois laillisesti. Ketään en ole pettänyt enkä pussannut tähän asti kavaltaakseni, mutta nyt olen valmis antamaan merkin kolmestakymmenestä hopearahasta, kuka on kaiken tämän takana.

En ole hopearahoja vailla, että myisin toisten omaa edunvalvojien, helfershelfereiden hyväksi. Pidän kiinni Luvatusta maasta ja itse määrään sen käytöstä omistajana vaikka muukalaisten hautausmaana. Ympyrä sulkeutuu. Hautaustoimiston ihmiset kävivät jo vanhempieni luona useita kertoja päivässä antamassa apua, kun he eivät itse jaksaneet huolehtia arjen teologiasta. Sosiaalijohtaja katseli kateellisena vierestä, valuisivatko sukulaisteni talot ja tavarat omille perillisille vai hänen/heidän taskuunsa. Oppirahoilla aikaansaatu draama elää joka niemessä, notkossa ja saarelmassa, joissa ihmiset asuivat ennen pankkikriisejä ja syöksykierteitä. Turbulenssi jatkuu.

Elinikäinen oppiminen

Toteutuuko eilinikäinen oppiminen elämän aikana muuten kuin juhlapuheissa ja sananmukaisesti odottamattomalla ja kauheimmalla tavalla. Kouluun tunkeutuu koulutoveri paukkuraudan kanssa suunnitelmineen, että nyt koulunkäynti loppuu. Tietotekniikan maailman valloitus on antanut uudestaan näytteen, mihin ollaan menossa politiikan sanellessa suunnan. Olen saanut tarpeekseni, mutta miksi niin moni muukin.

Vanha Simeon odotti lupauksen täyttymystä temppelissä ja hän sai nähdä odottamansa. Julma jumala ahmii omat lapsensa ja vaanii lisää uhreja. Isälle lankesi kirkkonäytelmässä Simeonin rooli. Kirkkokaapuun puettuna hän piti hetken sylissään maailman pelastajaa. Sota-aikana isäni muistiin oli syöpynyt ajatus: Kunpa teitä olisi paljon kuolemaan taistelukentillä.

Vieläkin olen kaksintaistelun kannalla Mukkulan tammien alla. Siviiliuhreilta vältytään, jos kukaan ei tule seuraamaan, kuinka kaksi kahjoa haluavat päästä hengestään. Sodankäynnillä on haluttu saada paljon aikaan vahinkoa ihmisille hävittämällä heidän kotinsa, tappamalla ja ottamalla vangiksi omiin tarkoituksiin. Yliopiston huippu on saavutettu, kun säädetään elinikäisenoppimisen lait.

Jos yrität oppia verkkokirjoitustaidon maksaaksesi netin kautta laskusi, on koneen hankinta aika suuri kulu. Ainakin kiinteänä kuukausimaksuna ja maaseudulla, kun yhteyksiä luvataan vasta kymmenen vuoden kuluttua. On säädettävä oppimisikäraja (61 v > 64 v). Itselleni aktiivista osallistumista rajoittamaan olen pyytänyt ikärajaa suojakseni hillitsemään menohaluja. Projektikiinnostusta ei ole noteerattu muuten kuin lähettämällä loppuarviointi täytettäväksi.

Hymiöllä voin kuitata, miltä minusta tuntuu. Suu kaksikymmentä yli kahdeksan yhdellä kuvalla kerrottuna. Kaikki on opittu; tulemaan ja menemään, mutta kuka on oppinut olemaan muualla kuin kymmeniä vuosia pakolaisleirillä. Suomalaisittain opetetaan odottamaan kiltisti jonoissa vuoroa sairaudenhoitoon tai lakisääteisiä etuuksia valitusportaasta toiseen. On odotettava avustuspakettia taivalta, kun oman elannon eteen työntekeminen on estetty tullen mennen. Sen ovat saaneet aikaan ne viimeiset villitsijät, joita vielä pitäisi valita lisää meitä opettamaan.

Selkokielinen varoitus sekavissa yhtiökokouksissa: Älä tule meitä opettamaan! En näyttäydy enää kutsuttuna ja vielä vähemmän kutsumattomana asianosaisena, olette oppineet itse ja saaneet viisaat sydämet. Teot puhuvat puolestaan; hyvä kello kauas kuuluu, paha vielä kauemmaksi.

Äidin pikkupoika lähtee ulkomaille

Minun pitäisi olla nöyrä ja toimia niin kuin on aina toimittu. Minun ymmärrys on testattu tietotekniikan rynniessä joka kotiin. Mutta ollaan kuitenkin hitaita toteuttamaan toimivia uudistuksia. Olemassaolotaistelun voittaa luonnossa selviytymiskykyisin. Rahalla saa ja hevoseella pääsee. Hevosvoima on jäänyt mittayksiköksi.

Kutsumushuora sai kirjailijan huomion, mutta itse nuori nainen kehui oivallustaan rahoittaa toimeentulonsa ja riippuvuutensa omalla tavallaan. Nousi autoon ja siitä se alkoi. Vertasi hierontaa intiiminä tekona omaan suihinottoonsa. En ymmärrä tätä vertausta. Jos äidin pikkupoika ei ole kasvanut aikuiseksi, on herättänyt huomiota tietokonepeleissä ja pisatutkimuksissa, joita esimerkkinä hehkutetaan naapurin kakaroille, on siinä rahalla kuin vaalityössä oma osuutensa. Osakesalkku siiven alla saa siivet lyhenemään.

Kapellimestari kieltäytyi ryhtymästä omalla maineella Suomi-kuvan kirkastajaksi. Antaa kulttuurin puhua puolestaan. "Tässä talossa tehdään työtä"-kilpi eduskunnan lisärakennuksen peruskivessä on tulkittu lyhyen siiven alla olevaksi osakesalkuksi. Minä tulkitsen sen runoilijan sananmukaiseksi siunaukseksi, jos voin sanoa: Olen tehnyt oikeata työtä, uhkailematta muuttaa ulkomaille, jos verot ei kevene eikä raha tuota lisää rahaa omistajilleen. Siinä on puhemieskin mennyt halpaan, vai oliko se julistus uudesta ajasta, jonka Jokela ja Kauhajoki todisti onnistuneesti alkaneeksi.

Minäkin pyysin anteeksi isältäni aikuisikäisten perillisten puheita perintöjä jakaessaan. Joku pyysi lapsilta anteeksi aikuisten kilpakentäksi luotuja olosuhteita Kauhajoen tapahtumien jälkeen. Yks enkeli, yks perkele, ne sydämessäin taisteli. Tarvitaan vain kaksi puoluetta, tarkoitetaanko hyvää kaikkille vai pahaa muille, mutta hyvää itselle. Mihinkä on unohtunut lapsen kasvaminen ja kasvattaminen? Vanha käsitys lapsesta pienenä aikuisena on romutettu aikaa sitten. Lapinkesässä syntyvät ukkoina jo sylilapset elämänkierron nopeutuessa. Ei tarvita 20 vuotta tunneälyn kehittymiseen, kun koneäly on tullut tilalle. Vahinko vain, että kone on yhtä tyhmä kuin käyttäjänsä. Esittelijä käyttää valtaa, ettei muita mahdollisuuksia ole. Hyvä, me, jotka olemme voineet tehdä asioita toisin.

Jälleen kerran: Höh, mikä ihmeen yhteismetsä

Perinnemaisemanhoitajat kävivät Vihtaniemessä yhteisellä laitumella. Nauttivat Juojärven puhtaasta vedestä juomapaikoilla ja virkistysalueilla. Naapurin lehmät uivat saaresta saareen etsien vehreimmät laitumet. Nyt voin kuulla Juhlikin kellon kilinän niemen päässä. Se on jäänyt soimaan korvissani tuulikanteleena, jonka vain alkuperäisasukas voi kuulla. Se sisälläni soi.

Vuosi sitten tein juurimatkan Helsinkiin. Juuri-ravintolassa söimme suomalaista perinneruokaa. Vaihdoimme tuliaiset. Sain erikulttuurista kertovat kirjat. Luen niitä saksaksi, tuntuu tutulta. Kuinka olisi toiveeni saudien öljyrahoilla rakentamista lomapaikoista mahdollista. Yhteismetsälle olisi muuta käyttöä kuin kunnan esiinvetämä todistus, että meidän rannat ovat vain metsämaata, varasto- ja kaatopaikkoja. Heidän rannat ovat venäläisten uusrikkaiden lomaosakkeita varten.

Rauhan ylläpitämiseen täytyy varautua sotaharjoituksilla. Kun yksityinen ottaa oikeuden vihaan, hankkii pyssyn, kuivaharjoittelee ampumista netissä ja toteuttaa aikeensa livenä, on yhteiskunnalla sormi suussa. Kuinka tässä näin pääsi käymään? Viattomat siviiliuhrit joutuivat sijaiskärsijöiksi. Tämän toistuu sissisodassa "6billionothers" todistaessa samaa, onhan kyse maapallon asukkaista. En ole nähnyt ulkoavaruuden muukalaisia keskuudessamme.

Isäni ei luottanut lupaukseeni tulla aamulla takaisin. Illan vaihtuessa yöksi hänen puhumisentarve vain lisääntyi ja sillä hän viivytti lähtöäni nukkumaan. Lohdutin häntä: "Jos ei uffoukko minua sieppaa, minä tulen aamulla." Isäni oli petetty liian monta kertaa ja hän tunsi jääneensä yksin veteraaninakin syntyperänsä mukaan valkoisten veteraanien pitäessä yllä paremmuuttaan. Vanhempani olivat ostaneet osakkeen kirkonkylästä ja vanha koti jäi tyhjilleen. Kunta ryhtyi asuttamaan Vihtaniemen rantoja 1986 kuin Amerikan valkoinen mies tarjoten reservaatteja intiaaneille vastapalveluksena luopumistaan asumisalueista.

Tämä aika on menossa pienessä, pohjoisessa lintukodossa. Rahamaailma vaatii luonnonvarat kultaisina vasikkoina ja ihmiset elävinä uhreina julmalle jumalalle. Isältäni otettiin lupaamatta mitään korvaukseksi. Venäläisille tehdään tietä suoraksi ja lisätään heille oikeutta käyttää juosten kustuja teitä meille rasitetienä.

Mitä se vanha Arviitti enää maillansa ja rannoillansa tekee? Hän elätti ison perheensä eläen sovussa luonnon ja naapureiden kanssa. Nyt on suunsoittajat tulleet poskisolisteina halventamaan meidän elämäntyötä ja nostamaan omaa virka-asemaansa. Uudelleen kysyn: Mitä perkeleitä te luulette olevanne? Kiusaaja ahdisti ihmisen poikaa erämaassa. Lupasi viisi virkaa ja kymmenen nälkää, jos lankeaisi kiusaukseen. Ihmisen poika käski kiusaajaa: Mene pois, saatana. Jumalan suunnitelma oli kuitenkin antaa hänet vihamiesten käsiin ristiinnaulittavaksi. Se riittää minulle.

Tämän jälkeen kukaan ei sovita mitään pahoista teoistaan, vaikka hänet hirtetään tai kidutetaan kuoliaaksi. Tämä aika on todistus vallan väärinkäytöstä syyttömien ja sijaiskärsijöiden kiusaajina. Siinä on uusi vielä pahempi sukupolvi kasvamassa perintönä tai viekkaudella saadun virka-aseman väärinkäyttäjänä. Vankila olisi turvallisin paikka ulkopuoliselta uhalta. Sielläkin vallitsee hierarkia saadakseen suojelua ja ruokaa. "Pako" pyörii opetusfilminä kuin "Kauniit ja rohkeat" vuodesta vuoteen. "Kyllä ne ovat viisaita." En voi olla samaa mieltä tällä ferrarinpunaisella elämänkokemuksella.

Onnellinen 100-vuotias

On perin onnetonta, olipa kyse asiasta kuin asiasta. Mitä on jäänyt mieleen presidentin valintakevättalvista? Ehdokkaiden kuvat oli nostettu metristen kinosten päälle näkyviin. Tuiskulunta kertyi ehdokkaiden kasvoille. Jokaisen kohdalla kiipesin vallin päälle ja pyyhin lumen pois.

South Parkissa 100-vuotias on onnittelujen kohteena. "Miltäs nyt tuntuu"- kysymykseen iloinen kysyjä saa odottamattoman vastauksen "Ammu minut". Omaishoidossa vuosia ollut halvaantunut opettaja seurasi mustasukkaisesti hoitajavaimoaan. Kielsi tältä oman elämän kokonaan. Kuitenkin hän oli päättänyt mennä juhannustansseihin ja järjesti hoidon miehelleen. Mies oli varautunut tällaisen tilanteen varalle hankkimalla käsiaseen. Iltalehdestä sai lukea:"Vanhus ampui vaimoaan". Surullinen juhannus oli edessä. Pyssyt ovat sairaiden leikkikaluja. Pojat leikkivät sotaleikkejä ja myöhemmin niihin lisätään seksileikit ja fantasiat.

Minulle WTC-tornien sortuminen on pohjanoteeraus kaikelle massatuholle. Hyvälle ja pahalle on annettu kasvot. Eeva Kilven silmänreijistä katsoo nuoren tytön silmät. Kenenkä silmät katsoo kommandopipon silmänreijistä. "Ampuupa yläkerranukko kovilla", hämmästyin avatessani työhuoneen oven tyhjäksi luulemaani aulaan ja näin palvelukeskuksen johtajan oveni takana kuuntelemassa, mitä miesasiakkaan kanssa olin puuhaillut ja puhunut.

Missä minua on uhattu, sinne en ole halunnut palata. Minulle riittää yksi kerta tulla ammutuksi. Minun sanomiseni on koettu ahdistavaksi ja leimattu omaksi hömpäksi. Palautan teille ajatuksenne takaisin niinehyvineen. Pojat keitti soppaa omalla reseptillä ja syövät kiiskikeittonsa kiltisti ja nuolevat vielä lautasenkin. Satavuotiaanakaan en kerjää ampumistani. Elämän elonkerjuussa on kylliksi.

Kunnan opettajien pakkolomautus oli tilattu etukäteen. Kunta ja opettajat olivat samassa juonessa. Kunta lomauttaa, opettajat lähtevät Intiaan salassa suunnittelemalleen matkalle. Koillis-Savon toimittaja matkanjohtajana kirjoittaa matkakuvauksen onnistuneesta ulkomaanmatkasta. Poikkeusolosuhteet jäivät mainitsematta. Lapset jäivät kouluun ilman valvontaa. Kun kissat on poissa, hiiret hyppii pöydällä. Tässä tapauksessa opettajat käyttäyvät kuin Intian pyhät rotat. Näitä tehtäväänsä sitoutuneiden toilailuja halveksin. Joku sen salli, lapsilla ei ole siihen mitään sanomista.

Saman sain kokea omaishoitajana. Kun vuoropuhelu alkoi, sanoin tulleeni hoitamaan äitiäni, kun kunnan palvelut eivät toimineet. Kaikki pelkäsivät, että omin kaiken sukulaisteni hoitamisen. Vanhempieni hoito- ja asiontivastuun otin itselleni. Sukulaisissa kävin vain pyydettäessä. En mennyt laittamaan ruokaa, keittämään kahvia vaan täyttämään etuisuuksien hakemuskaavakkeita. Kunnan puolelta suhtauduttiin nihkeästi, ettei kannattaisi hakea. He olivat tavoittamattomissa hoitelemassa omia bisneksiään liukuvalla työajalla.

Jokela ja Kauhajoki ovat päässeet maailman kartalle massamurhissa. Tuusniemi kohoaa omaishoidonoopperan tapahtumapaikaksi. Roolijako koskee jokaista, joka asettui asianosaiseksi asettelemaan kapuloita rattaisiin estääkseen kotona tapahtuvan hoidon. Minulla on tulevaisuus ja toivo, vaikka poliitikko on saanut uutta tuulta purjeisiin suunnasta, mihinkä ollaan menossa. Minä olen sieltä jo kokemuksia rikkaampana tulossa. Hulluilla on aina myötätuuli. Minun nenä on kasvanut tuulenhalkaisijana. On ollut niin kovat myrskyt ja minä-Ite veneenkeikkuttajana.

Piispa Riekkisen sammakot putosivat kermasaaviin. "Myö hukutaan", huusi toinen. "Ei hukuta, kun hypitään." Siinä meille kulttuurisidonnainen toimintaohje. "No, onko sinulla nälkä?" Mainostoimisto katsoo vierestä, kun pieni poika yrittää leikata isosta limpusta palan syödäkseen. On, elämän nälkä. Vakuutusyhtiö saa vastareaktiona inhoväristykset kulkemaan selkää pitkin. Se on ansa eikä asiakkuus. Rahat on vaarassa menettää ja joutuu elinkautiseen velkavankeuteen.

Öllin isän oppivuodet ja johtaja Kolli Oponen

Herään tähän aamuun ahdistuneena elisen päivän väistämättömistä tapahtumista Kauhajoella. Minulle on latomeret ja Pohjanmaan lakeudet näkemättä. Kun en ole voinut siellä käydä, onko sen tapahtumat globaaleja onnettomuuksia, jotka jäävät huomisen draaman alle. Radiopsykiatrini tekee diagnoosin minulle kuunnellessani vastausta kysymykseen: "Mikä meidät tekee hulluksi?" "Sanojen ja puheiden kaksois- ja kolmoismerkitys!" Se tekee meidät lakisääteisesti hulluksi. Mutta hän jatkaa, että jos kehon- ja kapulakieli meidät sairastuttaa, niin elettynä tästä tulee draamaa. Nyt Jokelassa ja Kauhajoella on ollut kenraaliharjoitusten aika.

Teatterissa olen saanut melkein sydärin, kun esiin on vedetty pyssyt ja paukkupatruunoilla ammuttu kohti. Miksi juutalaiset huutavat nähdessään unta takaa-ajettuina? Miksi isäni säikkyi kovia ääniä ja kärsi tietäessään sukulainaisten olevan sairaana? Hän ei ollut myöskään ilahtunut, kun kaupunkilaispojat toivat pyssyt mummolaan ja ampuivat rikki pullot ja seinät maalitauluina. Viimeisen kerran hän asettui puolelleni, kun olimme tulleet maalle saunomaan. Rantaan oli parkkeerannut pari kaljaveikkoa. Pyysin heitä poistumaan. Silloin tutumpi uhkasi lyödä minua. Isä kuuli äänekkään sananvaihdon. Hän tuli ulos katsomaan, mikä perinnönjako on taas käynnissä. Tilanne rauhoittui 9-kymppisen isännän ilmestyttyä näkyviin.

Rumpsa-Jussin veli vahti marjamiehiä rannoillaan ja työnsi veneet vesille. Selvitti juovuksissa puukkojen kanssa välejään kavereiden kanssa. Kaupunginviskaali vei viekkaudella omaisuuden. Jos isäni olisi ollut agressiivinen, olisin minä hankkinut pyssyt tunkeilijoiden häätämiseksi. Mutta hän lähetti minut lakimiehen luokse laatimaan lahjakirjoja lapsuuskodin siirtämisestä lapsilleen. Mutta nyt tilanteeseen sotkeutuikin yhteiskunta saadakseen isäni pitkän elämän ajalta elatusmaksuna isäni lapsilleen säästämän perinnön. Tämä on se toinen draama rauhanomaisessa sukupolvenvaihdoksessa, jota yritän viimeiseen asti toteuttaa. Sinä aamuna muuttui kaikki ja elämäntarina alkaa.

Viemärirotta

"Vesi vanhin voitehista, Jumala parantajista"- tekstillä ja sinisellä tähdellä varustettu ammattitutkintomerkki oli kädessäni. Vuosi oli 1979. Olin aloittanut työt Toiminimellä junamatkan päässä naapurikunnassa. Olin jättänyt taakseni naisvaltaisen työpaikan kiusaamisineen. Ehkä he eivät sitä itse huomanneet, mutta heistä oli hauskaa ottaa minut silmätikuksi, kun olin vappuna ollut torilla valkolakki päässä. Minusta tuli Maire-maisteri sillä kertaa ja työni olivat maisterin töitä.

Esimiehen kanssa puhuimme tekstiiliammattiasioista yhteisellä kielellä. Hän puolusti tekemisiäni, että minun työ oli niin hyvin tehty, ettei ollut ennen nähnyt sellaista. Vika oli jossakin muualla. Siihen loppui sakinhivutus työtä tehdessäni akkasakissa. Uusi työ yrittäjänä ja ammatista kertova merkki kädessä oli totta. Vastaantulija halusi nähdä merkin. Annoin sen hänelle käteen ja kuinka ollakaan. Merkki pyörähti kadulle suuntana sadevesikaivo. Siinä ihmettelimme, mihinkä se hävisi. Kaivo oli kuiva ja kaivonkansi painava. Ei auttanut muu kuin soittaa palokuntaa paikalle. He tulivat ja vitsailivat tullessaan, että nyt kaikki arvoesineet samantien kaivoon.

Olen ylpeä ammatistani ja omaishoitamisesta, vaikka minua on yritetty saada viemärikaivoon syntyperän, koulutuksen, sukupuolen, verkkokirjoitustaidon puutteen, ammatin ja uskonnon perusteella. "Mikä siellä on tilanne nyt", kysyy toimittaja Kauhajoen ampumatapauksen johdosta. En jaksa enää puolustella itseäni, olenhan tullut vahvaksi, mutta en paksunahkaiseksi. Suomi ei ole enää korruptiosta vapaa maa. Sen aiheutti vaalirahoitussotku, josta jotkut kehuskelivat ymmärtämättä, että he rikkoivat lakia.

Perheen ainoa poika sanoi vanhemmilleen: "Kun ette jaksa tappelematta elää, en minäkään jaksa yrittää." Perheet voivat huonosti. Se heijastuu lapsiin. Viihde- ja vapaa-aika vaatii veronsa, eikä kaikkein vähiten yökaudet jatkuva seksi- ja väkivaltakanavatarjonta digi-tv:ssä. Netistä ja lumotv:stä on tullut läpi yön häiriintyneiden harjoittelupaikka. Päättäjät tyrmäävät kaikki eriävät mielipiteet ja vievät hovioikeuteen asti, kun vingutetaan Visaa ja hangataan naista. Seuraava hankinta on luotiliivit, kun avaan suuni asiani puolesta.

Toisaalta en tarvitse torikokouksia enkä koulutustilaisuuksia. Rahat menee Kankkulan kaivoon eikä oikeisiin asioihin. Kauppakamarin toimitusjohtaja sanoi, kun pankki myi velattoman työhuoneeni vuokralaiselleen."Olet ottanut riskin ostaessasi osakkeen työhuoneeksesi." En tiennyt maksaessani velan työhuoneesta, että joku oli määrännyt minun kohtaloni. Rotat valtaavat uusia reviirejä lisääntymistä varten. Kun ahtaus alkaa ahdistaa, ne purevat toisiaan. Ihminen haluaa pitää kaiken rahan itsellään, vaikka sitä ei voi syödä. On vain pollea olo, kun voi sanoa: "Minulla on, mistähän saisi sullekin."

Kela on kehitetty tähän tarkoitukseen, että kaikkia Kelan etuuksia käytetään väärin. Kultaisella kädenpuristuksella varmistat itsellesi saamaan etuuden ja pääset oopperan rahariitoja ratkomaan. Syntymäpäiväjuhlia suunnitellessani sain ennusteen, että lippu on puolitangossa. Opetusministerin syntymäpäivänä tämä on tosiasia. Setäni kuoli punaisena 29-vuotiaana. Sisar sai elää 53 vuotta. Sairaus vei meidän Maken 43-v. Ukki jouti kuolla 93 v, kun rahat loppui enkä voinut hoitaa häntä omilla rahoillani, että ukin eläketili olisi jäänyt riideltäväksi. Minusta tuli miljonääri-isän miljoonaperijätär ja toivon kuolevani luonnollisen kuoleman. Tytöille olen antanut suullisen ohjeen sen päivän varalle: "Kun olen kuollut, pidätte bailut." Ja sen he ovat nauraen luvanneet. Kaikki edellä tapahtunut enteilee tulevaa. Siitä kertoo kertoo yksi käenpesän yli lentänyt aina uudestaan.

Hautausmaakerho

Ympyrä sulkeutuu kokoontumiseen hautausmaalla. Siitä ei tule vielä hautausmaakerhoa. Se on ainutkertainen sukutapaaminen. Projektikokeilussa on ollut monenlaista omaishoitajilla testattua mallia. Raha on tullut avuksi. Omaishoitajastatus on vain niillä 10 %:lla omaishoitajista, jotka saavat omaishoidontukea.

Naapuri näki hakemuskaavakkeen Alzheimer-potilaan hoitajan pöydällä ja tokaisi: "Sinä aiot repiä rahaa ukkosi sairauden kustannuksella." Jäi hakemus viemättä ja kadehtiminen oli turhaa. Omaishoitajat ovat päässeet Guinnessin ennätysten kirjaan kaikessa hoidettavan hyväksi tekemässään työssä. Siksi päättäjien lait ja kateellisten sanomiset voi jättää omaan arvoonsa. Rakkaudella ei ole hintaa. Sen arvoa ei pörssikurssit heilauta.

Katsoin Teemalta hautausmaalla viikottain kokoontuvasta kerhosta, jolla oli hyväksytyt säännöt. Herzl-vuoren akatemialla on hautausmaakerho. Epävirallisen organisaation vertaistukiryhmä-kirjeketju toimi samalla periaatteella. Yritysakatemia antoi mahdollisuuden oppilastyönä tehdä potentiaalisten ongelmien ja mahdollisuuksien analyysin inhimillisten voimavarojen kehittämiseksi. Mahdollisuus osallistua "Kertomukset kirjaksi" - verkkokurssille. Mutta jos YEAT-koulutus olisi järjestetty Lahdessa, olisi paikkana ollut ammattikorkeakoulu.

Akateemisten kurssinjohtaja oli antanut minulle osoitteen osallistua ammattikorkean oppilastyönä järjestettyyn lievästi dementoituneiden päivätoimintaan omaishoitajana. Siksi olen iloinnut ketjukirjeen kirjoittajista. Meitä oli suljettussa ryhmässä 11 kirjoittajaa. Omaishoitajalle ryhmässä pysyminen 4 vuotta x 5,4 työaikalakia noudattavan 21,6 miestyövuotta x 11 = 237,6 omaishoitajavuotta, puolitettuja suruja, tuplaantuneita iloja.

Suurin ihme oli 13-vuotiaan autistisen tytön ilmoitus kirjoittamalla, että hän osaa lukea. Oli ollut niin vaikeasti hoidettava, että luultiin, ettei tyttö mitään ymmärrä. Se loukkasi tyttöä eniten, kun häntä pidettiin tyhmänä. Minulle tuli sama oivallus, etten ollut niin tyhmä, ettenkö osaisi kirjoittaa verkossa. Kirjeet koneelle ja tulostettuna osanottajille taidepaketissa oli hyvää harjoitusta opetella verkkokirjoitustaitoja. Oikeata kertausta, kun vielä itselleni saan taidepaketin aikaan.

Hautausmaakerho kokoontui ja jokainen vei retkituolin mukanaan. Yhdessä he keskustelivat, karkoittivat yksinäisyyttä, lausuivat runoja ja aterioivat. Sitä kirjoittajatkin jakoivat toisilleen, mikä auttoi itseketäkin jaksamaan. Hautausmaan kerholaiset olivat selvinneet juutalaisten joukkotuhosta. Muistelunaiheena getossa asuminen ja omaisten katoaminen. Omaishoito on ihmissuhdesairaus, josta kuitenkin on mahdollisuus selvitä, kun tietää, mistä on selvinnyt.

Laki lietsoo hysteriaa, kun säätää uusia säästökohteita ja siinä on tehokkaaksi testattu keino juutalaisten tuhoamiseksi. Ei ole mitään uutta auringon alla ihmisten käydessä toistensa kimppuun keinoja kaihtamatta. Kuka on tämän joukkohysterian kapellimestari? Kenen naamion takaa paljastuvat julmaa jumalaa leikkivän kasvot? Guinnessin ennätysten kirjan ensimmäisestä painoksesta sai lukea nopeimmasta linnusta, joka oli vedonlyönnin kohde. Omaishoitajan selviäminen tervejärkisenä urakastaan aloittaa Guinnessin ennätysten kirjassa uuden luvun hölmöläisestä ja hölmöläisen hevosesta niin suomalaisella tavalla. Missä on sisu, sauna ja Sibelius, kun kaikki kilpailuedut kohdistuvat veronalennuksiin ja ostovoiman lisäämiseen.

Liebe Maire, sinulta ei ole mitään puuttunut eikä mitään tule puuttumaan. Et tarvitse lähteä koluamaan tavarataivaita. Sinuhe on päivän puheenaihe. Sinuhen kasvattiäiti hypisteli kuparilevyjä ja toivoi olevansa rikas. Sinuhekin tapasi rakkaansa Kuolleitten laaksossa, kun vei vanhempansa tuonpuoleiselle matkalle. Naisen tähden oli menettänyt vanhempiensa hautapaikan. Tätä aikaa elämme parhaillaan, että omaishoidon kautta ei voi tapahtua sukupolvenvaihdos. Siitä pitävät huolen suku, kunta ja yhteiskunta. Kaikki on kaupan toisten omakin venäläisille uusrikkaille. Kunta naapurina, tiekunta isäntänä ja uusrikkaat kunnanmökkiläiset edunsaajana aloittivat "Tiekartan Länsirannalla". Sitä toteutetaan Israelissa, mutta se on myös totta Vihtaniemellä.

Särkyneiden majatalo

Kahden koneen loukussa kolkuttelen vanhan PC:n ovella särkyneenä. Käväisin vaalimarkkinoilla äänettömälle säädetyn digi-tv:n välityksellä. Edellisenä päivänä kuuntelin eduskunnan kyselytunnin palopuheita. Kiviniemille ja muille pankkien pelisääntöjen puolestapuhujille on tilanne uusi. Minä kävin sen läpi jo 90-luvun lopulla. Käsityöläistalo oli silloin realisoinnin kohteena. Olin osakkeenomistaja tehdäkseni työtä elääkseni. Pistin kalikoita rattaisiin puhumalla hidastamisen puolesta. Sain kauppakamarin johtajalta muistutuksen. 
- Sehän on hyvä, kun vauhti kiihtyy.

Tuli minimani, ideaparkin esiaste. Talon sisältä kaadettiin seinät ja kaikkea rakennettiin tilalle. Sekasorto vallitsi työympäristössä. Vasta sitten puututtiin epäkohtiin, kun pultsarit pitivät majapaikkaa rappujen alla. Jättivät roskiksesta tuomansa eväät mätänemään ja katkaravut alkoivat lemuta. Minimani meni konkurssiin ja tuli uudet vuokralaiset sinisine lintuineen. Olin saanut osakkeen maksetuksi, olin omaishoitajana kaukana, työhuone nuoren hierojan käytössä. Sain puhelinsoiton, pankki oli kysellyt hierojalta, myisikö hän työhuoneensa.

Sitten minua kutsuttiin neuvotteluun, mistä saisin talossa työhuoneen, kun toisen kerroksen työhuoneet purettaisiin. Neljä kertaa tein äkkilähdön 400 km:n päästä jättäen isän tilapäishoitoon, kun minua tarvittiin pankkikriisin selvittämisessä. Neuvottelut olivat ala-arvoiset, olihan isommalla yhtiöllä valttikortit käsissään. Jos et nyt myy, välimiesoikeus määrää hinnan ja me otamme osakkeesi ilmaiseksi. Kiviniemi saa nousta seisomaan monta kertaa ja koventaa ääntä minun kokemuksen puolesta, että on selvää, näin pankkikriisissä menetellään.

Lakimiehet olivat asialla, sormet lyhenivät, nenät pitenivät kuin Pinocciolla pajunköyttä suoltaessaan. Turhien juoksutusten jälkeen kotona tein puhelimessa myyntipäätöksen. Kysyin, milloin neuvottelutilanne oli päätetty, että muuta vaihtoehtoa ei ole kuin osakkeen myynti? Mikään neuvottelukerta ei ollut tarkoitettu työhuoneen säilymiseksi. He vievät kuin Moppe hiillostettuaan aikansa. Tästä työhuone-pankkikriisikuviosta on pääkallonpaikalle ennakkotapaus esimerkiksi niille ulkonäköministereille, jotka vielä potkivat kapaloissa, kun varhennettu vanhus selvitti itsensä pinnalle kohdalle osuneesta pankkikriisistä.

Vaalimarkkinoiden kuunneltava osuus tuli trubaduurien lauluista ja "Olen suomalainen". Muu on kuin kärpäsen surinaa korvissani puhuvien päiden suristessa politiikasta. Onneksi on särkyneiden majatalo, missä minua ymmärretään täällä pohjantähden alla. Tyynyliinan nimikirjaimet sen minulle takaa, olenhan voinut käyttää 50 vuotta pankinjohtajan nimikkotyynyä päänalusena. Hän ei myynyt minua ulkolaisen perinnän kohteeksi. Puhdas omatunto on paras tyyny. Sitä toivon tämän päivän päättäjille valkoisia valheita todistellessaan.

Läpättää kuin lampaansaparo

"Olipa kerran ukko ja akka, jotka asuivat Mustanmeren rannalla." "Asuiko se ukkokin siellä?" Yritän kirjoitta tämän päivän satua muistini mukaan, mutta sen julkaisemisesta päättää Blogger. Sinne hävisi pitkä kirjoitus, jossa kerroin tilanteista mielikuva lampaasta. "On hyvä, kun olet täällä." Sain jäädä kuolevan luokse pitämään kädestä, kun päällisinpuolin jäljet oli siivottu. "Vaikka olet täällä, saa sinun isäsi kuitenkin kohtauksia." Se oli sairaanhoitajan kommentti, kun pyysin hoitajalta ensiapua. "On hoidettu", oli vastaus kun kysyin hänen vointiaan puhelimella.

Auton alle jäänyt siili kuivatettiin katolla auringossa, turskat lipeäkalaksi ja poronpaistit tekeytyvät säilyväksi riukukuivatuksessa. Alzheimer ei kuivattanut isääni luurangoksi. Sen teki kolmessa kuukaudessa lihakseen pistetty nesteenpoistopiikki. Kun lihakset olivat hävinneet, kiemurteli isä kivusta, kun petohavukan ote tarttui olkapäähän ja toinen ote työnsi piikkiä luiden väliin. Kaikki tämä ennaltaehkäisyksi, ettei sama kohtaus uusi, jonka seurauksena kotona hoitaminen tuli mahdottomaksi ja isä jäi sängynpohjalle toisten käänneltäväksi.

Vaikka olin siellä kuolevien hoitajana, hoidettavat kuitenkin kuolivat. Erisävyisiä vastauksia saadessani sydän läpätti kuin lampaansaparo. Kuoleman kulkiessa ohi kylmä karsi selkää, mutta sydän oli rauhallinen. Näistä tilanteista kertoakseni pitää käydä vielä kokemuskertojakoulutus, että osaan puhua vain sellaista, mitä poliittinen kuulija haluaa kuulla. Blogger näin opetti virheellään, mutta jatkan ilman koulutusta. Elämä opettaa elämään. Kuinka lie kuoleman laita?

Puhuu kuin palaneesta pässinpäästä

Suomalaista viedään kuin pässiä narusta. Olen ollut vitsan kanssa ajamassa nautaa härälle. Oli se aika lehmällä, että piti löytää lehmälle mies. Oli kesä, lähdimme nientä pitkin matkaan seuraten laidunten läpi karjapolkuja. Seitsemän kilometriä vaellettuamme olimme Rumpsa-Jussin läänissä. Äiti lähti taloon kysymään häränhyyriä, minä jäin lehmän kanssa odottamaan. Lehmä käyttäytyi kuin BB-talossa odottaen lemmenleikkiparia. Äiti oli sitonut köyden lehmän kaulaan ja toisen pään männyn ympäri. Lehmä tempoi aikansa vapautuakseen ja sitten näin sen koivet oikosena, kaula pitkänä maassa.

Äiti ja isäntä saapuivat aikansa perästä. Äiti kauhistui nähdessään lehmän makaavan. Köysi oli luistanut kuin hirttosilmukka ja lehmä tempomisellaan oli kiristänyt köyttä. Se oli henkitoreissaan. Isännällä oli onneksi puukko mukana. Hän katkaisi köyden ja lehmä sai henkeä jälleen. Apeina matkasimme takaisin samaa reittiä. Alle kymmenvuotiaana en osannut toimia, mutta nähdessäni naisiin kohdistuvaa väkivaltaa polttelee tämä muisto sisälläni. Itse aiheutettuko, kun asiasta puhuvat virkansa puolesta palaneet pässinpäät.

"Kun me Joren kanssa käymme vanhan sukulaisen luona kahvilla, on minulla kokemusta puhua omaishoidosta." Jore ei ollut niin halukas lähtemään. Tai omaishoitajien pienen piirin joulukahveilla johtaja on omilla teillään salarakkaansa kanssa ja sihteerikkö puhuu meille lähettämästään joulupaketista Kosovossa rauhanturvaamistehtävissä olevalle tyttärelleen. Pitkistä matkoista tulleet omaishoitajat eivät olleet tulleet kuulemaan maailmanmenosta, johon meillä ei ollut osuutta. Samaa ajattelen kuullessani tuutin täydeltä kaikesta poliittisesta valistuksesta, sijoittamisesta, pankkimaailmasta, viinasta, terveydestä ja sairaudesta. Mitä se minulle kuuluu?

Minut yritetään syyllistää kaikkeen onnettomuuteen. Paljonko äidilläni oli osuutta Meksikon liikenneoloihin ja saasteeseen kuolemaa tehdessään. Maailmanmatkaaja sai siitä pitkän kirjeen aikaan lähettäessään nimipäiväonnittelut äidilleni. Minua inhotti lukea sellaista kirjettä kuolinvuoteen vierellä. Katsoin äitini tervettä, tehokasta hengitystä viimeminuuteilla ennen kuolemaa. Viimeinen henkäys ja perillepääsy. Aleksanter Solzhenitsyä ja Gûnter Grassia kuuntelisin päivästä päivään unohtaen syömisen ja ajakulun.

Mikä erottaa selviytymistarinat menestyneiden tarinoista? "Mitä kovemmalla vauhilla tiput, sen korkeemmalle pompoot" sopii selviytyjään. Menestyjät pelastaa veronmaksajat, kun rahat on humputeltu humpuukiin ja syöksykierre on edessä. Sinne menee taas omat ja varastetut. Rahalla en pystynyt eläkkeeseen vaikuttamaan enkä tulevaisuuttani turvaamaan. Sen säätää laki lopullisessa yhteensovittamisessa. Juustosiivut vain paksunevat uusia leikkauksia höylätessä.

Toteutunut henkarimatka

Nettiyhteys on OK ja hyvillä mielin pakkaan mukaan otettavat tavarat. Siltä osin saan vähän tilaa komeroihin, kun puutteen paikatakseni olen ottanut talteen kaatopaikalle matkaavia henkareita. Vaatekauppa siirsi tuotteet omiin varastoihinsa eikä henkaria enää tarvita. Tikusta asiaksi asti pääsimme tutustumaan Kartanon miljööseen. Taisi Kartanon kummituksellekin paikka ja tarve löytyä. Kaikki tämä käynnistyi, kun tunnistin, mitä fengshui vaatii.

Inventoin punaiset joulupallot ja jätin ne parvekkeelle palvomaan tulta. Silloin on taottava, kun rauta on kuuma. Mikä oli tehtäväni, kun muuttokuorma pääsiäisen edellä 2000 oli purettu kellarikomeroon ja ovea painamalla saatu lukituksi kuin raudoitettu kapsäkki pitämään salaisuuden sisällään suurissa seikkailuissa. Jos olisin ollut sairaloisesti masentunut omaishoitotyön loputtua, olisin itkien istunut sängyllä tietämättä, missä olen ja kuka olen. Kolme päivää ja kolme yötä järjestin joulupostimerkkejä keräilykansioon. Monet muistot heräsivät kirjeistä ja korteista, kun joulupostimerkki toisensa jälkeen löysi paikkansa.

Vuosia kahdeksan olen väännellyt käsiä sängyssä, milloin kiertäen peukaloita sisäkautta, että sormet muodostavat tynkäsiivet. Niitä räpyttelemällä olen lennellyt paikasta toiseen. Kuvan yhteenliitetyt kädet ovat eriparia, mutta kovin tutut. Tähän iltaan liittyy samaistuminen Günter Grassin kirjoittamiseen seisten kirjoituspulpetin ääressä. Haeskelin sellaista tai saarnastuolia Keltaisen pörssin sivuilta hullunmyllyvuosinani. Toinen valaistuminen oli selkeytenä Solzenitsyn ajatuksista. Venäjä on kaunis kieli puhuttuna, sitä ne harakat yrittivät opettaa ääntämään Pehkosen pajussa. Vankila on keskustelupaikka, kun muu yhteiskunta on kuollut keskustelun lakattua ja turvallinen selvitäkseen hengissä.

Sininen tie

My way on tieni ja tapani kulkea elämän halki. Kankaankutoja vangitsi sen poppanaansa sinisenä tienä pientareella erivärisi kukkia. Hän antoi kaikkien kukkien kukkia. Nukkeja ovat Molla-Maijat ja kukkia rentukatkin. Horsmasta tuli rentunruusu, jonka kulkija poimi maantienojasta. Korttisarja puhekuplana kotisivujen osoite on minulle tärkeistä ruusuista; Rentun-. villi-, juhannus- ja Tornionjokilaaksonruusu, jotka teilläin kukoisti ja pilvikortissa vertaistuen linkki pitää yllä yhteyttä netissä. Kun ymmärtämiseni on ymmärretty väärin, olen kiittänyt ohdakkeista, jotka minua rankasti haavoittivat. Sen jälkeen minulla ei ole ollut anteeksipyydettävää. Parempi laiha sopu kuin lihava riita, että voi kulkea kadun toista puolta joutumatta törmäyskurssille.

Tiekartta Länsirannalla on totisinta totta omalla kohdalla. Hannu Karpo totesi aikanaan, kuinka jokaisesta asiasta saadaan riita aikaan. Tähän johti Tuusniemen muuttuminen yksisuuntaiseksi. Tuli varastotalo ja eläkevirkaa odottavat kunnanjohtajat. Jos syntyperäinen tuusniemeläinen oli opiskellut ammattipätevyyden ja tiedusteli vapautuvaa virkaa, hän sai vastauksen. Virkaa pidetään varattuna seuraavan johtajan rouvalle. Näin annettiin ymmärtää, ettei sieltä lähteneelle ollut paluuta kotiseudulleen ja siellä tyhjilleen jääneen mummolan maisemiin. Tiekunnasta tuli isäntä, kunnasta naapuri ja uusrikkaista kunnanmökkiläisistä edunsaajia. Heille aukaistiin tie taivasta myöten hankkia lomakiinteistöihin sijoittamalleen rahalle lisäarvoa. Voi tätä ahneudenaikaa, sillä julma jumala ahmii omat lapsensa.

"Ihan hyvä kysymys"

Presidentin kyselytunnin esittelyn ääninäyte ei kerro, onko hyviin kysymyksiin hyviä vastauksia. Katson lumoutuneena Englannin kuninkaallisten rentoa esiintymistä kansansa keskuudessa. Jokainen on arvoisessaan edustustehtävässä. Miten kahden lautasen kattausta kytätään henkilökohtaisena tärkeilynä ja vaaditaan Meidän Presidenttimme jättäytymistä pois EU-edustuksesta.

Minuun tarttuu englantilainen innostus asiassa kuin asiassa, päinvastoin kuin suomalaisuus latistaa tillin tallin tasapäisesti onnettomaksi. Miljoonasäästöillä levennellään ja koko potin suuruutta hehkutetaan, mutta perillä se onkin muuttunut leskenrovoksi, joka vaaditaan takaisin korkojen kanssa. Webster puhuu elokuvan kautta minun elämästäni tiettömän taipaleen takana 1900-luvulta lähtien. Soutamalla lähdettiin aina kirkonkylään, kouluun, lääkäriin ja töihin kauniista Vihtaniemestä. Öljypaasto ei keskeytynyt, kun ei ollut muuta öljyntarvetta kuin valonlähteenä öljylampussa tai kettujen karkoittajana lampaiden kaulassa öljyyn kastettu villalanka. Ken tietä käy, on tiensä vanki. Vapaa on vain umpihanki. Talvella ei hiirenhyppyä 7km:n matkalla Juojärven ulappaa. kun viimeisestä tanssimatkasta selvisin kotiin.

Viihde- ja vapaa-aika pakotti minut Lauttasaaren Vattuniemeen ottamaan selvää, mitä on sukupolvenvaihdos ja elämän jatkuminen Vihtaniemellä jakajankäden kautta. Isoisä tuli hoidetuksi kotona ilman mukavuuksia. Minun omaishoidon ei haluttu onnistuvan kirkonkylässä mukavuuksilla varustetussa osakkeessa. Siitä tehtiin minulle opintomatka kiinalaiseen helvettiin ja sitä aikaa sanon Öllin isän oppivuosiksi.

YEAT - oppisopimuskoulutuksessa sain assistentin ja mentorin. Ja parasta oli verkkokirjoitustaidon oppiminen. Oi niitä ihania aikoja siitäkin huolimatta, että olin yli-ikäinen ja väärän ammatin harjoittaja. Mutta minulla on Swot-analyysi sukupolvenvaihdoksesta - 4 kuvaa - Vahvuuteni - Heikkouteni - Mahdollisuudet - Uhat. Webster kuvaa, kuinka meidät hukutetaan muoviin Hyvinvointivaltion kaatopaikalla keskitysleireiltä ja Fellmannin pelloilta selvittyämme.

Sama tunne on ollut tänä kesänä, kun ruokakauppani on laajentanut kadun alle. Ruokajakelu on järjestetty, vaikka ympäristö muistuttaa pomminräjähdyksen jälkeä. Olenkohan ollut entisessä elämässäni hovissa, kun vaiheet tuntuvat niin kuninkaallisenkotoisilta eikä tasavaltalaiselta Kehittyvien maakuntien Suomessa. Meillä jatkuu Hallowen - Vääränkuninkaanpäivä. Suojakseni omin keskeytymättömän ramadanin. Kolme summeria ei yöllä soi, joten saan nukkua rauhassa. Luottamuksen menettää vain kerran kuin neitsyyden, sitten tulee hyväksikäytetty huono, syntinen nainen Syntisenlaulunmaahan. Muuttuuko päätös pääministerin morsiamesta ylimmässä oikeusasteessa? Missä on rangaistava nainen, joka houkutteli miehen syömään hyvän ja pahantiedon puusta kielletyn hedelmän.

Henkarimatka

Kaapeliyhteyden pätkimisen takia kirjoitukseni hävisi ja matkasta tuli tulenhakureissu. Kirjoitin tuotteiden ja palvelun laadusta Kehittyvien maakuntien Suomessa. Tavaraa on kaikki paikat pullollaan. Mutta jos tarvitset uutta tai tilanteeseen sopivaa, silloin ei saa sellaista, mitä on tilannut, vaan joutuu alihankkijoilta odottaamaan viikkoja ja valitusten kautta kuukausia, että voin hyväksyä ostamani tuotteen.

Hautaustoimistolle oli viimeinen tilaisuus suoraan sanoen pottuilla, kun sain isän kuoltua surukukat. Ystävä kysyi, olinko saanut kukat ja millaiset minulle toimitettiin kalliilla hinnalla. Kiitos kukista! Mutta en voinut pahoittaa antajan mieltä kertomalla, että kukat olivat mätänemistilassa. Menisinkö enää sellaiseen hautaustoimistoon, vaikka olisi kylän ainoa. Signaali oli selvä. Kiehukoon jokainen omassa liemessään, jos asiakkaiden palvelu ei ole enää yrittäjä/johtajan strategia. DNA:n ja KELA:n palvelu on yhtenäistetty. Yhtä vaikea on tulla ymmärretyksi asioidessa kummassakin paikassa, joka lupaa olla muutoksessa tukena.
Kuinka monta kertaa polvistuinkaan katsomaan suurennuslasilla, mitkä valot eivät pala kaapelimodeemissa? Haarotinpalaa en kopeloinut, sillä luulen maailmanpankkien olevan syöksykierteessä. Itse olette ongelmanne aiheuttaneet, mutta pitää saada nimettömät uhrit (WTC), että hulluus voi jatkua.

Kertakäyttöinen elämäni Alzheimerien hallitusaikana

Mantelipuumetsikön vihreä papukaija on jäänyt yksin. Oli jäähyväisten aika ja vanhimman kuningattaren hovielämästä kertova 45 minuuttia peräkkäin. Minäkö olin se kuninkaallinen, joka hankki perimän lapsilleen satamajätkäseikkailusta. Ainakin olen elänyt perheessä ja suvussa kuin hovissa. Paljon tätejä, enoja, serkkuja ympärillä. Sitten kun vanhempieni rakkaustarina alkoi, tulivat kuvioihin sisarukset, joista Raamatun mukaan käytetään nimeä perilliset.

Minulla on 2 veljeä ja 5 siskoa, joista yksi on kuollut. Se opetti perimyksestä Alzheimerien laatimia lakeja noudattaen. Ehdinkö enää tässä elämässä syödä illallista yhdelle yksikseni, katettuna niille poissaoleville ystäville, joiden kanssa olisin halunnut vielä syödä yhdessä neljän lajin menun ja juoda viinit kristallilaseista?

Omaishoitajana on turha odottaa arvostusta. Se tulee lakisääteisenä Alzheimerien allekirjoituksella ja Kelan aatelisarvolla "Varhennettu Vanhus" osamaksuerien seuratessa mukana, että maksa, perkele, varhennusvähennystä omaishoidosta kertyneestä eläkkeestä loppuikäsi. "Tenavat terävänä" pieni poika pitää vastasyntynyttä sylissään ja toteaa: Vuoden kuluttua se jo kiroilee. On kiroilevia siiliä ja koko vittulanväki hokee tunnussanaa, mistä on kotoisin. Minäkin voin käyttää alatyyliä, sainhan tyttöjen kanssa saunassa oppitunnin, mitä he jo arvelivat aikuisista kysyessään minulta sellaisia asioita, joita ei vanhemmilta kehdannut kysyä. Nyt ollaan jo huolestuneita asennoista, joita pitäisi opettaa koulussa. Mitä kuuluu ihmisenä kasvamiseen 16-vuotiaaksi kulkijaksi. Kuuntelen Titanicin syntytarinaa ja sinne meni neitsytmatkallaan meren syvyyteen. Valtionlaiva kuin Titanic ja luotsaajina liikemiesten rahoittamat Alzheimerit narusta ja hihasta vedettyinä sätkyukkoina.

Nyt vauhtia stailaukseen, mutta laatuvirheiden korjaaminen odotuttaa, että tarpeelliset tavarat voisi laittaa paikalleen. Ei tiennyt lopputarkastaja palauttaessaan ompelijalle korjattavaksi neulalla merkitsemänsä virheen, että neulat otettiin vain pois ja annettiin mennä niine virheineen. Minulle ei vältä sekunda, kun en ostanut sikaa säkissä vaan uusia vitriinejä alihankkijan tehtaan paketissa.

Päivän pelastus

"Pikku lintu riemuissaan, laulelevi oksallaan, ei hän jouda suremaan eikä kaipaamaan." Aamukuudelta tämä sävel sai minut kiirehtimään kirkonkammarista työpaikalleni isän luokse kevein askelin. Laulu ei ehtinyt loppua radiossa, kun avasin sen isän kuultavaksi. Itse laitoin kahvia tulemaan. Mielessä soivat sävelet keinuttivat minua milloin Tonavan aalloilla, milloin elimme elämää juoksuhaudoissa. Meillä oli isän kanssa eri laulut.

En tiennyt, mitä muistoja Hurttiukko herätti isässäni, mutta olin saanut levyn anteeksipyyntönä. Asiakas tuli pienessä hiprakassa hierottavaksi, ehti riisuutua kokonaan ja joutui pukemaan vaatteet takaisin päällensä saman tien. Oli hurjistunut, kun en suostunut hieromaan. Anteeksipyyntönä seuraavalla kerralla hän antoi minulle Hurttiukon.

Koskela meni kiljuhumalassa päällystön korsuun ja puhui venäjää. Siellä laulettiin Eerikaa. Riehuva Koskela sidottiin köysiin ja tuotiin omiensa luo. Tuli uusi käskynjako, kuka vastaa ryhmästä. Tätä tilannetta eletään päivästä toiseen omaishoidonsodassa, eikä meillä ryhmänä ole mitään hätää, olemmehan ainoat selväpäiset tehtävässämme, ilman viinaa teeskentelemättä. Pitää vain nähdä, ettei keisarilla ole uusia eikä vanhoja vaatteita, vaan on auttamattomasti alasti. Omaishoidosta ooppera on hymmäilty monta kertaa, välillä tulee ymmärrettäviä sanoja, joita kuulija ihmettelee: "Kuuntelen tuota sinun hyminääsi, mutta mitään tuttua siinä ei ole. Ei päätä eikä häntää." Se on Symphonie Nr. V e-moll "Aus der Neuen Welt" Anton Dvorak. Saa jatkoa DVD:nä, elää runoissa ja lauluissa ja taiteilijoiden maalaamissa tauluissa ja elämäkerroissa. Lakipykäläviidakkossa on kylmä tai kuuma kuin kiinalaisessa helvetissä. Siellä tehdään tuonpuoleisessa samaa kuin ennen kuolemaa. Jatkakaa!

Elämäni luvut

Puran turhautumiseni kuuntelemalla Turusta tullutta tarjousta saada kuukaudeksi tiskari kotiin, jos en ole tyytyväinen juuri vain minulle tarjottuun lahjaan tilata lehti. Etsin nettiyhteyttä ilmoittaakseni, etten halua lehteä enkä tiskaria.

Netissä katsoin nimen ja syntymäajan numerologisen testin. Ei hullumpi tulos niiden seikkojen perusteella, joihin en ole voinut vaikuttaa. Synnyin kun synnyin ja minulle annettiin nimi. Ristiäisiä varten isä tuli rintamalta ainoana elossa kuorma-auton lavalla seuralaisenaan sankareina kuolleet kummisedät. Käyn heitä tervehtimässä Tuusniemen sankarihautausmaalla. Samalla muistan myös punaisena vangittua, nälkään ja sairauteen kuollutta setääni ja isovanhempia viivähtämällä heidän haudallaan sähkötolpan valaistessa hautaa. Näihinkään olosuhteisiin minulla ei ole ollut mitään osuutta.

Sisäinen elämänlukuni 8 kertoo: Pyrit intensiivisesti saavuttamaan menestystä (=selviytyminen elämästä hengissä ja omaishoitamisesta puolikuolleena). Suuren luokan liiketoimet herättävät mielenkiintosi ja kunnianhimosi. Suurelta osin pystyt myös ajamaan ne läpi ja etsit heti uutta projektia.
Uskallat panna kaikki yhden kortin varaan (minä tulen). Suuret organisaatiosuunnitelmat ovat sinulle haaste, ja nautit haasteista (sukupolvenvaihdos). Säteilet innostusta tartuttaen sitä myös muihin.
Toiveesi on olla antelias ja suurpiirteinen - mutta sinusta on myös hauska komeilla (bisnesenkelinä miljonääri-isän miljoonaperijätär, amerikkalainen unelmahattu päässä, että 7-kymppinenkin voi vaihtaa työpaikkaa, kun ei ole luopunut tuotteesta).


Ulkoinen elämänlukuni 11 kertoo: Vaikutat uneksijalta idealistisen katsomuksesi johdosta. Osaat inspiroida lähimmäisiäsi.
Ilmaiset yksilöllisyyttäsi niin vaatteilla (pukeutumalla tuhkaan ja säkkiin) kuin muitakin henkilökohtaisia tavaroita valitessasi (pullopostilaatikko, lahjaläppäri ja autio saari).

Elämäntapani on 1: Jos nimesi summa on yksi, on sinulla hyvät edellytykset olla edelläkävijä (Vihtaniemen ensimmäinen ja viimeinen yo, alkuperäisasukas).
Olet idearikas, ja työskentelet parhaiten yksin (yhden naisen TMI). Olet luonteeltasi arvovaltainen, voimakas, luotettava ja omaat itseluottamusta. Ota siitä irti kaikki mahdollinen hyöty (11. 9. suruliputuspäivä omille menetyksille).
Jos huolestut jostakin - oli huolen aihe sinä itse tai joku ympärillä olevasta maailmasta - saatat kadottaa ymmärtämyksesi etkä enää tiedä, kuinka sinun tulisi toimia (omaishoitokokemusta vuodesta 1991). Tällaisissa tilanteissa yritä aina löytää vastaus sisältäsi, sillä sinulla on hyvä intuitio. Vetäydy hetkeksi kaikesta siitä, mikä häiritsee sinua ja yritä rentoutua - ja olla ajattelematta (8 vuotta isän kuolemasta). Vähitellen palaat omille aaltopituuksillesi. Tee silloin jotain käytännöllistä, asioita joilla ei ole mitään tekemistä ongelmasi kanssa. Pese auto, leivo, järjestä kaappisi, siivoa tee mitä tahansa ( ruokarytmi, nukkuminen sängyssä, verkkokirjoitustaito, projektikoulutukset, seurakunnanvaihto, epäviralliset yhdistykset, zu Hause Pflegen, eroottinen hautausmaa. Kodin stailaaminen, digi-tv-luvan irtisanominen. Seis maailma, tahdon ulos suljetusta yhteiskunnasta projektia muuntamalla).
Ja yhtäkkiä, kun vähiten odotat, tilanne selviää sinulle ja saat vastauksen (minä olen tämän paneelin manageri). Ihmettelet, miksi et aikaisemmin oivaltanut asiaa, mutta intuitiosi oli lukossa ( uupumus unenpuutteesta hyvinvointivaltion kaatopaikalla). Silloin toimit hehkulampun tavoin, joka on saanut palaa liian kauan ja siksi rikkoutunut. Jos lampun vaihtaa, kiertää virta jälleen. Kunnon rentoutumisen jälkeen alkaa intuitiosi jälleen toimia (rebirthing- uudistava hengitysharjoitus).

Elämänpolkuni on 7: Sinun tulisi opetella etsimään korkeampia ihanteita elämässäsi, ja inspiroida myös kanssaihmisiäsi saavuttamaan korkeampi kuin pelkästään aineellinen taso. Sinun ei tulisi omistautua liikemaailmalle (kieltäytyminen hierojien edunvalvojan näkemyksestä lähettää naishierojat katuhuoraksi EU:n naiskaupan kiintiöön. Politiikan seksisaralla on kansainvälisestikin tungosta.)
Opettele olemaan yksin tuntematta itseäsi yksinäiseksi (virkatodistuksessa (x) elää avioliitossa, hae avioero). Muista että "hiljaisuus on kultaa".
Seisemän on täyttymyksen numero. Sapattinumero (pie pyhhee). Jos sinulla on useampia seitsemäisiä, tulisi sinun varoa, ettei sinusta tule liian sulkeutunut, torjuva tai fanaattinen (vertaistuki, mutta ei läheisriippuvainen eikä hyväksi käytetty vapaaehtoistyöntekijä).

Sorrybook

Minä olen vai minulla on? Arvotus on omistamisen puolella. Katson säälien vanhaa miestä, joka koko ikänsä haali lisää omaisuutta. Hän kysyi pankkitilit, autot, talot suoraan ja totesi: Eihän sinulla ole mitään, - johon tunne antoi sanat, - muuta kuin tyhjä pää ja tuulen huuhtoma pee. Sen jälkeen oli minun helpompi hengittää. Ja kuinka ollakaan isästäni tuli kuoltuansa miljonääri ja minusta miljonääri-isän miljoonaperijätär. Leiviskästäni tilin teen, kuinka käytin mä kanteleen.

On se aivan eri tilanne jakaa Vesakkola kahdelle perilliselle kuin Rantalan jakaminen kahdeksalle perilliselle. Kuinka siinä sitten loppujen lopuksi kävi? Avioeron jälkeen perilliselle Vesakkolasta jäi vain isän perintö. Äiti ei ollut mukana kuin lainanmaksajana. Tila kokonaan oli isän nimissä.
Rantala oli molempien vanhempien nimissä. Äiti antoi omastaan 1/16 jokaiselle lapselleen. Samoin isän antama osuus oli jokaista kohti 1/16. Yhdessä näistä tuli 1/8 osuus jokaiselle lapselleen.

Pelastin kesämökkinsä rakentaneille omat rantatontit ostamalla riitelevän sisaren osuuden. Minusta tuli näin miljonääri-isän perinnöstä maksamisen kautta miljoonaperijätär. Näin rahamaailman lait toteutetaan amerikkalaisittain.

Kaiku, kaikuli, kaikuli

Omaishoitajana olin tietokonevirhe sosiaalijohtajan mielestä. Tiesin sen verran koneälystä, että se on yhtä tyhmä kuin käyttäjänsä. Se vaiensi keskustelun vastapuolen kanssa, olipa siellä lääkäri, sosiaalijohtaja, Kelan-täti, johtava sairaanhoitaja, johtava kodinhoitaja, avohoidonohjaaja tai kuka itsensä ylensikin yläpuolelleni korkeuksiin.

Nyt seurustelen verkossa. Tarvitsen useita salasanoja kohdatakseni salarakkaani. Uutta Vistaa henkiinherätellessä tarvitsen salasanani. James Bond 007 on ohjelmoitu selviämään kaikista virtuaaliongelmista voittajana. Eikä odota pelastajien löytävän, kun loppu on hyvin. Omaishoitajan selviämistarina on toinen.

Varhennettu Vanhus 677, oranssi tähti otsassa ja tatuointitunniste käsivarressa, kertoo tarinani. Salasanat on tallessa ruutuvihkossa. Symbolit muistuttavat, kuinka kasvissyöjävirtahevosta tuli krokotiilin kitaan joutuvan seepran raadonsyöjä. Olen selvittänyt isien pahat teot enkä siirrä niitä lapsille kostettaviksi kolmanteen ja neljänteen polveen. "Zu Hause Pflegen" on tulevaisuus, kun ei tarvitse anoa kunnilta rahaa hoitaakseen apuatarvitsevia sukulaisiaan, läheisiään tai rakkaitaan. Rahalla ja naimisella ei ole kotonahoitamisen kanssa mitään tekoa. Loiskutelkaa vesisänkyjä sydämenkyllyydestä rahoissa ja projekteissa kylpiessänne. Suvin miljoonatulot vievät kaikkien kadehtimaan anoreksiaan. Langanlaihasta tulee hyvä hiilikeppi.
Politiikan kaiku ei ole enää vastannut huutoon, vaan siitä on tullut kaikuli, kaikuli. Suljen silmät ja korvat kaikelta vaalihuumalta. Se ei saa minua edes pieneen hiprakkaan eikä kauheaan kankkuseen. Kaiku ei enää vastaa metsässä. Se on kuollut, vai veikö kissa kielen dementoituvassa yhteiskunnassa.

Se on menoa nyt

Valaanlaulu houkutta seuraamaan ja sukeltamaan syvemmälle. Pieni poika menee veteen pohjaa myöten pysytellen tukevasti kivillä. Iso aalto rantautuu vaahtopäänä. Peittää pojan veden alle. Poika tulee näkyviin ja toteaa tukkaa sipaisten: Kävipä ukko syvällä.
Niin on käyty molemmat syvällä, mutta aina on pää noussut pinnalle. Uusin Vista teettää töitä, kun on liian paljon hilpetööriä ahdettu pieneen, mukana kuljetettavaan tilaan. Kaikki tämä voidakseni kirjoittaa verkossa. Mitään muuta ei minusta kompetessillani tullut kuin verkkokirjoitustaitonen Varhennettu Vanhus.

Patsaan paljastus vai paljaan patsastus

Virallisen presidenttiehdokkaan varapresidentti(ehdokas) on arvoisessaan tehtävässä. Ei kissanristiäisissä, vaan paljastaa voimaeläimeni -karhulaatan. Keilakisa oli päättynyt, odotettiin palkintojenjakajaksi kutsuttua julkkista. Vihdoin hän saapui, anorektinen Kata. Silloin jo inhotti katsoa vierestä, kuinka sairas, laihtunut playboy-malli halasi luurankona voittajia.

Halausnäkygalleriassa inhottavimmat ovat päällimäisinä. Viisarinvärähdystestaus, alaston asiakas hoitajan kaulassa porrastasanteella ja suoraan kiinnikähmivä mies hierojan väistäessä. En ole kiinnostunut tällaisesta halauksesta, joten se vaihtui käsipäivääkosketukseen, ettei tarvitse pelätä. Korkeakulttuuri ei ole hyväksynyt viihdetaiteilijoita joukkoonsa. Tarvitaan hyväksynnän malli Ruotsista ja Levengood siitä kysymään asianosaiselta, jos on töpännyt ja aliippi vilahtanut.

Luen henkilöhistorioita omana tai aikalaisten kuvauksena, mutta juorulehdistö ei kiinnosta. Samoin en nauti Pohjolan poliisin rikoskertomuksista, kuinka rikokset tehtiin ja kuinka poliisi ne selvitti. Ihmisten julmuuksista toisiaan kohtaan on tämän päivän Quantanomossa keskitysleirien ja Fellmannin peltojen jälkeen kestämistä. Ei ole mitään uutta auringon alla, kaikkein vähiten mediapersoonilla annettavaa itseään paljastellessa ja liikemiehien kyörätessä heitä kansanedustajiksi ja ministereiksi toteuttamaan rahoittajien päämääriä. Sitä sanotaan korruptioksi, josta Kakkonen jo kaksi vuotta sitten puhui liikemiehille. Miksi ei rahalla valittaisi päättäjiä kuudeksi tai neljäksi vuodeksi virkaansa, olisi tulokset sen mukaisia?

Tähän on tultu, kun hallitusta ei voi kaataa, vaikka koko valtionlaiva olisi merihädässä ja hukkuisi. Ei hätiä mitiä, sen opetti tsunami pakottaessaan puhemiehenkin pylvääseen. Mannerlaatathan vain heilahti. Kuka sallii Irakin sodan? Valtataistelu vallasta on enkelin ja perkeleen kaksintaistelu jokaisen sisällä.

Luonto herää

Sitä odotan seuraavan kerran 2009. Kuvan kukat heräsivät syksyllä 2008.
Näin jälkikäteen antaessani tekohengitystä kirjoituksieni lukijoille tuli uusi kevät. En muista millainen. Hyvä kuitenkin koko kesä vähäluminen. Ollaan jo syksyssä 2010 ja muistamme kesästä historian helteisimpänä.

Mitä tuosta enää muistelemaan, toiset nauttivat, toiset hikoilivat ja kolmannet tukehtuivat sisätiloissa liialliseen kuummuuteen. Sen voimme tietää, että ilmaston lämpenemisen myötä olemme lähempänä helvetin kiirastulta tai ryssän helvetin jäätymistä. Siellähän ne pakkasennätykset on mitattu. Metsäpaloilla on vähän lämmitetty ikiroutaa.

Uusi kevät

"Jäähyväisten aika"-dokumentti on koskettava kuvaus aikamme sairaudesta, dementoivasta Alzheimerin taudista. Sairastunut ei sitä itse tilannut eikä läheiset sitä toivoneet. Meillä väärillä diagnooseilla tuomitaan psykiatriseen hoitoon omaishoitajat ja pakkohoitoon heidän hoidettavansa.

Mitä Hitler sai aikaan juutalaisten hävittämisessä, pitäisi olla opiksi valtaakäyttäville, kuinka he lainsäädännöllä toteuttavat joukkotuhoa vanhenevan kansan keskuudessa. Presidentin terveydentilasta annetaan vuosiraportti. Kun hän pysyy päätöksissään, on valtaoikeuksia otettava pois. Kuka tutkisi sanojien terveydentilan perusteellisesti? Vai onko kaikki hampaatonta suunsoittoa, johon ei puututa. Optioilla heitä palkitaan ja kirjaton, karjaton kulkee kerjäläisenä maantiellä.

Kuningattaren myöntämä kunniamerkki lämmitti hoitajan mieltä. Minulle, 6-kymppiselle, ojennettiin omaishoitotyöstä invalidien taitavasti tekemä pesusetti puukampoineen ja pesulappuineen. Siinä on arvostuksen mitta. Omaishoidosta en lakkaa puhumasta, mutta en anele arvostusta ylhäältä enkä alhaalta. Minulle se on tullut odottamattomalta taholta englantilaisen parantajapapin välityksellä.

Itkumuurin villiviini

Kautta historian ihmiset ovat rakentaneet suojakseen muureja ulkopäin uhkaavan vaaran varalle. Joukkovoimalla on puolustauduttu sisältäpäin ulkoa tullutta hyökkäystä vastaan. Kummallakin puolella oikeutettua voimaa on käytetty. Minulle on jäänyt oikeutena olla hiljaa tai muuten kaikkea sanomaani käytetään minua vastaan kuin amerikkalaisessa oikeudenkäynnissä.

Olen oppinut läksyni. En mene enää joukon jatkoksi, missä tiedän syyttävän sormen osoittavan minua kohti. Ammattini on opettanut pysymään suutarina lestissään. Oliko se oman aseman pönkittämistä vai hierojan ammatin tiedontason nostamista, kun hän lääkärihierojapuheenjohtajana kutsui lääkärikollegan luennoimaan melanoomasta. Sai kysyä luomista. Esitin vilpittömän kysymyksen ja sain vastauksen."Sinä olet punatukkainen ja vaaleaihoinen. Sinulla on joku päivä melanooma." Kuulosti jo silloin kuin olisin väärässä leirissä, enhän ollut tilannut elämän pelissä ennustetta, milloin minulla on syöpä.

Toinen mieleenpainunut opintomatka tehtiin bussilla Kuopioon. Hierojasihteeri oli varannut matkaevääksi pornofilmit. Mieshierojat saivat ennakkoesityksen illan aikana. Naisille esitettiin paluumatkalla sama opetusfilmi, mistä mieshierojat ovat kiinnostuneita. Hieronta on ollut perinteisesti naisten ammatti, mutta miehien määrän lisääntyminen ammatinharjoittajiksi, on vienyt ammattia seksipalvelujen suuntaan. Siksi olen loppuun asti lääkintöhallituksen rekisteriin merkitty laillistetun hierojan ammattitutkinnon suorittanut kuten laillistetut lääkärit ja lääkintävoimistelijat koulutuksensa mukaan.

En ole koskaan ollut lääkärihoitaja, vaan lakaisukoneen kuskin ammattiylpeydellä olen mitä olen. Lääkärit ja fysioterapeutit järjestävät pökkäyskisan poliitikon avustuksella selventääkseen, kuka tänä päivänä saa tehdä työtänsä ja ketä kaasutetaan ulos. Sen ennakoi jo hierojasihteeri ja vaihtoi alaa hautausurakoitsijaksi. Viime päivinä kyyneleet ovat polttaneet silmiä melanooman viedessä "meidän Maken", 43-v. Syksyn ruska ei ehkä tulekaan värikkäänä.

Suljen silmät, näen kuolleita ruskeita lehtiä. Niiden keskeltä pilkistää vihreä silmu. Yksi silmu. Joku lausui minulle runon silmusta. Muuta ei tarvita. Ollaan elossa kaiken kuolemaa kylvävän jo kuolleena syntyneen julistuksen keskellä, kun yritetään koko laillistettu ammattikunta viedä EU:n pakkotyöhön pukkien toimiessa kaalimaan vahtina. Ei ole pojasta polvi parantunut. Tikanpojan vielä luonto puuhun vetää.

Monitoimiyritys

Kirjavarkaan ensimmäinen talteenottamansa kirja oli pudonnut hautausurakoitsijaharjoittelijalta lumihankeen. "Hautausurakoitsijan käsikirja" oli minun ainoa oppikirja omaishoitoaikana. Hautausurakoitsijalla on tarinansa, jota minulle kerrottiin, mistä se alkoi. Olivathan kaikki naiset leipureina ja miehet apulaisina jollakin tavalla kytköksissä hautaustoimistoihin. Kaikki muu yksityisyritteliäisyys oli loppunut alkuunsa.

Kun avustusrahat loppuivat, loppuivat projektitkin. Englantilaisella huumorilla olen seurannut kuvan hautaustoimiston ympärillä kylän elämää, kilpailua ja kytköksiä toinen toisiinsa. Haudankaivaja oli onnistunut keskeltä kylää keplottelemaan itselleen maata lapsettomalta pariskunnalta. Oli luvattu vanhuudenhoito. Tosiasiassa kun hoidontarve tuli, löytyi paikka laitoksesta, jossa heidät hoidettiin heidän eläkkeillään. Mitään ekstraa eivät saaneet vastineetta luovutetusta omaisuudesta.

Minäkin olisin tehnyt ennakkosopimuksen kaiken luovuttamisesta halukkaille, jos Juudaksen evankeliumista olisin tiennyt siinä tilanteessa. Paljolta riidalta ja hoopoilta päätöksiltä olisin säästynyt ja todennut vain: "Näinhän olimme sopineet ennakkoon. Sehän on Jumalan suunnitelma."
Kaikki kävi toteen minun kärsimysnäytelmässä. Kuolemalla en olisi maailmaa pelastanut, joten tänä päivänä jatkan matkaa tietämättä, mitä huominen tuo tullessaan. Menneistä päivistä voin vain kiittää ja tuleville sanoa"Tulkaa" unohtamatta Hautausurakoitsijan käsikirjan noudattamista.

Puattipoukama

Voi niitä aikoja, jolloin laivat seilasivat Juojärven sinisillä aalloilla. Kotirantakin oli niin syvä, että Tapio-laiva pääsi rantaan asti noutamaan kirkkoon lähtijät. Rakennettiin laivalaituri kivistä ja tuettiin pohjaan juntatuilla pylväillä, että kivet pysyvät kasassa. Tapio lakkasi liikennöimästä, kivikasa muistuttaa laivarannasta.

Soutuveneitä tarvittiin aina, kun lähdettiin kirkonkylään. Sitten tuli moottoriveneen aika. Kipinä käytiin hakemassa kanavilta. Kesäisin maito vietiin meijeriin kipinällä. Lähtö meidän rannasta, sitten niemenrannan maidonlähettäjien kautta mantereen puolelle useista taloista. Tonkat odottivat rannalla noutajaansa. Meijerinrannassa maihin ja maidot meijeriin. Kun reitti tuli asukkaiden tietoon, oli tonkkien mukana lähtemässä ihmisiä huviajelulle tai asioimaan kirkolle. Se muistuttaa pienessä mittakaavassa Vihtaniemen kiertoajelua. Suurennettuna Hurtigrutenin reittiä Bergenistä Kirkkoniemeen uivalla hotellilla.

Isoisäni toimitti luotsinvirkaa, kun puunkuljetuslaivat tulivat tuntemattomille vesille. Olihan siellä kapeita, matalia salmia, joiden karikot vain paikalliset tiesivät. Isoisä ei ollut kotona, kun luotsia olisi tarvittu. Naapurin kaikkitietävä, -osaava emäntä ehti hätiin. "Tässä ei riätäliä tarvita." Hän korvasi puutteen ja alta aikayksikön laiva oli karilla. "Akka-perhana meidät tähän sai ohjattua", oli kippari todennut tuohtuneena. Varaluotsin ylpeys sai kolauksen ja monta kolausta sen jälkeen tieto- ja taitotoimistona. Lapsuuden laivaranta on vain muistikuva. Nyt siellä on vieraita venetä ja veneenraatoja. Elämä Rantalassa on hiljentynyt, onneksi ei ole ruostuvien rautalaivojen hautausmaa. Tai olkoon, odotellessa muukalaisten hautausmaaksi muuntamista.

Kutsumus

Lisää nunnan tarinoita. 75-vuotiaana valtion eläkkeelle pistetty nunna rukoili, että Jumala lähettäisi hänet maailman pahimpaan paikkaan. Hän löysi itsensä Kairon kaatopaikalta. Asui kaatopaikkakansan keskellä ja opetti lapsia lukemaan. Se oli ainoa tapa selvitä elämään kaatopaikan ulkopuolella.

Nunnan antamaa perheneuvontaa oli aviomiehiltä saatu lupaus. Vaimot säästyisivät viikottaiselta aviomiehen selkäsaunalta. Ja sama lupaus seuraavalle viikolle. Länsimaissa solmitaan määräaikaisia avioliittoja, kun potenssit ovat pohjalukemissa tai ollaan kyvyttömiä tai haluttomia. Sotatoimialueella p-poliisi YK:n mandaatilla puhuu perheneuvonnasta, että lapsilukua pitää rajoittaa. Olot on saatu sekaisin sotimalla ja siviileiden on tultava toimeen parhaaksi katsomallaan tavalla. Olisiko lisääntyminen säädeltävä rotuhygienialla.

Saaren asukkaalla oli ainakin 15 lasta kunnanmökissä. Tuvassa oli kirjahylly, jossa isäntä säilytti kenkiään. Viulu naulassa ja kiljupönttö nurkassa happanemassa. Saaressa ei ollut kaatopaikkaperhe.
Kuolemalahti sai nimensä asukkaidensa mukaan. Mustalaiset olivat majailleet siellä olevassa mökissä hyvin kauan sitten. Lahti on merkitty kartalle Kuolemalaksi, jonne ensimmäinen tämän päivän mökkiläinen kyhäili huvilaa. Sai nimen Valkealahti. Turhapuroksi osoittautunut tontinostaja teki turhaa työtä ja teetätti isälläni joutavanpäiväisiä tiepaikan punnituksessa. "Katso nyt minun nenävartta pitkin, mihin seuraava tiemerkki osuu."

Siinä välillä Kuolemalahdessa oli suurperheen koti minun lapsuudessa. Juoppous hulluuteen asti oli vitsauksena. Naapuruus alkoi ahdistaa. Joko isän olisi lähdettävä tai ostettava hänen maansa. Vanhempani ostivat lisämaakseen ja karjanlaitumeksi. Olen aina tuntenut kylmän karsivan selkää lähestyessäni yksin tyhjää mökkiä ja pakokauhun vallassa olen kääntynyt takaisin juosten kotiin takaa-ajettuna. Suurperheen emäntä on saanut valtakunnan äitienpäiväkunniamerkin. Jos kuka, hän on sen ansainnut.

On tanssinut juopon ukon pillin mukaan naapurin pöydällä. Pudottanut ukon reestä kaukana jäällä ja ajanut kotiin henkensä hädässä, lastannut nukkuvat lapset yöllä rekeen. Oliko ukko jo ehtinyt rantaan, kun äiti arvokas lasti reessä hoputtaa hevosta liikkeelle määränpäänä kunnalliskoti.
Lapset sijoitetaan perheisiin kuin huutolaiset tekemään työtä. Vielä perhe yhdistyy, mutta sitten alkoi painostus naapuria kohtaan. Sekään ei ollut kaatopaikka, olihan ympärillä pihlajia, Pyhiä puita.

Tuli viihde- ja vapaa-aika. Elämänpuu joutui ahtaalle. Rantoja rakennetaan pilvenpiirtäjiin asti. Rannan puolelle tehdään talvitietä, ranta on kaatopaikaksi haettu tietoimituksessa. Minun maksamana, etten vain tulisi jäädäkseni yli 100 vuotta suvun asuttamaan perinnemaisemaan. Elämänpuu voi huonosti keskellä tätä yhteiskunnan järjestämää kaaosta. Tuskin jaksaa tuottaa enää lehtiä yhtä paljon kuin parhaimpina aikoina. Silloin kun suvituuli vielä oksia soitteli ja vuodenaikojen vaihtelu kasvatti silmuista lehdet ja väritti ne keväästä syksyyn kuin väreillä leikkivä taiteilija.

Olen kaatopaikkalla, tuhansistani erään, ja niitä on täynnä maailma. Pakolaisleirejä, hökkelikyliä, että joillakin mielenrauha olisi. He tarvitsevat kaatopaikkansa, onhan taas vaalienaika valita yleisellä, yhtäläisellä, salaisella ja ilmaisella äänellä seuraavat väärät kuninkaat. Enemmän olisi tarvetta toteuttaa kohtalo, mikä oli odotettavissa yhden vääränkuninkaan päivän illassa. Minulle sanotaan: "Älä tule meitä opettamaan!" En tule. Alatte oppia vähitellen itse ylhäältä ruohonjuuritasolle asti. Se pahempi viimeinen villitys EVVK.

Elämänpuu ja Tuonenvirran laituri

Aukealla paikalla yksinäinen puu herättää aina ajatukseni. On tilaa ympärillä kasvaa tasapuoliseksi suureksi puuksi. Tunturissa tuulet tuivertavat ja muovaavat puuta käkkärämännyksi tai vaivaiskoivuksi.

Minun rannalla on tilaa elämänpuulle. Siellä on rantautumispaikka ja laiturin tarve. Tultiinhan aina takaisin vettä pitkin. Pahimpien myrskyjen myllertäessä uskoin laiturin häviävän jäljettömiin Tuonenvirran lauttana. Mutta se kesti tuiverrukset eikä kukaan ottanut kainaloonsa lautakseen rajaa ylittäessään. Isän rahoilla se rakennettiin kaikkien hyväksi. Siitäkin saatiin riita aikaan. Raha kulki postin välityksellä saatesanoin minulle omaishoitajana, mihin isä halusi laiturin hintaisen säästönsä käyttää. Käytiinhän vielä kesäisin joskus saunassa Vihtaniemellä. Isä olisi halunnut käydä useammin, kun oli laituri ja sukuviiri.

Kun laituri piti nostaa syksyllä ylös, oli isä lähdössä sitä nostamaan. Mutta jos käyttäjät eivät huolehdi yhdessä laiturista, menköön vaikka Lautturille kuljettaa lähtijöitä Tuonenvirran yli. Isä kirjoitti minulle Suur-Suomen sotaretkeen osallistumisesta. Piti ylittää rajajoki ja sitten valloitettavaa riittäisi. Onko laituri tullut rajajoen tuolta puolen ja tuonut Vihtaniemen valtaajat tullessaan. Kunta ainakin on toivottanut tulijat tervetulleeksi, jos nyt ei kuitenkaan tekemällä tietä suoraksi, mutta laaksot, notkot ovat nousset ja vuoret vaipuneet tasaisiks', sileiksi.

Kuntaliiton mielestä entisiä kuntalaisia ei voida asettaa eriarvoiseen asemaan uusrikkaiden kunnanmökkiläisten kanssa EU-rahallakaan. Tähän on tultu kuitenkin markkinavoimien julman jumalan hallitusaikana Räikkö Räähkien toteuttaessa uusjakoa hyötyen siinä itsekin välj'vouhkana. "Kun ylhäältä kysytään, niin ylhäältä vastataan", julisti punottava ulosottomies viimeisiksi sanoikseen poistuessaan lääkäriin kesken kokouksen. Tämä kertoo kriittisen polun vaiheet kuntatasolta valtakunnan ylimmälle huipulle ja valituksen kautta takaisin. "Kyllä ne ovat viisaita", sanoi isäni eläessään ja sanat elävät tänä päivänä. 11.9. on saanut kalenterissani suruliputuspäivän omille menetyksille ja kadonneille arvoille.

C.Monet "Bordighera 1884"

C. Monet sai minut kiinnostumaan Bordigherasta. Taiteilija maalaa näkymää, metsikön takaa valkeaa rakennusrykelmää meren rannalla. Tuo mieleen kreikkalaisen luostarin. Bordighera on hotelli Italiassa, Välimeren tuntumassa kumminkin.

Tulin kotiin kuukausien poissaolon jälkeen. Ulkona oli kylmä, järvi saanut edellisenä päivänä jääpeitteen. Läpinäkyvällä jäällä liukastelimme seuraten edellä kulkevaa isää. Hän kokeili tukevalla korennonmittaisella seipäällä jään kestävyyttä. Jää ritisi ja hiushalkeamat osoittivat, mihin isku oli osunut. Pelkäsin joka askeleella, milloin jää pettäisi. Ehdin sisälle ensiksi. Lämmittelin lieden ääressä kylmästä ja pelosta hytisevää minää. Isä tuli sisälle, hän katsoi pitkään minua tunteakseen. "Olet leikannut tukkasi." Oliko isän toive tytöstään, että hänellä olisi aina pitkät hiukset. Hänestä tulisi nunna. Saisi sen verran nilkkaside - liekanaruun pituutta, että tarvittaessa voisi siitä vetää takaisin. Toiveena vielä opettajanammatti. Opettajaksi en ollut sovelias enkä sairaanhoitajaksi, mutta minusta tuli vanhempieni kotona hoitaja, jota lakimuutoksella pitää nimeltä "omaishoitaja" kutsuttaman, jos hän saa omaishoidontukea.

Sain isän mustankipeän muistutuksen puutteistani, kun naapurin Otto sai vanhuuden hoitopaikan "opettaja"-tyttäreltä, joka tosiasiassa oli hortonomi tai jotakin puutarhurintyöhön liittyvää. Tuntemani naisopettajat hoitivat virkaansa ja heidän äitinsä viettivät vanhuutensa vuodepotilaina laitoksissa. Niin olisin minäkin tehnyt virassani varmistaakseni eläkepäivien eläkkeen ja vapauden matkustella ja kiertää kerran mualiman ympäri.

Nunna Kristoduli on kertonut nunnantarinan. Palutettiin luostarista Suomeen saamaan hoitoa. Meni takaisin ja arvosteli kirjoitetun saarnan sisältöä juutalaisvastaisena. Hänen oleskelunsa jatkon ehtona luostarissa oli anteeksipyyntö omista ajatuksista. Muussa tapauksessa hänen oli jätettävä luostari. Hän puhuu menneisyydestään Lintulan luostarin nunnana.

Minun tieni on ollut maailmassa. Luostari ei ole vanhainkoti. Sinne pitää mennä kilvoittelemaan lihanhimoja vastaan ennenkuin himot heräävät. Sain kortin Athos-vuorelta. Sinne on naisilta pääsy kielletty. Hän halusi tutustua luostarielämään. Minulle hän sanoi: Kun puhut luostariin menosta, minun pitää nähdä kasvosi, että voin tehdä omat johtopäätökset. Minusta ei tullut "pappien naista". Hänestä Isä Camillo ja minusta Äiti Teresa, joka sai kutsun tulla Munkkiklubille äidiksi.
Käytännössä sain ohjeen: Jos menet sinne Munkkiklubille, älä kerro olevasi minun mummo. Olen nähnyt kuvauksen kuninkaallisesta vanhojen naisten yhteisöstä, jossa nunnat huolehtivat arjen pyörittämisestä. Minullekin on apua tarjottu; ikkunanpesua projektin tukityöllistetyltä - (kiitos ei, sellaista en ollut tilannut) - puhelinmyyjän lupaus lehtitilaukseen tyytymättömänä, hän tulisi tiskaamaan yhdeksi kuukaudeksi -(on odotettavissa).
Tähän asti ainoa vilpitön ääneen lausuttu ajatus: Sine vanha nainen minua hierot, minun pitäisi sinua hieroa. Hieronnan kanssa sillä ei ollut mitään tekoa, mutta tietäen ammattini hän kiteytti sen ymmärrettävästi. Mitä toivot ihmisten teille tekevän, tehkää samoin heille. Missä näet tänä päivänä toteutuvan tämän viisaan vaihtotalouden?

Arvonimi osamaksulla: Varhennettu Vanhus. Mietipä sitä itsellesi vanheneva, kuoleva ihminen! (Sitä ennen työllistettynä vammaisten toimintakeskuksen pesulatyötekijänä tai laitosapulaisena palvelukeskuksessa.) Kaiken huippu omaishoitajan pakottaminen taimitarhalle sesonkityöhön. Taimitarha oli ainoa työtilaisuus paikkakunnan todellisille osa-(talvi)aika-työttömille. Vanhempien hoitajaksi muualta tulleille se oli pakko. Kukaan ei kyseenalaista, voiko työvoimatoimisto näin ajatella. Ei kukaan puhu omaishoitajan puolesta, jos ei omaishoitaja ITSE. Siinä on ITE-arvioinnin idea. Tietää tehtävänsä ja tehdä tiettäväksi poliitikoille ja kaikille, jotka ovat sitoutuneet puhumaan omaishoitamisesta. Kuinka monta Kekkosta meillä kuoletetaan ja haudataan valtion kustannuksella. Mannerheimkin kääntää kylkeä haudassa.

Yhteinen taivas

"Tämä taivas, tämä maa, sukupolvelta toiselle jää." Vai jääkö, pahoin pelkään, että taatonmaa näillä sukupolvenvaihdoksilla halutaan siirtää turvallisuusriskiä ylläpitävälle naapurille. Heillä on rahaa, josta jokainen haluaa hyötyä. Voi, minun päiviäni. Tästä ei ole muuta suuntaa kuin ylöspäin.

Olenkin siirtynyt Verkkokirjoittajan taloon. Ulkoseinää hipoen ei voi rakentaa rollaattoreita varten näihin korkeuksiin ryömimiskaistaa. Jonkun kerran olen kuvannut uffoukkoja muistuttavia nosturinnokassa työskenteleviä maalareita tai ikkunan tilkitsijöitä. Varikset parveilevat vastapäätä katolla. Yksinäistä vainajien sanansaattajaa katselen pitkään. Ei hoida kuitenkaan kirjekyyhkyn virkaa, että toisi seuraavan nimen, kenelle kellot soivat. Jokaiselle vuorollaan.
Verkottuminen on ollut in puhuttaessa yhteydestä. Mihinkä ovat kadonneet kaikki vertaisohjaajat ja heidän ohjattavansa. Onko heistä tullut harhaanjohtajia. Ovat eksyneet virallisissa organisaatioissa omiin tavoitteisiinsa, joihin eivät edes itse usko. Vaihtavat virasta ja projektista toiseen. Pätkätöissä riittää, kukaan ei ehdi kuulua kalustoon. Tai jos kukaan ei enää noteeraa hänen läsnäoloaan, voi vain ihmetellä; ollako vai eikö olla. Nostetaan lippu salkoon kotiinpaluun kunniaksi.

Pikarijäkälä

Kuka rakasti ja ketä ensiksi, ei ole unohtunut. Kertauksena palautti mieleen ekaluokkalainen kirjojaan esitellessä. "Minä niin rakastan laskutaitoa." Hän sulki kirjan syliin halaten. Siinä oli rakastamisen oppituntia kerrakseen.

Oman työni kautta olen oppinut tuntemaan ihmiset uudella tavalla. Ollaan samalla aaltopituudella tai sitten ei. Kantapeikkoina ollaan kaikki ihmisennäköisiä. Jäämme taitavimmankin personaltrainerin jäljiltä markkinavoimien heiluttelemiksi sätkyukoiksi tai patologin antamaksi raportiksi, jos meiltä puuttuu tunneäly ja vastaanottokyky. Sitä sanon globaalisti rakkaudeksi. Heliseviä vaskia ja kiliseviä kulkusia riittää ja niitä tuotetaan koko ajan lisää.

Kehittyvien maakuntien Suomen tavoite on saada tavarataivaita (70:n neitsyen palvelut ilman itsemurhaiskupommin räjähtämistä) niemet, notkot ja saarelmat täyteen. Ei enää koteja ihmisten perheille, vaan jollekin epätyypilliselle hulluudelle, mikä on päässyt epidemiana leviämään. Sadan vuoden yksinäisyydestäkään ei voi sitä tarkistaa. Kukaan ei muista, milloin sateet alkoivat. Joka paikassa on hometta ja aina tulee jonkun sietokyky täyteen ja alkaa oireilla pahana olona.

Jos ei home vaivaa, sisäilmassa oleva noki tummentaa kaikki pinnat. Lontoon perhosetkin saavat astetta tummemman suojavärin seuravassa sukupolvessa. Evoluutio on tosiasia rakkauden kustannuksella. Mitä meistä vielä tuleekaan muuta kuin konekieltä puhuvia päitä. Ta-ta-ta-ta-ta sä silmät luot ylös taivaisiin ja yhteen kätesi liität helmassa oppositiossa ollessasi. Herra on helpon heittänyt elämässäni ja kummitädille annoin vapautuksen velvollisuudesta ristiä kädet kyynärpäitä myöten kaikella kunnioituksella.

Minna-kissan juhannus

"Kyllä Mikki varmaan saa jäädä meille", riemuitsivat tytöt pienestä, Norjan metsäkissaa muistuttavasta kissanpojasta. Olivat nähneet ovenraosta, kuinka iskä piti pienenpientä, muutaman päivänikäistä kissaa sylissä ja painoi poskea vasten. Olihan kissaemoja useampia ja pentuja oli annettu pois.

Sain kutsun juhannukseksi tulla maalle. Talonväki meni omille teilleen. Jäin kotimieheksi muistellen juhannuksia kokkoineen järven rannalla. Kissaäiti, Minna, jättää poikasensa hetkeksi ja poistuu huvimajalle päin. Kohta näen raitaisen kollin lähestyvän Minnaa. Mistä saan kättäpidempää hätistääkseni sulhasen pois. Aamutossu sattuu käteen, heitän sillä kissoja kohti. Kolli häviää leikkimökin alle enkä enää ylety siihen. Samoin Minna keksii, etteivät juhannusleikit loppuneet alkuunsa. Mikki yksin matollaan, äiti omilla teillään. Aikansa perästä Minna tulee pentunsa luokse. Hajumerkit haistellaan ja idylli jatkuu.

Siitä juhannusretkestä syntyi vielä raitainen pentue. Söpökin saa kodin, mutta se osoittautui huonoksi kissakodiksi. Söpö alkoi oireilla. Ennen hylkäämistä ja kissojentaivasta kasvattaja sai kuulla Söpön kohtalosta. Söpö tuli takaisin arkana ja pelokkaana. Hyvällä hoidolla se on tervehtynyt. Kotimiehenä annan kissojen syödä ja nukkua sisällä, etteivät muuta naapuriin. Söpö haluaisi jäädä yöksikin ja juoksuttaa minua yläkertaan ainakin kolme kertaa, että saan sen työnnettyä ulos kissojen yöhön. Sisällä saa olla vain rotukissa yötä. Lyhytkarvaisena se kärsisi kylmyydestä. Kissaisillä on kova kohtalo käydessään tervehtimässä pentujaan. Milloin hätistetään harjanvarrella auton alle, milloin aamutossu lentää juhannuksena.

"Miksi et koskaan haistele ja tee tarkastusta, kun tulemme sisälle?" Tiedän sen tutkimattakin, että viinalle, tupakalle ja miehille, jos sitä pelkäisin. Mutta luotan, että opitte ja osaatte pitää huolta itsestänne, ettei pelkoon ole aihetta. Joskus kirjoitin lapun pöydälle: "Ei saa huolta äidille tuottaa tyhmillä tempuillaan." En halua elää lasteni puolesta heidän elämäänsä. Jatkan omaa elämää "Menneen maailman" isän opilla. Hän jatkoi lukemistaan, kun antoi Charlsille luvan viipyä luonaan sen enempää muuttamatta päiväjärjestystään.

Työnä ihminen, projektina elämä

Tiimi hajoaa. Kuka jättää kotipaikkansa, kuka lähtee työn perästä vieraalle maalle, kuka on kiireinen, kuka muuttaa projektia. Viikonloppuna pistettiin kauraa seipäille kuivumaan. Metsän keskellä korret olivat vielä vihreitä. Ei ole aikaa jättää kauraa kellastumaan.

Lähtisin kouluun syyskuun ekapäivästä. Tiedossa perunannostoloma kuin torpparin lapsilla Hovimäellä. Pappi puhui vielä pitkään samalla sävyllä kirkossa ja sai kuulijat poistumaan. Minunhan ei tuollaista kirjaviisautta tarvitse kuunnella. Jänikset kurkkivat puun takaa, kuinka oksansahaaja onnistuu työssään. Ferrarinpunaisena sahaan oksaa tikapuiden toiselta puolelta.

Rikas mies jos oisin, minulla olisi portaita, jotka eivät vie mihinkää. Pysyn paikallani, vaikka on portaita, jotka houkuttavat leveydellään pääkallon paikalle. Tienviitat on käännetty osoittamaan harhaan, jota kiinalaiseksi helvetiksi sanotaan. Työ ihmisen hyväksi, ei voi seilata laidasta laitaan. Jos projektin päämäärä ei näytä toteutuvan, on muutettava projektia. Sen teen, jos Luoja suo ja viskaalit sallii. Onhan edunvalvojilla oma lehmä ojassa ja sen nostamiseksi tarvitaan kaikki kynnelle kykenevät. Tai muuten piru perii. Eikä perintöjen perijöillä ole kuin oman oksan sahaajan rooli. Korkealle auttavat liikemiehet ja pudonneet pelastaa veronmaksajat Kehittyvien maakuntien Suomessa. Ubiikista on vasta vähän kokemusta.

Jänikset

Emo-jänis tuli pyrynä metsän rajaa,
kun poikineen isä teki talvi majaa.

"Se tulee", huus emo ja ilmaa haukkas
ja huohottaen yli kantojen laukkas.

"Mikä?", ärähti isä, "no tulla anna!" -
Mitä tollotat, poika, käy kiinni ja kanna!"

- "Vielä kysyt", jo suuttui emo, "no Raiku
ja pamaus, tiemmä, ja haiku ja kaiku.

Se tulee jo suolla, sen näki rastas."
- "Ei meillä pelätä", isä vastas -

"sull' aina on, äiti, se hätä ja hoppu",
isä pystyyn nous, "siit' on tehtävä loppu."

Putos haavasta lehti ja tuli polun poikki -
isä-jussi kuin ammuttu viitaan loikki.
Lauri Pohjanpää

Tänään alkaa jäniksen metsästys. Sitä varten Vihtaniemestä tarvittiin vuokrata maita lahtipaikaksi, veri virtasi ja pyssymiehiä parveili teillä. Isäni oli saanut tarpeekseen pyssyistä, mutta naapurisovun säilymiseksi ei halunnut kieltää metsästystä. Marjareissulla Rumpsa-Jussin läänin rannassa isäntä työnsi veneen vesille. Vahti metsän mustikoita kaukana talosta salorannalla. Marjamiehet näkivät veneen kaukana selällä. Wiljami ui veneen hyytävänkylmässä vedessä.
Toivon vanhempieni oikeudenmukaisen tahdon toteutuvan. Iloitsen siitä, tai jos ei niin käy, aika näyttää. En voi olla liikaa lastattuna luova. Oman oksansa sahaajissa riittää.