Syntymäpäiväsankarin vastaus rahamaailmasta on minulle hepreaa. Olen oppinut maksamalla oppirahoja Kankkulan kaivoon. Raha on virtuaalista. Se on helppoa ohjailla osakkeenomistajien tilille. Mitä oppirahoilla olen saanut aikaan, sitä Kela laskee virtuaalisesti miljonääri-isän perintöosasta.
Tähänastisen painostuksen tuloksena minun pitäisi lapsuuskodin pelastus maksaa oppirahoina julmalle jumalalle, joka on siihen kyntensä ja silmänsä iskenyt. Lähellä on lakimuutos, jolla se otetaan minulta pois laillisesti. Ketään en ole pettänyt enkä pussannut tähän asti kavaltaakseni, mutta nyt olen valmis antamaan merkin kolmestakymmenestä hopearahasta, kuka on kaiken tämän takana.
En ole hopearahoja vailla, että myisin toisten omaa edunvalvojien, helfershelfereiden hyväksi. Pidän kiinni Luvatusta maasta ja itse määrään sen käytöstä omistajana vaikka muukalaisten hautausmaana. Ympyrä sulkeutuu. Hautaustoimiston ihmiset kävivät jo vanhempieni luona useita kertoja päivässä antamassa apua, kun he eivät itse jaksaneet huolehtia arjen teologiasta. Sosiaalijohtaja katseli kateellisena vierestä, valuisivatko sukulaisteni talot ja tavarat omille perillisille vai hänen/heidän taskuunsa. Oppirahoilla aikaansaatu draama elää joka niemessä, notkossa ja saarelmassa, joissa ihmiset asuivat ennen pankkikriisejä ja syöksykierteitä. Turbulenssi jatkuu.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti