perjantai 29. helmikuuta 2008

Suuret kivet elämässäni

Olenko koskaan ottanut itseäni vakavasti? Onko kukaan vastoin parempaa tietoaan minulle puhunut tullut toisiin aatoksiin? Välillemme on tullut monen kuunkierron kasvuhämärä vailla yhtään selittävää sanaa. 
M.O.T. on lyhennys "mikä oli todistettava" taululle piirretyn geometrisen kuvion loppulauselma. Se sai karttakepinheilutukselle päätössanat. Nyt vahingon selvittelyssä ja syyllisten etsinnässä katson prosessia kuin "24" ydinpommin varjossa. 

Oikeudenkäynnin seuraaminen "Ally McBealin" lakimies- ja -naistoimiston asiantuntemuksella on minulle omakohtaista kuin amerikkalainen oikeudenkäynti. Syöpälasten leirillä saan olla vastuullisessa tehtävässä isovanhempana, mummona, joka on "kova jätkä". Lapsen syöpään sairastuminen on kivi, jota ei voi kiertää. Lapsenlapsen sairastuminen on vielä suurempi kivi. Onneksi kaikki auttamisasiaan lapsen tervehtymiseksi vihkiytyneet tekevät parhaansa. Siihen voin luottaa kuin pukki suuriin sarviinsa.

Ei kommentteja: