Annoin isäni 90-vuotisjuhlassa sukuviirin lisäksi sukupuun, johon merkitsisin vanhempani, lapset, lapsenlapset ja lapsenlapsenlapset. En ehtinyt sitä toteuttamaan hänen eläessään. Nyt on koko suku hukassa. Sukuviiri naftaliinissa koilta suojassa. Syntyneistä lapsista en ole tietoinen. Olen löytänyt erilaisen tarkoituksen sukupuulle. Ikkunallani kasvaa se kaktuksena. Se ei tiedä hyvää, sillä piikit viittaavat niihin seikkoihin, mistä kaktus saa voimansa. Lapsenlapset mielikuvituksellaan veivät minut omaan varhaislapsuuteeni. Istuttiin kivitaloilla. Syötiin juhla-aterioita Minut pantiin paljon vartijaksi, kun ryhdyin yksin uhkarohkeaan yritykseen pelastaamaan lapsuudenkotia, sen leikkikallioita ja yli 100-vuotiaan pihapiirin suvun muistia. Olen saanut tuntea olevani miljonääri, kun on ollut yksi uskollinen ystävä. Nyt vielä enemmän, kun jakajankäden kautta minusta tuli miljonääri-isän perijä.
Rahassa mitattuna se tarkoittaa menetettyjä ansiotuloja kymmeneltä vuodelta. Isä vei hoidonhinnan hautaan. Takaisin perittyjä omaishoidontukia palvelumaksuna minun tekemästäni työstä. Menetettyä työhuonetta välimiesoikeuden uhan alla. Veljeni Wiljamin asumisoikeustestamentiä asua kotonaan vanhempien kuoltua. Ostin isän osakkeet ja isä sai olla rahanjakaja aikuisille lapsilleen. Hän valitti ääneen, kun hänellä ei ollut antaa rahaa lapsilleen. Se järjestyi. Lapsen piti tulla isän luo hakemaan rahat käteisenä. Voi sitä miljonääri-isän ilmettä, kun hän sai lukea sileitä seteleitä lapsensa käteen. Kaikkilla ei riittänyt rohkeutta ottaa isältä rahaa. Nuorin kiitti kuitenkin, kun raha siirtyi tililtä tilille. Vanhin ei muista saaneensa, kun siirsin sen pyydetylle tilille. Hänelle jäi hampaankoloon kaunaa isänhoidosta, joten hän isän kuoltua totesi:
- Kun rahat loppui, isä jouti kuolla.
Yhteinen lapsuudenkoti jaettiin halkomistoimituksella. Kysyin lakimiesten kautta omassa osakkeessa asumisoikeuksia. Menetin oikeudet ja maksoin lakimiesten palkat. Tästä kertyvät miljoonat, mutta minulle ne ovat menetettyjä miljoonia. Sain kuitenkin arvonimen: VARHENNETTU VANHUS. Maksan loppuikäni sitä omaishoidontuesta kertyneestä eläkkeestä varhennusvähennyksenä kuin osamaksua arvonimestä. Sain omaishoidolle kielen "zu Hause Pflegen", seurakunnaksi "Deutsche ev. -luth. Gemeinde in Finnland", epävirallisen organisaation vertaistukea varten "siihen sortumatta tai siitä rasittumatta" omaishoitajalle, jonka hoidettava osaa kirjoittaa rakkauskirjeen käsirysyksi johtaneen riidan jälkeen. Sain lukea kirjeen. Alku vaihtelevan korkuisilla kirjaimilla.
"Olet ollut hyvä hoitaja, taloudellinenkin. Muuten olisit lentänyt kuin leppäkeihäs." Sitten kirjoitus pienenee ja rivit painuvat paperin alareunaan.
Projektiraportit eivät kerro elämää suuremmista asioista. Ovat pylväsdiagrammeja ajankäytöstä tai yötyönä väsätty väitöskirja, jolla masentunut tohtori/omaishoitaja toivoo vielä pääsevänsä naisiin luovuttaakseen jäännöskappaleen henkilökohtaisesti. Omaishoitaja on steriili, steriloitu på-litiikkohölmöläisen hevonen. Tuottaahan se säästöä yhteiskunnalle, kun puhutaan jostakin muusta tarkoittaen jotakin muuta. Saa kysyä, kumpiko on sanansa kadottanut afatikko, tai dysfaattinen, joka vasta opettelee sanallista viestintää, på-litiikko vai omaishoitaja. Menetetyt miljoonat on se pieni ero tekijän ja puhujan välillä. Mikä laulaen tulee, se viheltäen menee yhteiskunnasta ja isänmaasta. Pää on vetäjän kädessä. Katsoo hölmönä kuin "Velj'mies"-patsas Kuopion torilla kala molemmissa käsissä:
- Niitä tulee lisää, mihinkä alaston patsas laittaa, kun kuolinpaidassa ei ole taskuja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti