Ensikerran

Ketjukirjeristeilyllä vaihdoimme ajatuksia puolesta ja vastaan, kirjoitetaanko käsin vai koneella. Joku tunsi itsensä syrjäytetyksi, kun itse kirjoitin koneella ja lähetin perinteisesti postimerkillä varustetussa kirjeessä. Jäi vapaavalintaiseksi kirjoitustapa. Vaihtoehdot eivät olleet minun keksintöni. Vertasin sitä digi-tv-pakkoon. Nyt elän viimeistä päivää analogisen tv:n ääressä Juustolaaksossa. 

Muistan ajan, kun aloitin kirjoittamisen musteella. Oli juuri hylätty hanhensulkakynä, oli irtokynänterä ja varsi, muste pullossa. Oppikoulun sisäänpääsykokeessa kysymykset oli kirjoitettu huonosti pyyhitylle, vihreälle taululle valkoisella liidulla. 
- Kerro perunasta. Taulu kiilsi imaisten kirjoituksen sisäänsä. Kuka voi pyytää kertomaan perunasta. 
- Kerro Raumasta, kun kysymys luettiin uudesta näkökulmasta ääneen. Tulin hyväksytyksi kannatusyhdistyksen ylläpitämään yhteiskouluun. Ensimmäinen syyslukukausi takana, edessä joululoma. Kotiläksynä opetella kirjoittamaan tekstiä alkeellisilla välineillä tiettömän taipaleen takana öljylampun valossa pimeimpään vuodenaikaan. Se tuntuu mahdottomalta yhtälöltä tänään samassa kaamoksessa kuin sillon kotona. Kotitehtävät tuli tehdyksi, ainakin olin harjoitellut. Mimmi hyväksyi minut jatkamaan kirjoittamista ja koulunkäyntiä. 

Kerran mustepullo keikahti syliin. Hankasin liitua mustetahran peitoksi. Halusiko joku sen kaatuvan tönäisemällä, siihen en ollut varautunut. Kirjoitettiin kaunoa liekkiviivoineen ja muine hienouksineen. Ostin ensimmäisen mustetäytekynän, Mont Blank merkiltään. Se oli aarre. Terä kultaa ja muste säiliössä. Olin jo lukiossa, kun Heikki kuiskasi korvaani: 
- Pulpetissasi on sammakko. 
- Olkoon, jos on. En avannut pulpetinkantta. 

Saksantunti alkaa. Rehtorska lyö jalallaan tahtia sanojensa tehosteeksi saksaa savoksi. Teinitytöt alkavat kirkua. Sammakko oli loikannut ulos pulpetista ja päämäärästään tietoisena hyppi rehtorskaa kohti. Jussi oli tilanteen tasalla. Nappasi sammakon kiinni, antoi niskalaukauksen puristamalla ja pisti taskuunsa. Tunti jatkui rehtorskan tietämättä, mikä oli hämmingin aiheuttanut. Tunnin jälkeen avasin pulpetinkannen. Sammakko oli jättänyt valkealle paperille kuraisen käyntikorttinsa. Siitä minua ei kuitenkaan talutettu korvasta kansliaan. Soiva Siili: Mistä Ruuneperi runoja keri? Juodaan päälle torttukahvit tänään 28. päivänä helmikuuta 2008.