perjantai 8. helmikuuta 2008

Lillemor, adoptoitu äiti

Menossa mukana Juustolaaksossa
Minun uusi vuosi alkaa 8. päivänä helmikuuta. Kultainen 2000 on saanut viimeisen nollan päälle 1, 2, 3, 4, 5, 6 ja 7. Elämässä toistuu seitsemän vuoden syklit. Alkaa uusi taso, jolle päästessäni olen oppinut jotakin. Ilmoitan sen uudella elossaoloilmoituksella. On minua yritetty vetää takaisin tasoltani, jonne luulin joidenkin yltäneen. Mutta he olivat siellä kalastelemassa omista lähtökohdistaan. 

Nallekarhu halaa vaimonsa nähden korrektisti. Tilaisuuden tullen ilman vaimoa saan halauksesta palautteen. Käsi kulkee luvattomilla alueilla. 
- Veditpä minut alas korkealta hiplaamisellasi." Hän selvensi tarkoitustaan: 
- Minähän testasin värähtääkö viisari. 
Syntisenlaulunmaan opettajarukkana jouduin kohtaamaan käpälöintiä. Lupasin kertoa heidän sinisilmäisille tytöilleen, millaisia heidän isänsä olivat. Sen jälkeen sain istua taksin etupenkillä rauhassa. Iloinen naisporukka oli jatkoilla seuralaisineen. Seuralaiset innostuivat lähentelemään. Naislääkäri veti liivistään toppauksen ja ojensi käpälöijälle: 
- Saat ihan rauhassa puristella. 

Nyt silmänruoka upotetaan silikonplanttina ihon alle tarkoituksella. Jos nainen huomaa miehen kuolaavan kuin Pavlovin koiran kellon soidessa, on se mainittava seksuaalisena häirintänä, jos naisen viesti ei ole johtanut soidinmenoihin. Mikään ei ole enää tabu. "Yhteistä on uskovaisten tavara", saa toisessa tilanteessa minut vetämään ympäri korvia. Kun taas toisessa tilanteessa kiitän henkisten arvojen jakamisesta. Tätä kirjoittaessa muistan niitä pieniä poikia, jotka ovat kysyneet minulta: 
- Tuletko minulle äidiksi? Tulen. Tuomas, Janne, Aron ja Adam olette adoptoineet äidin itsellenne. Teillä jokaisella on oma tarina kerrottavana.

Ei kommentteja: