keskiviikko 6. helmikuuta 2008

Långholmen

En ole vielä lakanoiden välissä vanhainkotipaikkaa varannut. Toivon poliitikoilta pontta juhlapuheisiin "Elämänikäisestä oppimisesta" paasatessaan. Jos projektirahoituksen turvin on saanut kouluttajanpaikan ja -palkan, voisi sitä ikärasistista asennettaan hillitä ja jättää henkilökohtaisuuksiin menevät kysymykset tekemättä. Jouduin selventämään motiiviani kuullessani kysymyksen: "Mitä sinä täällä teet, olethan jo kohta eläkkeellä?" Valtiopäivät on avattu ja saan kuulla tulevan presidentin lukemana CV:ssä antamani selvennyksen kielitaidostani.
Kouluruotsi, kesätyöpaikka 2kk,Vård- och Ålderdomshem. Stockholm v. 1960
Pitkä saksa, 45 vuotta kestänyt kirjeenvaihto saksaksi (Isä Camillo ja Äiti Teresa)
Lyhyt englanti
Latina

Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kieltä, olisin minä kuin kilisevä kulkunen tai helisevä vaski, jos minulla ei olisi rakkautta. Ajatus kielitaidosta saa oman tarinansa aikanaan. CV:n lisäys nosti lukijalle niskavillat pystyyn eikä hän tullut hullua hurskaammaksi, mitä olin tehnyt 6-kymppiseksi asti. Olen aukaissut syömmeni selälleen ja antanut auringon paistaa. Nyt suljen vetoketjun ja odotan. Maailma tahtoo vielä viisi minuuttia! Viidessä ferrarinpunaisessa minuutissa ovat SWOT-analyysin nelikentän neljä kuvaa: vahvuuteni - heikkouteni, mahdollisuudet - uhat kertoneet suvuntarinan. Pitkät sillat yhdistää, korkeat muurit erottaa. Aina on ollut raollaan pieni takaportti ottaa Kiertotie, jossa äitini ja isäni saivat asua viimeiset vuotensa Lipp'lakki - talossa, - kuitenkin kuin kotona.

Ei kommentteja: