: Sirpa RasaBlogin 1-vuotissyntymäpäivän kunniaksi alkaa uusi vaihe. Munkkiklubilla on juhlittu 2500 kävijän voimin. Sisällöstä vastaa realismi omaishoitajana. "Vielä virtaa" englantilainen huumori naurattaa. Kukaan ei voi tietää omaishoitamisen hauskuudesta, jos itsellä ei ole siitä kokemusta. Kuka tahaansa voi tutkia sitä, laatia raportteja ja lakeja rahasta. Sillä sellaiset on lopputulokset, millä halutaan rahaa lisää itselle. Pelisäännöthän on laadittu markkinavoimien ehdoilla. Omaishoitajille ei jää muuta kuin totteleminen niin pitkälle, ettei se tuota vahinkoa sielulle. Sen jälkeen alan ääneen ihmetellä ja lopuksi huudan apua ylhäältä ja kiroan niitä, jotka kiusaukseen joutuessaan ovat sallineet olosuhteiden mahdottomuuden.
Samaistun velallisiin, joiden lainat myytiin ulkomaille ja perintä ulosmittauksessa jatkuu vielä lapsenlapsille. Yrittäjäosaamiseni sukupolvenvaihdoksessa on kovilla. Vanhempien jälkeen heidän jalanjäljissä kulkeminen on epärealistista. Viimeinen jäänne on lankapuhelinyhteys.
Olen pitänyt yllä toivoa, että jonakin päivänä aloittaisin kunnioittaen vanhaa, luoden uutta. Suomi olisi pidetty asumiseen kelvollisena entisten tiettömien taipaleiden takana. Kun puhelin on keksitty, se tuotiin myös Vihtaniemelle. Avasin TeliaSoneran kirjettä maksaakseni kuukausimaksun, olikin siellä ilmoitus nykyisen kiinteän puhelinpalvelun loppumisesta. Olen maksanut kuin kuollutta lehmää, josta en ole mitään hyötynyt näinä vuosina 2000 - 2008. Mennään kohti langattomia yhteyksiä. Aikaa ehtii kulua niin kauan, että vaihdan paikkaa lentävällä lautasella ja ajatuksia telepaattisesti. Olen siitä saanut jo etiäisiä.
Kun ajatus tai ihminen askarruttaa mieltäni, on seitsämät veljekset keksimässä uusia kujeita pääni menoksi. Voisin soittaa ihmiselle, mutta hän ottaakin itse yhteyttä samalla hetkellä, kun olen häntä ajatellut. On muutosten vuosi. Vuoden sisällä siirrytään langattomiin puhelinpalveluhin ja vuoden 2009 loppuun mennessä langattomiin laajakaistapalveluihin. Viestintämaksun jätän maksamatta, kun kaapelitaloudessa siirrytään digi-aikaan. Lankapuhelinyhteys on heikko ja TV ei saa signaalia. "Meni kuva, kohta menee äänikin", oli toistuva mainos muutosta värvätessä. Onneksi on lupansa irtisanoneita muitakin ja maksajien loppuessa loppuu rahat ja hullun hommat, kun kukaan ei tarvitse lisämaksullisia palveluja.
On aika kaivaa peruskiveen muurattu runo "tässä talossa tehdään työtä" ja tulkata ja ymmärtää se Eino Leinon päivä päivältä toteutuvana ennustuksena.
Hymyilevä Apollo
Se talo, min portilla kilpi on:
"Tässä talossa tehdään työtä."
Se talo on pyhä ja pelvoton
ja pelkää ei se yötä.
Työ olkoon se suurta tai pientä vaan,
kun vaan se työtä on oikeaa
ja kun sitä palkan et tähden tee!
Työ riemulla palkitsee.
Se raatajan riemulla palkitsee
ja tekijän terveydellä,
työ himoja huonoja hillitsee
niin puhtaalla sydämellä.
Oi, rauhaa päätetyn päivätyön!
Hyvät enkelit suojaavat työmiehen yön
ja nuorena, vankkana nousevi hän
taas uutehen päivähän.
Oi, antaos Herra sa armas sää,
kun raatajan ilta raukee!
Hyvät enkelit kauniisti hymyilkää,
kun työmiehen hauta aukee!
Oi, nouskosi kirkasna päivyt uus,
kun loppuvi raatajan rauhattomuus
ja päättyvi pitkä päivätyö!
Herra, valkaise vaivamme yö!
On monta uskoa päällä maan
ja toinen toista kiittää,
mut laulajalla yks usko on vaan
ja hälle se saapi riittää:
Min verran meissä on lempeä,
sen verran meissä on ijäistä
ja sen verra meistä myös jälelle jää
kun päättyvi päivä tää.
Ja yhden ma varmaan tiedän sen,
kun löydy ei tietä mistään:
On työtä tehtävä jokaisen.
Puu tutaan hedelmistään.
Se usko, ken sitä ei opeta,
sitä uskoa täällä ei tarvita,
se on uskoa usmien, haamujen,
ei uskoa ihmisten.
Eino Leinon säkeet vuosien takaa toteutuvat ja antavat käänteisen merkityksen kuinka maatamme ja kansalaisia ohjaillaan "on työtä tehtävä jokaisen"- uskolla. Mutta kuinka se tulkitaan tuhontiellä. Se on markkinamiesten sanelemaa uskoa (usmien, haamujen), ei uskoa ihmisten.
On mennyt uuniperunat ja vellit sekaisin. Prinsessa Ruusunen saa kohta lukea käräjien antamaa ennakkopäätöstä. Satukirja ärsyttää suudeltua prinssiä. Kärsii karmaansa eikä vielä ole muuttunut sammakoksi, jonka suudelma muuttaisi taas Matiksi pääministerin paikalle. Näin syntyvät tuhannen ja yhden yön sadut. Aamukampa 1.8.2003 - 1.8.2006 ja 1095 yötä.
"Sadan vuoden yksinäisyys" on Nobel-palkittu kirja. Prinsessa Ruususen piti kuolla haltijakummin kostoksi, kun ei saanut kutsua kastejuhlaan. Vihonviimeinen haltijakummi lievensi tuomiota sadan vuoden uneksi. Odotan ennakkopäätöstä vuosituhannen rakkaustarinalle.
Samaistun velallisiin, joiden lainat myytiin ulkomaille ja perintä ulosmittauksessa jatkuu vielä lapsenlapsille. Yrittäjäosaamiseni sukupolvenvaihdoksessa on kovilla. Vanhempien jälkeen heidän jalanjäljissä kulkeminen on epärealistista. Viimeinen jäänne on lankapuhelinyhteys.
Olen pitänyt yllä toivoa, että jonakin päivänä aloittaisin kunnioittaen vanhaa, luoden uutta. Suomi olisi pidetty asumiseen kelvollisena entisten tiettömien taipaleiden takana. Kun puhelin on keksitty, se tuotiin myös Vihtaniemelle. Avasin TeliaSoneran kirjettä maksaakseni kuukausimaksun, olikin siellä ilmoitus nykyisen kiinteän puhelinpalvelun loppumisesta. Olen maksanut kuin kuollutta lehmää, josta en ole mitään hyötynyt näinä vuosina 2000 - 2008. Mennään kohti langattomia yhteyksiä. Aikaa ehtii kulua niin kauan, että vaihdan paikkaa lentävällä lautasella ja ajatuksia telepaattisesti. Olen siitä saanut jo etiäisiä.
Kun ajatus tai ihminen askarruttaa mieltäni, on seitsämät veljekset keksimässä uusia kujeita pääni menoksi. Voisin soittaa ihmiselle, mutta hän ottaakin itse yhteyttä samalla hetkellä, kun olen häntä ajatellut. On muutosten vuosi. Vuoden sisällä siirrytään langattomiin puhelinpalveluhin ja vuoden 2009 loppuun mennessä langattomiin laajakaistapalveluihin. Viestintämaksun jätän maksamatta, kun kaapelitaloudessa siirrytään digi-aikaan. Lankapuhelinyhteys on heikko ja TV ei saa signaalia. "Meni kuva, kohta menee äänikin", oli toistuva mainos muutosta värvätessä. Onneksi on lupansa irtisanoneita muitakin ja maksajien loppuessa loppuu rahat ja hullun hommat, kun kukaan ei tarvitse lisämaksullisia palveluja.
On aika kaivaa peruskiveen muurattu runo "tässä talossa tehdään työtä" ja tulkata ja ymmärtää se Eino Leinon päivä päivältä toteutuvana ennustuksena.
Hymyilevä Apollo
Se talo, min portilla kilpi on:
"Tässä talossa tehdään työtä."
Se talo on pyhä ja pelvoton
ja pelkää ei se yötä.
Työ olkoon se suurta tai pientä vaan,
kun vaan se työtä on oikeaa
ja kun sitä palkan et tähden tee!
Työ riemulla palkitsee.
Se raatajan riemulla palkitsee
ja tekijän terveydellä,
työ himoja huonoja hillitsee
niin puhtaalla sydämellä.
Oi, rauhaa päätetyn päivätyön!
Hyvät enkelit suojaavat työmiehen yön
ja nuorena, vankkana nousevi hän
taas uutehen päivähän.
Oi, antaos Herra sa armas sää,
kun raatajan ilta raukee!
Hyvät enkelit kauniisti hymyilkää,
kun työmiehen hauta aukee!
Oi, nouskosi kirkasna päivyt uus,
kun loppuvi raatajan rauhattomuus
ja päättyvi pitkä päivätyö!
Herra, valkaise vaivamme yö!
On monta uskoa päällä maan
ja toinen toista kiittää,
mut laulajalla yks usko on vaan
ja hälle se saapi riittää:
Min verran meissä on lempeä,
sen verran meissä on ijäistä
ja sen verra meistä myös jälelle jää
kun päättyvi päivä tää.
Ja yhden ma varmaan tiedän sen,
kun löydy ei tietä mistään:
On työtä tehtävä jokaisen.
Puu tutaan hedelmistään.
Se usko, ken sitä ei opeta,
sitä uskoa täällä ei tarvita,
se on uskoa usmien, haamujen,
ei uskoa ihmisten.
Eino Leinon säkeet vuosien takaa toteutuvat ja antavat käänteisen merkityksen kuinka maatamme ja kansalaisia ohjaillaan "on työtä tehtävä jokaisen"- uskolla. Mutta kuinka se tulkitaan tuhontiellä. Se on markkinamiesten sanelemaa uskoa (usmien, haamujen), ei uskoa ihmisten.
On mennyt uuniperunat ja vellit sekaisin. Prinsessa Ruusunen saa kohta lukea käräjien antamaa ennakkopäätöstä. Satukirja ärsyttää suudeltua prinssiä. Kärsii karmaansa eikä vielä ole muuttunut sammakoksi, jonka suudelma muuttaisi taas Matiksi pääministerin paikalle. Näin syntyvät tuhannen ja yhden yön sadut. Aamukampa 1.8.2003 - 1.8.2006 ja 1095 yötä.
"Sadan vuoden yksinäisyys" on Nobel-palkittu kirja. Prinsessa Ruususen piti kuolla haltijakummin kostoksi, kun ei saanut kutsua kastejuhlaan. Vihonviimeinen haltijakummi lievensi tuomiota sadan vuoden uneksi. Odotan ennakkopäätöstä vuosituhannen rakkaustarinalle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti