Se on todellinen kohdallani. Katson psykologin ja lapsena hyväksikäytetyn nuoren naisen keskusteluohjelmaa. Omat kokemukset kulkevat filminauhana mielessä eikä kaikkein vähiten, kuinka järjestötaho järjesteli uupuneen omaishoitajan elämää. Minulta ollaan vailla vain rahaa toiminnan pyörittämiseen. (141102 ohjelmointikirjaan kirj.) Tänä aamuna ajattelin: Om.hoitaja - Liitto on minulle kuin verkkokeinu, tukevasti kahden kasvavan koivun väliin pingotettu. Makaan siinä kuin hylje verkkopussissa. Iho pursuaa silmukoiden välistä ja painaa salmiakkikuvioita nahkaan. En ole kuitenkaan verkon vanki. Nousen, löydän lehdestä Sanataiteen-projektista info-ilmoituksen. Soitan ja menen huomenna infotilaisuuteen."
Nyt on tilanne toinen. Verkkokeinu on ihan oma keinu. Kortin löysin paluumatkalla reviirinpuolustamiskokouksesta. Minulla oli edustajat kokouksessa. Siinä oli hyökkääjien pakko perääntyä. Nyt on välirauha. Hattu on koivunlehtipankista eläkkeelle jäämisen merkiksi. "Käythän sinä joskus mustikassa." Paikallinen järjestö on taaksejäänyttä, jäihän sinne poliittiseksi avustajaksi kaavailtu sihteerikkö. Eduskunta oli puheenjohtajan päämäärä.
Tänä päivänä luen lehdestä ja ihmettelen, mitä virkaa on ministerin pitämällä puheella, jonka avustaja on kirjoittanut työnäytteenä aloittaessaan ministerin avustajana. Samaa jäin ihmettelemään omaishoitajayhdistykseen jääneen avustajan kohdalla. Erosin yhdistyksestä, maksoin liitolle, sitten heitettiin ulos keskustelupalstalta. Tasoissa ollaan; minä pieni uupunut omaishoitaja viihdytän itseäni. Kulkekoon järjestötaho omassa poliittisessa avustajien talutusnuorassa.
Parantuminen on alkanut, kun tietää fyysiset, psyykkiset ja sosiaaliset posttraumaattisen stressireaktion aiheuttajat. Siihen ei på-liitikko pysty ilman avustajia, joita on enemmän kuin Vilkkilässä kissoja, missukoita ja missejä. Pekka Töpöhäntä ruotsista suomeksi on hännätön.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti