Tuntuu kovin pöljältä, kun enää ei ole ketään, jota kirjeellä heittäisin. Sähköposti on vienyt postipojan roolin. Melkein puoli vuosisataa oli posteljoonin käynti odotettu. Postimerkki muistutti "joku odottaa kirjettäsi". Tämän kirjeen löysi Birgit, luki ja antoi seikkaperäisen selvityksen, ettei kirjeitä enää tulisi. Hän ei jättänyt minua odottamaan turhaan.Siihenkö lie sammunut kirjoittamisen taito. Yksin kotona odotteleva rouva otti vaarin. Kun pääministeri oli omilla edustusmatkoilla, turvamies oli aina paikalla. Siinä se lempi leiskahti, ero entisestä ja hynttyyt yhteen uuden kanssa. Mitään ei meidän matti oppinut tästä. Hän vain tekstiviestillä ilmoittelee. Se on loppu nyt. Alkaako uusi kolmannen metsästyskierros, sillä kaksi ei mene kolmannetta.
Minun piti käyttää kiertoteitä saadakseni päiväykseen 31.7.2010. On se elämä jatkunut senkin jälkeen, kun aamukampa tuli nypityksi loppuun. Ja toivon jatkoa huomiselle, kun siivousvimmassa kurkotin korkealle ja sain päähäni aikamoisen tällin. Ote petti ja niin painava laatikon sisältö tuli alas. Laskin salamoita, mutta jyrinää ei kuulunut.
Sarvi päässä otan vastaan tyttäreni puolen yön kieppeillä vuorokauden kuluttua. Lähti 11 vuotta sitten Svea-mamman luo hoitelemaan sairaita. Työtä on riittänyt ja saanut työstään koulutustaan vastaavaa palkkaa. Meillä ollaan nihilistejä yrittäjänäkin tehdystä työstä. Mikä on kaupunki vaatimaan eläkeläisalennusta annetusta ammattityöstä? Se olisi kilpailuetu antaa omaa työtä alehintaan, mutta alle oppilastyön hinnalla ammattityötä kaupungin vaatimuksesta! Se oli suojatyöpaikka ja sellaisena pysyykin. Nainen sai äänioikeuden ja maatonkin mies hoitaa itse osakesalkkunsa, jos yhteiskunta ei tule osille oman käden oikeudella toisen taskuille.
Se on johtanut minut muuntamaan projektia vapaaehtoistyön puolelle. Kaupunki ei mitään oppinut tekemistään virheistä, olihan etuoikeutetuille oltava halvat huvit. Tässä nähdään lopputulos. Ei pojasta polvi ole parantunut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti